Painonvartijat

Meillä alkaa kaikki olennaisimmat matkajärjestelyt olla hoidettu, joten nyt on aikaa alkaa pohtia pienempiä yksityiskohtia. Täytyy miettiä tarkkaan minkälaisia vaatteita tarvitsee mukaan, sillä ilmasto vaihtelee paljonkin Death Valleyn +45 asteesta San Franciscon tuuliseen ja viileähköön ilmaan. Reilun kahden viikon ajalle pitäisi saada siis monenmoista asua mukaan, mutta matkalaukku ei silti saisi täyttyä vielä täällä Suomen päässä, koska jotakin saattaa tulla Ameriikan maalta osteltuakin, ehkä...

Jotta tilaa laukussa olisi mahdollisimman paljon ja painoa vähän, täytyy kaikki ylimääräinen jättää pois. Viikonloppuna löytyi yksi keino vähentää painoa ja tilan viemistä; pikkuruisia paperiarkin näköisiä shampoo, hoitoaine, vaatteiden pesuaine yms. paketteja. Yksi paketti painaa 6 grammaa, joten näiden takia ei ainakaan lähtöselvityksessä lisäkiloista makseta.

Näitä ihmepapereita löytyy nyt molempien reissulaisten laukuista, koska äitienpäivä toi niitä osuvasti myös äitille. ;)

Nyt sitten vaan kokeilemaan toimivatko ne lainkaan!

"Autoilua"

Nyt on aika tarkalleen kuukausi aikaa matkan alkuun ja vuorossa oli tänään autoilun harjoittelua. Myönnän, että etukäteen hermostutti automaattivaihteisen auton käyttö ja mietin jo, että jos siitä ei tule mitään, niin milläs sitten Kaliforniassa liikutaan. Tosin aika moni on ehtinyt jo kannustaa, että helppoa se ajaminen on.

Haimme puolilta päivin vuokra-auton rautatieasemalta ja minä hyppäsin ratin taakse ensimmäisenä. Alkujännityksestä päästyäni ajelin reippaasti kotiin ja odottelin, että äiti tulee omalla autolla perässä. Siinä noin 15 kilometrin matkan aikana ajaminen alkoi tuntua helpolta, vaikka muutaman kerran etsiskelin kytkintä aika hanakasti jalkaa polkien.

Ajelimme ensimmäisenä hautausmaalle laittamaan haudoille kevätkukkia ja sen jälkeen suuntasimme Fordin keulan kohti Raumaa, mikä on meille molemmille tuntematon kaupunki, mutta silti kohtuullisen ajomatkan päässä. Ajattelimme, että olisi hyvä autoilla vieraissa maisemissa, koska sitähän ne Kalifornian kentätkin tulee olemaan.

Molempien kuskien heikkokohta tuntui olevan kytkimen ajoittainen etsiminen, mutta äitillä oli vaikeuksia myös vaihdekepin kanssa. Vaihteita olisi haluttanut vaihtaa, vaikka sellaisia ei oikeastaan ole.

Ajaminen oli siis yllättävän helppoa, mutta vaatii vielä enemmän keskittymistä kuin normaalisti. En enää yhtään ihmettele Amazing Racessa vaihdekeppien ja kytkimien kanssa taistelevia amerikkalaisia, jotka hajottavat vaihdelaatikot tai ajavat kengurubensalla kilometritolkulla. Eihän automaatilla ajamista voi mitenkään edes verrata manuaaliin. Manuaalilla ajaminen on todellista autoilua!

Nyt voi kuitenkin luottavaisin mielin lähteä reissuun, kun tältä osalta on homma hoidossa. Tällaisella matkalla on kuitenkin monta jännitysmomenttia, niin tuntuu hyvältä, kun yksikin jännityksen aihe saadaan kuitattua pois kuvioista. Osaamme siis kulkea automaatillakin!