Turkillisia Turkissa

Terve, terve! 10 markkaa!

Noilla otsikon suomen kielen sanoilla turkkilaiset tekivät tuttavuutta meihin pohjoisen ihmisiin. Turkki ei ainakaan vielä kuulu EU-maihin ja euro ei selvästikään ollut kaikille ihan tuttu juttu, sillä kovasti olisivat kaupanneet erinäisiä houkutuksia markka-hintaan! Kun emme markoille lämmenneet, niin eurokin alkoi kuulostaa tutulta valuutalta ja oikein kelvolta sellaiselta.

Istanbul on nyt siis koettu ja nähty! Lyhyesti tiivistettynä sanoisin, että oikein mukava paikka ja positiivinen yllätys. Ennakkoon hieman murehdin kulttuurieroja, joita Egyptissä reissatessa on tullut koettua aikalailla. Jostain syystä linkitin nämä kaksi maata yhteen ja ajattelin, että kuinkahan monet huorittelut ja kiukunpuuskat saamme osaksemme, kun emme ihan jokaisen teentarjoajan ja huivinheiluttelijan matkaan lähde. Mutta ei ollut sellainen paikka Istanbul, vaan ystävällisiä ihmisiä pullollaan, siistiä ja hyvinkin eurooppalaistunutta. Ja meidän suomalaisten suurinta kauhua eli "mun reviirille" tunkeutumistakaan ei ollut, vaan jättivät tulematta iholle.

Mutta nyt muutama sana Istanbulista. Siellä oli KEVÄT! Me lähdimme järjettömän talvimyrskyn ja pakkasen keskeltä tuonne +13 asteen kevätsäähän, jossa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, nurmikko vihersi, kukat kukki ja linnut istuskelivat puissa. Lintuja tosin oli ainakin yksi liikaa. Se yksilö, joka kakki päähäni kesken Aasian puoleen tutustumisen, olisi vielä voinut viettää lomapäiviä hieman etelämmässäkin. Pruit, plöts! V***u!

Tuosta pienestä ikävästä yksityiskohdasta huolimatta tämä oli varmasti yksi helpoimmista reissuista matkailu-urallani. Hotellimme sijaitsi aivan loistavalla paikalla siten, että kaikkiin nähtävyyksiin oli tasaisesti yhtä paljon matkaa; alle kilometri. Eli niin hollilla oltiin kuin vain voi. Mikä helpotus, kun ei tarvitse selvittää julkisten liikennevälineiden reittejä, aikatauluja ja maksupolitiikkaa. Kaikkialle saattoi kävellä vaivattomasti. Tällainen on erityisen eduksi silloin, kun päiviä on vain muutama.

Niinpä heti ensimmäisenä iltana kävimme ihastelemassa Sinisen moskeijan ja Hagia Sofian iltavalaistukset. Myöhemmin illalla hotellilla vaivuimme uneen jyskyttävän diskomusiikin tahdissa, joka kantautui kadun varsien ravintoloista.  Aamulla herätys tapahtui minareettien joikujen kantautuessa korviin noin klo:5.30.

Ensimmäisen kokonaisen päivän aikana ehdimme katsastaa Topkapin palatsin, josta avautui upeat näkymät Bosborin salmelle. Alueella pyöri kissoja ja koiria, kuten joka paikassa muutenkin, ja puissa istuskeli kauniita rairuohonvihreitä papukaijoja. Olimme ajoissa liikenteessä ja saimme ihailla palatsin aarteita, haaremia ja muita rakennuksia kaikessa rauhassa. Kierroksemme päätteeksi vilinää ja jonoa sisäänpäin olikin sitten jo melkoisesti. 

Palatsin jälkeen oli Sinisen moskeijan vuoro. Ensin riisuttiin tavanmukaisesti kengät, joille sai meille suomalaisille hedelmäosastolta tutumman muovipussin. Nyssäkät kourassa sitten kipsuttelimme pitkin kirkkaan punaista kokolattiamattoa moskeijan ihmeitä ihastelemaan. Vaan...eipä ollutkaan kummoinen tuo kuuluisa pyhättö. Etukäteen muodostamani kuva sinisenkirjavista kaakeleista ei aivan täsmännyt todellisuutta.En kokenut mitään valtavaa valaistumista tai häikäistymistä. Kaakelit olivat kamalan kaukana ja pikkuruisia, jotta niistä olisi voinut mitään erottaa. Ennenkin moskeijassa vierailleena, en kokenut tämän Sinisen ihmeen olevan yhtään toista parempi. Lisäksi tuota pyhyyttä ja ihmetystä saattoi hieman häiritä nurkassa pölynimurin ja maton kimpussa häärinyt setämies. Mutta plussat hänelle, sukkani eivät likastuneet eli matto oli puhdas!

Vaikuttavuutta löytyi sitten onneksi muualta, nimittäin Yerebatan Sarnici. Se on jättimäinen maanalainen vesisäiliö, jonka kattoa kannattelee 336 marmorista pylvästä. Luonnollisesti vettähän siellä ei enää ole kuin muutama kymmenen senttiä, mutta tunnelma oli uskomaton. Hämärässä luolassa kauniisti valaistujen pylväiden välissä kulkiessa tuli mieleen kuin olisi tempautunut Harry Potterin maailmaan ja saattaisi minähetkenä tahansa törmätä Voldemortiin. Onneksemme ainoat "törmättävät" olivat jättimäiset punaiseksi valaistussa vedessä uiskennelleet kalat sekä Medusa-pylväät. Vesi putoili katosta niskaan ja kasteli kulkuväyliä liukkaiksi. Jännää oli!

   

Jännää oli myös maanpinnan yläpuolella Kapali carsissa eli Suuressa basaarissa; noin 4000 kojua ja ainakin tuplaten kauppiaita, lukematon määrä käytäviä ja kujia joka suuntaan, jolloin vastassa on ilmeinen eksymisen vaara. Basaarissa tarjolla oli kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mutta pääasiassa korut, huivit, laukut ja Turkin herkut eli lokumi täyttivät hyllyt. Itselleni mukaan tarttui jokunen huivi (noin 20 kpl). Joku saattaa olla sitä mieltä, että mopo karkasi käsistä, mutta mitään en myönnä ja huivithan on hyödyllisiä!

Kaikkea ei yhdessä päivässä ehditty nähdä, joten seuraavana aamuna oli vuorossa Hagia Sofia. Sinne mutkitteli mukava jono jo heti aamulla ennen aukeamista, mutta kaikki mahtuivat ovien auetessa sopuisasti sisään eikä tuntunut edes ahtaalta. Hagia Sofia oli kaunis sekoitus kristinuskoa ja islamia. Siellä täällä näkyi erilaisia symboleita kertoen rakennuksen historiaa. Vahvimpina silmään pistivät suuret islamistiset taulut teksteineen ja yritys maalata kristittyjen symboleiden yli. Erikoinen ja jotenkin viehättävä paikka, jossa sai rauhassa kiertää ja katsella. Ja mikä suloisinta; täälläkin istuskeli alttarialueella söpö kissanpallero, joka otti mielellään vastaan turistien rapsutuksia ja poseerasi kuvissakin mukisematta.

 Seuraavaksi oli luvassa Galata-sillan ylitys ja kalastajien touhujen tarkkailua, jotta pääsimme kurkkimaan mitä Bosborin toisella rannalla onkaan. Tällä matkalla tapahtui jo tuo aiemmin mainitsemani tirpusen tulitus-episodi, joka onnekseni sattui parturiliikkeen kohdalla. Liikkeestä singahti avulias heppu, joka kutsui sisälle ja putsasi pääni sekä takkini. Niinpä olin muutamassa minuutissa hyvän tuoksuinen ja kakaton jatkaakseni matkaa jälleen. Kiipesimme Galata-tornin juurelle ja menimme hissillä ylös. Yksi seurueemme jäsenistä (annettakoon hänelle anonyymiys ) pelkäsi kuollakseen tornia kiertävällä parvekkeella ja kulki seinämää vasten raajat tiukasti tiiliin takertuen kuin hämähäkkimies. Tilannekomiikkaa kerrakseen!

 

Ehdimme matkan aikana maistella myös monenmoisia herkkuja. Söimme köfteä, musakaa, kebabia, baklavaa, lokumia, jäätelöä...Kaikki maistui herkulliselta ja erityisesti ihastuimme paikalliseen omenateehen, jota siemailimme monessa paikassa, mutta parasta se oli eräässä ihanassa kahvilassa tulvillaan herkkuja.

Kaiken kaikkiaan jälleen on yksi onnistunut, hauska ja muistorikas reissu takana. Tällä kertaa sain värittää matkapäiväkirjan kartasta myös uuden maan. En ollut ennen Turkissa käynyt. Ehkäpä joskus uudelleen, mutta välissä pitää keksiä muita juttuja.