Muutaman päivän Rooman matka on nyt takana ja olen monta arvokasta ja ikimuistoista kokemusta rikkaampi. Matkustaminen on ehdottomasti sellaista henkistä pääomaa, jota ei voi mitata rahassa. Kaiken kruunasi aurinkoinen ja jopa kuuma kesäsää, joka helli meidän talven nahistamia nahkojamme ja mieliämme. Aloitan tämänkertaisen matkakertomuksen tuosta otsikosta. Maassa maan tavalla...ainoa roomalainen, johon sain jotakin kosketuspintaa oli ihanan Papa Germano-hotellimme omistajasetä, herttainen papa Gino. Hän oli todella ystävällinen ja puhelias papa, joka kertoili hassuja juttuja intohimoisesta suhteestaan argentiinalaiseen tangoon. Hän taivuttelee tangon tahdissa kahdesti viikossa kolmeen asti yöllä ja silti on reippaana aamulla kuudelta jo tiskin takana palvelemassa majoittujia. Ja vaikka näissä jutuissa jo itsessään riitti ihmeteltävää, niin pääsipä hän yllättämään seurueemme naisväen tarjoamalla meille pullollisen viiniä! Eli jos nyt sitten pitäisi noudattaa tuota otsikon neuvoa, niin tämän roomalaisen lailla sitä voisi elellä ihan kepoisastikin!
Muutenkin Rooma oli mukava kokemus. Ehdimme parissa päivässä kiertää lähes kaiken mikä etukäteen oli toivomuslistalla ollut. Käveltyä tuli niin paljon, että jaloissani on neljä vesikelloa ja kevyesti murskaantunut tunne. Käytimme kyllä sujuvasti myös metroa ja busseja. Hotellimme sijaitsi loistavalla paikalla muutaman korttelin päässä Termini-asemalta, joten kaikki kulkuyhteydet olivat sopivasti lähietäisyydellä.Vaikka olen monenlaisissa miljoonakaupungeissa kierrellyt, oli Rooma siitä erikoinen, että kadut kulkevat vähän miten sattuu ja mutkittelevat sinne tänne. Niinpä tällä kertaa piti välillä lueskella hieman karttaakin, jotta löysi paikasta paikkaan. Kertaakaan emme kuitenkaan eksyneet!
Ehdimme heti alkuun kierrellä itseksemme kolmen porukallamme Espanjalaiset portaat, Pantheonin ja Fontana di Trevin. Kaikkialla oli paljon ihmisiä ja erilaisia kaupustelijoita. Näin ollen moisissa paikoissa on vaikea istuskella ja nauttia näkemästään, kun ympärillä käy valtava kuhina. Mutta ihmisvilinästä huolimatta olivat kaikki kolme näkemisen arvoisia. Fontana di Trevillä ihmiset viskoivat kolikoita altaaseen minkä ehtivät, osa tosin hieman huijaten. Kädet huitoivat kerta toisensa jälkeen ja kamerat räpsyivät, vaikka kolikot olivat lentäneet veteen ajat sitten. Tarinahan menee niin, että jos heittää yhden kolikon, palaa takaisin Roomaan. Toinen kolikko tarkoittaa, että löytää italialaisen miehen ja kolmas, että menee tämän kanssa naimisiin. Kolikoita tuohon vesilätäkköön lentää 3000 euron edestä päivässä! Montakohan miestä on kolikoiden mukana tullut?! Kerroin tämän tarinan eräälle suomalaisnaiselle, johon törmäsin suihkulähteellä. Hän totesi, että siinä saa 15 sentillä aika paljon! Niinpä niin, itse päädyin heittäämään...arvatkaapas montako kolikkoa? Jännitys tiivistyy...YHDEN! Ei pidä haukata liian isoa kakkupalaa kerralla, josko vaikka nyt siis ensin palaisi sinne Roomaan ja miettisi sitten niitä paikallisia herroja. Eihän sitä nyt kerta heitolla voi naimisiin rysäyttää, jonkun kolikon vuoksi! Ja ahneella on tietynlainen loppu, jonka kaikki kyllä tietävät. ;)
Kolikkovalinnoista huolimatta saimme kuitenkin paikallista seuraa, tosin suomalaista sellaista, kun seurueeseemme liittyi päivän ajaksi paras mahdollinen paikallisopas, Santtu. Tämän tulevan open kanssa pääsimme kiertelemään ympäri Roomaa huolettomasti ilman jatkuvaa kartan tiirailua ja pohtimista. Santtu vei meidät ensin Vatikaaniin, jossa Pietarinkirkkoon oli valtavan pitkä jono. Jonon pää oli jossakin silmiemme ulottumattomissa, joten päätimme olla roistoja ja oikaista hieman. Hivuttauduimme salakavalasti erään koululaisryhmän siivellä noin puoliväliin jonoa ja pääsimme näin hieman vauhdikkaammin eteenpäin. Jono tosin kulki muutenkin aika mukavaa vauhtia eli perältä lähdettäessäkään ei olisi varmasti aivan sietämättömän pitkään jonossa seisoskeltu. Ihailimme upeaa Pietarinkirkkoa sisältä, niin että niska tuli kipeäksi, kun katseli kaukana katossa olevia uskomattomia yksityiskohtia. Kirkon etuosassa oli menossa messu ja sinne ei tällä kertaa ikäväksemme päässyt. Harmi vaihtui iloon siinä vaiheessa, kun messu loppui ja ehdimme Santun kanssa nähdä vilaukselta itse paavin muutaman metrin päässä meistä tämän poistuessa messusta. Sirpa ja Samu olivat tällä välin lumoutuneina kuvaamassa kirkon kauneuksia ja heiltä tämä kohtaaminen jäi harmittavasti väliin.
Vatikaanin lisäksi oppaamme kierrätti meitä muun muassa pitkin joenvartta ja Trasteveren kujia. Kävimme urakoimassa valtavan määrän ruokaa ihanassa italialaisessa ravintolassa ja ihailimme maisemia ylhäältä kukkulalta. Kurkimme myös salaperäisestä avaimenreiästä, josta avautuu näkymä puutarhaan ja sen takana siintävälle Pietarinkirkolle. Aurinkoisessa +27 asteen lämmössä oli mukava kierrellä katuja ja kujia nauttien jokaisen nurkan takana aukeavista uusista kauniista näkymistä. Kiitos siis Santulle ainutlaatuisesta päivästä ja siitä, että jaksoit kiertää meidän kanssa lähes 8 tunnin kierroksen! Grazie!
Mutta mitä olisikaan Rooma ilman Colosseumia, Palatinoa ja Roman Forumia? Ei mitään ja niinpä meidänkin tiemme kulki myös näiden luo. Ihailimme paikkoja ensin ilta-aikaan, jolloin kauniisti valaistut ikiaikaiset rakennukset huokuivat tunnelmaa. Toisella kertaa tutkimme tiluksia päivän valossa. Colosseum oli erityisesti allekirjoittaneen mieleen. Olisin voinut kierrellä siellä vaikka kuinka pitkään. Palatinon ja Roman Forumin tutkiskelua haittasi hieman kevyesti ripotellut kesäsade, mutta kierros tuli silti tehtyä.
Kaikkiin tällaisiin nähtävyyksiin tuntui Roomassa olevan valtavat jonot ja aikaa olisi saanut tuhlattua jonossa seisomalla useampia tunteja. Onneksi olin etukäteen löytänyt netistä vinkin Roma Passista. Kerrankin tällainen turisteille kohdennettu kortti toimi ja oli hintansa arvoinen. Roma Pass maksoi 30 euroa ja sisälsi kolmen päivän metro/bussi/raitiovaunuliikenteen, kaksi ilmaista sisäänpääsyä valitsemiinsa kohteisiin ja jonojen ohittamisoikeuden. Sen lisäksi sillä sai kiertoajelubussin alennettuun hintaan ja kaikki muut museot ja nähtävyyskohteet noiden kahden ekan jälkeen myös edullisemmin. Kortti siis maksoi itsensä takaisin hyvinkin pian, kun tuo julkisiin kulkuneuvoihin oikeuttava osuus olisi yksinään jo ollut 16,50€ ja Colosseum 14€. Nyt siis kävelimme suoraan sisään sekä Colosseumilla että Palatinolla ja Roman Forumilla. Tehokasta, helppoa ja suositeltavaa! Ei raasta hermoja turha jonottelu ja tungoksessa seisoskelu! Näin on myös ehkä helpompi välttyä joka paikassa vaanivilta taskuvarkailtakin, joiden uhriksi emme onneksemme joutuneet, vaikka paljon varoitteluja asiasta saimmekin.
Visuaalisen ravinnon lisäksi pitää tietysti vielä kirjata muutama sana italialaisesta ruuasta, jonka ystäväksi Samu erityisesti tunnustautui. Söimme matkan aikana hyvin ja paljon ja nautimme erilaisista herkuista. Samu hurahti pasta carbonaraan ja hedelmäsalaattiin. Me aikuiset maistelimme hieman useampia makuja muun muassa antipasto-buffetin merkeissä. Jäätelö oli meidän kaikkien yhteinen heikkous ja sitä tuli makusteltua joka päivä ja useamminkin kuin vain kerran päivässä. Välillä herkuttelimme majapaikkamme kulman takaa löytyneen pizzerian suussa sulavilla pizzapaloilla sekä ilta- että aamupalana. Kerrankos sitä lomalla ollaan!
Ostoksiakin tuli tehtyä muutama, vaikka käsimatkatavaroiden 8 kilon painorajoitus estikin suurimmat shoppailut. Mukaamme tarttui kenkiä, huiveja ja paljon pastaa. Nyt voi sitten vielä kotonakin muistella ihanaa Italiaa. Vaikka eihän tässä kauaa ole, kun seuraavaksi Italian maankamaralle jälleen palaan. Kuukausi töitä ja seuraava reissu odottaa!
Loppuun vielä muutama pakollinen kissakuva.
