Aika kuluu hurjaa vauhtia ja ollaan jo helmikuussa. Perinteisesti tämä kuukausi on hiihto- ja talvilomien kulta-aikaa. Vaan minäpä siirsin omani maaliskuulle, kun kerrankin tällainen siirtely on mahdollista. Kun loman ajankohta nyt oli tiedossa, piti keksiä jotakin erityistä tekemistä, sillä kotona sohvalla pötköttely olisi hukkaan heitettyä aikaa. Allekirjoittaneen tapauksessa ei mennyt aikaakaan, kun löysin itseni kartoittamasta matkakohdevaihtoehtoja.
Kello oli noin 17.30 torstaina 31.1., kun ystäväni S:n kanssa istuimme heittelemässä ilmaan erilaisia kohteita muutaman päivän reissulle. S on parasta seuraa matka-keskusteluihin, sillä häntä vaivaa sama tauti; ikuinen matkakuume. Siirryimme ideatasolta toteutustasolle vajaassa tunnissa ja aloimme kartoittaa netistä eri vaihtoehtoja. Ehtona oli, että kaupungin pitäisi olla jokin sellainen, jossa en ennen ole ollut ja mielellään myös ihan uusi maa. Tämä siitä hullunkurisesta syystä, että matkapäiväkirjassani on kartta, johon väritän maita, joissa olen käynyt ja työhuoneen seinällä taas on kartta, johon merkitään kaupunkeja. Nyt olisikin aika saada uusia palluroita seinälle ja väriä päiväkirjaan. Hieman suoristuskeskeinen lähtökohta, mutta haitanneeko tuo.
Vastaantulleita vaihtoehtoja seuraavalle matkalle olivat ainakin Dubrovnik, Rooma (vaikka Italiassa olen ollutkin), Wien, Vilna...Kunnes jostain ihmeestä juolahti mieleeni Istanbul. Voi olla, että viimeisimmän Matkaopas-lehden pikaisesti selattu numero Istanbul-artikkeleineen oli jotenkin jäänyt mylläämään alitajuntaani. Kun netistä sitten löytyi sopivan hintainen ja mukavan mittainen matka, oli asia selvä. Tässä vaiheessa kello oli 19.30.
Seuraavaksi oli vuorossa matkaseuran kartoitus. Noin 15 minuutin mittaisen puhelun jälkeen ensimmäinen seuralainen oli jo plakkarissa ja seuraavan noin 5 minuutin puhelun jälkeen sain jo toisen matkalaisen houkuteltua mukaan. Seura on samaa kuin pari vuotta sitten Trapanissa, Sisiliassa.
Klo:20.30 olinkin sitten jälleen netissä. Tällä kertaa täyttelinkin iloisesti jo matkustajatietoja lomakkeisiin, klikkasin nettipankkiin, maksoin ja selasin sähköpostista liput läpi. Ta-daa! Matka ostettu!
Klo:21.00 soitin matkaseurueemme muille jäsenille ja vahvistin suunnitelmamme: Istanbul, Turkki. Klo:21.50 soitin heräteostosteluni alkulähteillä mukana olleelle S:lle ja kerroin kuinka kävi. Huvittavaa tässä oli se, että kun jätin S:n töidensä pariin aiemmin illalla, hän käski soitella myöhemmin samana iltana matkan ollessa varattu. Hymähdin siihen huvittuneena ja mietin, että ei nyt ihan niin nopeasti tällaisia juttuja voi hoidella. Mutta kuinka ollakkaan kaiken kaikkiaan koko prosessi ideasta käytännön toteutukseen vei alle neljä tuntia. Eikä ollut ollenkaan vaikeaa! Kerrassaan loistava heräteostos! Tämä onkin sitten se ainoa Turkki, jonka meikäläinen voi hyväksyä, muut turkit jääköön kokematta!
