Matkavarustelua

Lähiviikkoina on tullut kasvatettua varustustasoa matkaamme silmällä pitäen. Ensin ostin itselleni kauan haaveilemani järjestelmäkameran. En osaa käyttää sitä vielä lainkaan, mutta harjoitus tekee mestarin tai niin ne väittää. Odottelen parhaillaan, että saisin kauppaani kuuluneen kirjan käyttööni. Sen avulla pääsen sitten opettelemaan kameran eri toimintoja oikein kunnolla. Tällä hetkellä tuo kyseinen kirja piileksii jossakin Anttilan varastoissa. Lupasivat ilmoittaa milloin saan noutaa sen.Toivottavasti se ehtii perille ennen matkaa.

Toinen lisävaruste on matkavakuutus. Meillä on molemmilla liittojen puolesta matkavakuutukset, mutta jotenkin sitä ei ihan täysin voi luottaa niihin. Ajatus siitä, että jotakin sattuu toisella puolella planeettaa on ikävä ja jos näin oikeasti kävisi, näen kauhukuvana vakuutusyhtiön paperin, jossa on muurahaisen kokoisena printtinä erinäisiä MUTTA, POIKKEUKSENA, EI KOSKE yms. kohtia. Niinpä on parempi hoitaa vakuutukset kuntoon omassa vakuutusyhtiössä varmuuden vuoksi. Eikä se muutama kymppi tässä enää paljoa paina eikä ainakaan sitten, jos vakuutukselle oikeasti tulisikin käyttöä. Ja vakuutusvirkailijaa lainatakseni; "Toivottavasti tämä on turhin maksu, jonka koskaan maksatte."

Kolmas ja hieman kevyempi lisävarustus on kirja. Tilasimme netistä Elviksen elämänkerran ja nyt sitten päntätään vimmatusti tietoa siitä kukas tämä tyyppi oikeastaan olikaan ja miksi mekin haluamme hänen kotinurkkiaan koluta. Tällä tavalla virittäydytään tunnelmaan, kun lähtölaskentaan on aikaa enää noin kuukausi. Tämän lisäksi kaikki varauspaperit on printattu ja niitä tuli melkein matkalaukullinen. Saadaan raahata niitä selkä vääränä, mutta onneksi niistä päästään yksi kerrallaan eroon. Enää ollaan kaikkien laskujen mukaan vain ESTA:a ja valuuttojen vaihtoja vaille valmiita lähtöön. Katsotaan nyt onko tässä enää mitään kirjoitettavaa ennen kuin reissu alkaa.

Reitti

Liitän tähän kuvan reitistämme. Kaikki vihreät kirjainpallukat eivät tarkoita yöpymispaikkoja, vaan mukana on joitakin kohteita, joihin aiomme ja jotka tekevät hieman mutkia reittiin.

Reitti menee kutakuinkin näin:

Chicago - Jackson - Mount Hope/Hamilton/Toronto - Niagara - Springfield - Dickson - Tupelo - Memphis - Platte City - Scottsbluff - Mount Rushmore/Crazy Horse - Devils Tower - Deadwood - Badlands/Circle view ranch - Winterset - Dubuque -Chicago

Palapeli kasassa vihdoinkin!

Pääsiäisen pyhät ovat aiheuttaneet sen, että vihdoinkin on ollut tarpeeksi aikaa laittaa roadtripin etapit lopullisesti kuntoon. Olemme hiljalleen tämän vuoden aikana varailleet yöpymispaikkoja muutaman kuussa niin, että laskut jakautuisivat tasaisesti. Koska ollaan jo huhtikuussa ja lähtöön on alle kaksi kuukautta, oli aikakin saada koko reititys valmiiksi, jotta toukokuussa olisi laskut maksettuna ja täysi summa luottokortilla matkaa varten.

Tällaisia matkoja varten tehdään aika paljon hommia ennen kuin kaikki on kohdallaan. Tietysti on niitä, jotka haluavat lähteä reissuun täysin tyhjän päälle ja antaa tuulen kuljettaa, mutta me emme ole sitä tyyppiä ollenkaan. Meillä on syytä olla tarkat osoitteet minne suunnistetaan. Ja muutenkin ollaan tykätty siitä, että kaikki on maksettu pois jo ennen matkaa ja sitten voi vain nauttia. Mikään ei ole kurjempaa kuin laskupino toivottamassa tervetulleeksi kotiin.

Tällaisen roadtripin suunnittelu on kuin palapeliä kokoaminen. Yksi asia kerrallaan loksahtaa paikoilleen ja lopputulosta voi ihailla kotona paperilta ja loppujen lopuksi sitten ihan oikeasti paikan päällä. Yhdysvaltojen ja Kanadan kokoisista maista on haastavaa valita sattumalta sopivia kaupunkeja etapeiksi. Siksi täytyy tutkia paikkoja ja etsiä taustatietoja, ettei tieten tahtoen kuljeta itseään ihan "muhukulmille". Hotellien/motellien etsiminen on ihan oma juttunsa, joka vie todella paljon aikaa, sillä tarjontaa on runsaasti. Juuri kun luulee löytäneensä sopivan yösijan, löytyykin vielä parempi tai ilmenee jokin varaamisintoa heikentävä seikka. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki tarvittavat palaset on löytyneet ja voi jäädä rauhassa odottelemaan minkä näköinen lopputuloksesta tulee. 

Olemme ostaneet itsellemme myös lentokenttäkuljetuksen saapuessamme Chicagoon. Paluukuljetus jäi vielä harkinnan varaan. Voi olla, että sekin ostetaan jo etukäteen tai sitten vasta hotellilta. Toinen asia, jota harkitaan vielä, on Gracelandin sisäänpääsymaksu. Senkin voi ostaa ennakkoon netin kautta, mutta mietimme vielä josko sittenkin jättäisimme sen paikan päälle maksettavaksi. Yleisesti periaatteenani on ollut, että maksan kaiken mahdollisen jo täällä koti-Suomessa pois erittäin mielelläni. Näin tällaiset menot eivät syö matkabudjettia enää paikan päällä eikä tarvitse siis roudata koko rahallista omaisuuttaan maapallon toiselle puolelle mukanaan.

Kun mietin nyt jälkikäteen tätä muutaman kuukauden varausjatkumoa, voin todeta Hamiltonin olleen ehkä hankalin paikka löytää majoitusta. Tarjontaa oli kyllä runsaasti, mutta hinnat tuntuivat nousevan aika reippaasti Kanadan puolelle siirryttäessä. Lisäksi oli vaikea päättää mistäpäin kaupunkia asuinpaikkaa etsiä. Löysimme muutamia ihan hyviä vaihtoehtoja, mutta niiden pysäköinti-mahdollisuudet olivat huonot. Selasin kuukauden aikana varmasti kymmeniä eri vaihtoehtoja, kunnes tänään osui kohdalle tuiki tavallinen Super 8-motelli, ei suoranaisesti Hamiltonissa vaan Mount Hopessa. Matkaa on onneksi keskustaan vain alle 15 kilometriä. Motelli on siis hyvä tukikohta niin Hamiltoniin kuin Torontoonkin tutustumista ajatellen. Ja hintakin oli niillä mittapuilla kohtuullinen.

Viimeisenä tämän päivän saaliina oli Tupelo. Bongasimme sen olevan kohtalaisen lähellä alkuperäistä reititystämme ja ajattelimme, että ajan ja jaksamisen salliessa kurvaamme sitä kautta. Täytyyhän sitä  matkalla Gracelandiin käydä katsomassa, että mistä se kaikki oikein alkoikaan. Muutamaa päivää tutkimusmatkaamme ennen Tupelossa vietetään Elvis-festareita, mutta ne me tulemme missaamaan armotta, voih! ;)

Amerikan maistiaisia

Jotta vieroitusoireet pysyvät hallussa ennen Amerikan matkaa, voi lääkitä itseään paikallisilla herkuilla ihan koto-Suomessakin.

!saat assootnoL

Hetkellinen matkakuumeen lievitys saatiin aikaan pikaisella piipahduksella "Ison Pentin" kotimaassa. Hienointa tässä reissussa taisi kuitenkin olla tapa, jolla matka tehtiin. En jaksa lakata ylistämästä sitä ylellisyyttä, joka syntyy, kun lentokone nousee ilmaan Turusta, EI Helsingistä. Ja nythän en tarkoita sitä huikeaa lentokenttäluksusta, jota Turun terminaali 2 tarjoilee matkustajilleen.

On iso etu saada lähteä kotoa inhimilliseen aikaan, istua kentällä vain hetki ja palatessa päästä kotiin vartissa. Ei tuntien busseillua, Ikea-vaihtoja, Saukkola-kuulutuksia kera huohotuksen ja apaattisen äänen tai edes omalla autolla parin tunnin köröttelyä tasaista ja suoraa 1-tietä. On aivan mahtavaa, että Ryanair aloitti lentoilun täältä meidänkin nurkilta! Ja aion kannattaa tuota yhtiötä (vaikka ystäväni S ei sitä hyvällä katso ;)), sillä noista nyt avatuista reiteistä on syytä pitää kiinni etteivät lähde pois.

No mutta tuli siis käytyä jälleen kerran Lontoossa. Tällä kertaa reissu oli todella lyhyt, sillä ehdimme olla perille vain puolitoista vuorokautta; kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä. Lisäksi seurueemme oli hieman erilainen, johon olen tottunut. Mukana kulki kaksi tenavaa, 5 ja 10 v., ja sen vuoksi ohjelma oli aiemmista poikkeava. Suurin tavoitteemme taisi olla lelukauppa Hamleys ja se tuli kyllä saavutettua ihan kelpo suorituksella.

Yllättävän hyvin lapset jaksoivat reissata ympäri kaupunkia. Yksi edesauttava tekijä jaksamiseen saattoi olla sää. Koko reissun ajan meitä hemmotteli upea aurinkoinen ja erittäin lämmin kesäinen sää. Talven jälkeen on ihanaa kulkea t-paidassa ja nuuhkia nurmikon tuoksua. Päivällä oli reilut 20 astetta lämmintä ja jopa auringon laskettua tarkeni ihan hyvin ilman pitkähihaista. Juniorit innostuivat ostamaan aurinkolasitkin kesän kunniaksi. Mallina piti olla tietysti Mr Mallorca-lasit. Todellista Suomi-turismia siis.

Lelujen lisäksi ihailimme dinosauruksia Natural History Museumissa, söimme vakiopubissamme ihanaa perusenkkula pöperöä, osa ryhmästä tutustui myös British Museumiin ja hetkellisen neuvottelun tuloksena lisäksi Ripleys Believe it or not-museoon. Aikuisille oli oma aika tietysti Primarkiin, tosin rajallinen aika.


Ehdin tässä lyhyessä ajassa tavata myös pitkäaikaista ystävääni, joka asuu tuossa ihanassa kaupungissa. Oli mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia kasvokkain!


Ja viimeisenä tältä matkalta täytyy poimia hotelli, jossa majoituimme. Kaikki, jotka ovat englantilaisissa hotelleissa majoittuneet tietävät, että tyyli on vähintäänkin erikoinen. Huoneet ovat postimerkin kokoisia, laukkua ei saa auki muualla kuin sängyssä ja ihan vain yleinen liikkuminen huoneessa vaatii suorastaan akrobaattisia lahjoja. Ei se mitään, kun siihen on tottunut. Niinpä varatessani VIIDEN hengen huonetta hotellista London Guards en odottanut ihmeitä. Oikeastaan päin vastoin mietin hieman kauhunsekaisin tuntein, että miten tällainen vaihtoehto oli edes mahdollinen ja minkälaisilla retkipatjoilla sitä nukuttaisiinkaan seuraavat yöt jalat ulkona ikkunasta tai olisiko yksi patja kenties kylpyammeessa.




MUTTA: London Guards tarjosikin meille suuren korkean huoneen, jossa jokaiselle oli ihan oikea tilava sänky, keittiönurkkaus toimivalla ja avautuvalla jääkaapilla ja tilaa jopa vaatekaapille, kahdelle nojatuolille ja sohvapöydälle! Huoneessa oli kolme suurta ikkunaa, joista avautui näköala rauhaisalle pikkukadulle, jonka takaa näkyi Hyde Park. Jotain perinteistä tässäkin hotellissa sentään oli. Kokolattiamatolla päällystetyt portaat kapenivat mitä ylemmäs niitä kavuttiin ja jopa hissi oli ympäri topattu matolla. Hotelli sijaitsi selkeästi hieman ökymmällä alueella ja parkkiruuduissa kiilteli Porchet ja Aston Martinit vai mitä ne nyt olikaan...Miesväki erityisesti innostui näistä kaaroista! Naapurin ikkunasta tirkistelimme suoraan olkkariin, jonka seinällä komeili seepran pää...tämäkin oli vaikuttavaa alaikäisisistä matkalaisistamme.

 Vaikka matka oli pikainen, ehdimme kokea aika paljon. Ja Lontoossa on aina kiva käydä, kun ei tarvitse turisteilla enää niin hirveästi. Välillä on mukava matkustaa paikkaan, jossa voi vain olla ja nauttia tutuista ja turvallisista asioista ja paikoista. Ei kaiken tarvitse aina olla uutta ja ihmeellistä, kai.