Taas yksi askel eteenpäin

Tänään olen ostanut meille valmiin lentokenttäkuljetuksen San Franciscon kentältä ensimmäiselle hotellillemme, The Opal Hotel. Olemme aikaisemminkin käyttäneet näitä valmiita shuttle-palveluita, koska pitkän lennon jälkeen on mukavaa, jos joku kuljettaa pisteestä A pisteeseen B (lentokentältä suoraan hotellin ovelle) mahdollisimman nopeasti ja helposti.

Tällä kertaa ostin vain yhdensuuntaisen kuljetuksen. Aiemmin olemme ostaneet aina meno-paluukuljetuksen, koska se tulee tietysti halvemmaksi. Tällä kertaa valitsin kuitenkin vain yhden matkan, koska ehdimme reissata ympäri maata kaksi viikkoa ennen kuin saavumme takaisin lähtöpisteeseen San Franciscoon ja mieli hotellin suhteen voi muuttua. Meillä on kyllä sama hotelli ostettuna San Franciscon osalta alku- ja loppupäässä reissua, mutta erehdyin jälleen kerran lukemaan Tripadvisoria ja aloin epäillä haluammeko sittenkään asua hotellissa myös matkan päätteeksi.

Tripadvisorin lukeminen on useimmiten antoisaa, mutta siihen tulee suhtautua pienellä varauksella. Ja vaikka siis tämän hyvin tiedostan, pienten kauhukuvien hetkittäiselle ilmestymiselle ei voi mitään. Jokaisella on omanlaisensa vaatimustaso hotellien suhteen ja kirjoitukset ovat sen mukaisia, mutta valokuvat eivät mielestäni ihan kauheasti valehtele.

Tämän Opal-hotellin jutuissa on Usan hotelleille niin tyypillisiä bedbug-kirjoituksia. Mutta myös yksi kuva, joka sai harkitsemaan, josko paluumatkalle löytyisi jokin parempi vaihtoehto. Tosin New Yorkissa ollessamme siitäkin hotellista, jossa yövyimme kirjoitettiin ötököistä ja näytettiin kuvia, mutta me emme sellaisiin törmänneet.

Joka tapauksessa alkuun majoitumme tässä hotellissa oli ötököitä tai ei. Meillähän on kaikki hotellit etukäteen varattuna ja maksettuna, mutta kaikissa on onneksi se mahdollisuus, että 24 h ennen saapumista voi perua ja saada rahansa takaisin.

Seuraavaksi jään odottelemaan autoharjoitus-jaksoamme täällä Suomessa.

Autoilua

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että on aika panostaa autoiluun. Kansainväliset ajokortit on hankittu Autoliiton konttorista hintaan 28€ kappale. Ne ovat voimassa vuoden ajan. Ulkoasultaan moinen asiakirja on oikeastaan aika vitsikäs. Sillä ei siis ole mitään tekemistä muovisen ajokortin kanssa, vaan se on sellainen A5- kokoinen kartonkiviritys. Huvittava! Autoliitosta tarttui mukaan myös Kalifornian tiekartta. Se on sellainen perinteinen äärimmäisen kätevä tuulilasin kokoinen tiekartta, jota on todella helppo lukea autossa. ;)

Koska Amerikka on automaattivaihteisten autojen luvattu maa, autoiluun täytyy paneutua keskimääräistä enemmän. Vuokrasimme yhdeksi päiväksi Suomesta auton, jolla olisi tarkoitus harjoitella sen tekniikkaa, jotta sitten startti keskeltä San Franciscoa kesäkuussa onnistuisi mahdollisimman kivuttomasti. Äiti oli jo tulostellut netistä ohjeita automaattivaihteisen auton toiminnasta eli lähinnä siitä mitä mikäkin kirjain siinä "vaihdekepissä" tarkoittaa ja kuinka sitä käyttää.

Kovasti ovat erinäiset ihmiset kannustaneet ja todenneet, että manuaalista automaattiin siirtyminen on huomattavasti kivuttomampaa kuin toisin päin. Luottavaisin mielin siis odottelemaan toukokuun alun harjoitusajoja. Ilman harjoitusta näen meidät viettämässä koko reissun vuokraamon parkkiksella kengurubensalla ympyrää ajellen...

Olemme vuokranneet auton myös Usasta. Se hoitui kätevästi Suomen konttoriin soittamalla. Nyt pitäisi olla auto kaikin mahdollisin vakuutuksin ja turvin sekä ehdottomasti navigaattorin ja lisäkuskimaksun kera. Ja nouto on 10 minuutin kävelymatkan päässä San Franciscon hotellilta. Saapa nähdä millainen kosla meitä siellä sitten odottaakaan.