Kotona jälleen

Pääsimme turvallisesti takaisin kotiin lauantai-aamuna noin klo:4. Matka San Franciscosta kotiin kesti siis reilusti yli vuorokauden (lähdimme torstaina paikallista aikaa klo:12 = Suomen aikaa klo:22).

Lensimme ensin San Franciscosta Amsterdamiin. Lento kesti noin 10 tuntia ja kun pääsimme Hollannin kentälle olimme aivan loppu. Onneksi bongasimme heti alkuun, että kentällähän on pari hotellia. Koska meillä oli edessä 9,5 tunnin odotus Helsingin lennolle päätimme heti ottaa hotellihuoneen, jos sellainen vain vapaana olisi. Ensimmäisessä paikassa ei tärpännyt, mutta toisesta saimme Vancouver-nimisen huoneen käyttöömme koko odotusajaksi. Ihanaa! Saimme nukkua kunnon yöunet lentokentän uumenissa ja pääsimme pirteinä jatkamaan matkaa.

En ollut aikaisemmin millään muulla kentällä huomannut, että kentän sisällä olisi hotelleja. Tokihan siis lentokentän vieressä on aina hotelleja vaikka kuinka ja paljon, mutta että ihan kentälläkin kaikkien kauppojen ja kahviloiden ja turvatarkastusten keskellä...ihana hiljainen keidas!

Kotiin päästyämme ikävänä tuliaisena on ollut aikaero ja sen tuoma unettomuus. Äiti on päässyt paremmin normaaliin rytmiin kiinni, mutta mulla on kaikki päivät menneet pään ollessa aivan sekaisin vuorokauden ajoista ja voin suorastaan pahoin tästä rytmistä, jota ei ole. Menen nukkumaan puolen yön jälkeen ja herään muutaman tunnin kuluttua aivan kuin olisin nukkunut päikkärit. Sitten kukun noin aamukymmeneen, kunnes uni tulee väkisin ja nukun ihan kunnon yöunien mittaiset unet heräten illan suussa. Vaikka kuinka yrittää ponnistella, että ei nukkuisi, nukuttaa niin paljon ettei voi sille mitään.

Toivottavasti tämä menee pian ohi ja normaali unirytmi palaa takaisin. Viimeksi Amerikan maalla ollessa rytmin palauttamiseen meni viikko. Eli vielä on muutama päivä aikaa, jos vanhat merkit paikkaansa pitää.

Viimeista viedaan

Tanaan on viimeinen kokonainen paiva ja huomenna lahdemme kotiin. Olemme kierrelleet tanaan koko paivan San Franciscon katuja. Kavimme katsomassa hylkeita Pier 39:lla ja kiertelimme siella kauppoja. Kavimme katsomassa Forrest Gumpista tuttua Bubba Gump-ravintolaa ja ajelimme cable carilla. Teimmepa viela viimeisia ostoksiakin, joten matkalaukut on nyt pullollaan ja enempaa ei todellakaan mahtuisi.

Hotellilla on menossa ilmaiset viininmaistajaiset, johon seurueestamme osallistui vain puolet...voitte arvata kumpi!

Huomenna meita odottaa ensin vajaan 11 tunnin lento Amsterdamiin ja siella kentalla vaihtoaikaa seuraavaan lentoon on vaivaiset 9,5 TUNTIA!!!

Sielta sitten Helsinkiin ja autolla, mika toivottavasti odottaa meita parkkialueella, kohti kotia! HYVAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

Lisailen tanne kuvia, kun paasen kotiin ja kirjoittelen yhteenvetoa reissustamme. Eli lisaa on tulossa, vaikka matka taalla paassa paattyykin. Seuraavasta reissusta ei ole viela tietoa...VAI ONKO???

Autoilusta

Muutama sana viela taalla Kaliforniassa autoilemisesta; se on nimittain aarettoman helppoa ja vaivatonta! Liikenteessa kaikki ovat tasa-arvoisia ja ajetaan muut todella hyvin huomioon ottaen. Tieta saa heti, kun laittaa vilkun paalle ja ohi paasee aina, koska kaistoja on parhaimmillaan yhteen suuntaan 7.

Oikealle saa kaantya punaisten valojen palaessa paitsi, jos se erikseen kielletaan. Teiden varsilla on paljon pysahdyspaikkoja, joissa voi rauhassa ihastella maisemia hairitsematta muiden kulkua.

Kaikki mahdolliset vastaan tulevat asiat on merkitty todella hyvin ja joka asialle on kyltti, jossa sanoin selostetaan ohjeita.

Risteyksissa on yleensa STOP-merkit kolmioiden sijaan ja kaikista suunnista tulevilla on STOP, jolloin ensimmaisena pysahtynyt saa menna ensin ja niin edelleen.

Tankkaaminenkin sujuu, kun opettelee sen kerralla. Ensin valitaan bensalaatu (87=halvin)ja sitten arvioidaan paljonko bensaa tarvitsee. Sitten mennaan kassalle ja sanotaan mittari ja tarvittava gallonamaara. Kassa laskuttaa arvioidun summan ja antaa sitten luvan tankata. Jos rahaa jaa yli, voi tankkauksen jalkeen kayda hakemassa sen samaiselta kassalta. Jos ei jaa, kaasu pohjaan ja menoksi!

We made it!

Taalla ollaan jalleen San Franciscossa! Eli selvisimme 1440 mailin (2300 km) lenkistamme kunnialla! Ja naytettiin epaileville narhen munat! HAH!

Ennen San Franciscoa yovyimme viela pienessa Pismo Beachin kaupungissa Ocean Breeze-nimisessa motellissa. Ja motelli oli todellakin nimensa veroinen. Valtameren rannalla tuuli ja meri aaltoili siihen malliin, etta uimaan ei tehnyt mieli. Vesi oli hyytavaa! Tarkistimme taman dippaamalla varpaat aaltoihin. Ja motelli oli taman reissun ankein, todella VAATIMATON koppi.

Tanaan lahdimme aamulla ajelemaan rannikon 1-tieta kohti San Franciscoa ja ympyra sulkeutui. Matkalla ihastelimme merimaisemia, jotka tosin oli laajahkon usvan peitossa paikoittain. Lisaksi naimme huikeita merinorsuja kymmenittain kollottelemassa rantahietikolla. Kummallista rohinaa ja kuorsausta pitivat nuo kunniotettavan kokoiset villit otukset. Ja ihan lahelta paasi viela katselemaan niiden lekottelua. Tapasimme myos joukon liian tuttavallisia oravia, joita pakenimme automme suojiin, kun tuppasivat liian lahelle.

Noin seitseman tunnin ajon jalkeen palautimme Jippin, tuon valkoisen vauhtihirmun, takaisin autovuokraamolle ja samalla hyvastelimme navigaattorimme, Margen. NYYH!

Nyt ollaan takaisin The Opalissa ja vatsat pullollaan Mel'sin ruokaa. Tarkoituksena on illan aikana suunnitella minne huomenna suuntaamme taalla kaupungissa, kun on viimeinen kokonainen paiva edessa. Kaksi viikkoa on mennyt hurjan nopeasti!

HOLLYWOOD!

Yhtaan julkkista em,e ole bonganneet, mutta sitakin enemman heidan luksuskotejaan! Tanaan tosin vieressa ajeli tummennetuin lasein maasturi, joka kaantyi Beverly Hillsin kaduille, kun me jatkoimme matkaamme viereiselle asuinalueelle Westwoodiin, jossa asustamme.

Eilen kiersimme kaupunkia julkkisten kotibongailun merkeissa ja poseerasimme Hollywood-kyltin alla. Kavimme myos Universal Studiosilla moikkaamassa tappajahaita ja Wisteria Lanen taloja, kukaan ei ollut kotona! HOH! Naimme huikean Terminator 2 3D-patkan, jossa penkit ryskyi ja vetta lensi, kun mita omituisimmat oliot tuntuivat tulevan ihan iholle.

Tanaan menimme viisaasti jo heti aamulla tollistelemaan Kodak-teatterin ja Mann's Chinese Theaterin edustalle Walk of Famea ja betonilaattoihin kirjoitettuja nimmareita. Saimme auton parkkiin aivan teatterien edustalle! Juu-u!

Ajelimme myos Paramountin portille Melrose Avenuelle ja tulimme sitten hotellille hetkeksi lepailemaan ja tuomaan ostoskassit. Nyt mennaan katsomaan joko Marilynin hauta olisi palautettu paikoilleen nain juhlapaivan kunniaksi...taalla on tanaan ISANPAIVA!

Huomenna rannikkoa pitkin kohti Pismo Beachia!

Huitsin Nevada

Edellisesta kirjoituksesta on jo aikaa. Taalla on yllattavan harvassa tietokonemahdollisuudet eli emme ole paasseet kirjoittamaan aiemmin.

Lahdimme Lone Pinesta kohti Vegasia ja ajoimme Death Valleyn lapi. Lampotila oli lahes 50 astetta ja sen kylla huomasi. Kavimme katsomassa ihania hiekkadyyneja ja Badwaterin alueella, jossa maa on iso suola-aavikko. Onneksi meilla on autossa ilmastointi, ilman sita olisi lakahtynyt.

Las Vegasiin saavuimme maanantaina ja majoituimme Stratosphere-hotelliin, joka on Stripin pohjoispaassa. Hotellissa oli noin 2000 huonetta ja me asuimme kerroksessa 16 huoneessa 41622. Alakerrassa oli kasino, jossa 400 pelikonetta kilisi yota paivaa taukoamatta.

Nukuttuamme yhden yon Vegasin vilinassa lahdimme paivan retkelle Grand Canyonille. Matka kesti yhteen suuntaan noin kolme tuntia, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen. Meilla oli huippuhauska kuski Mike ja auto, jonka han oli nimennyt Mariahiksi. Kavimme Hooverin padolla menomatkalla ja muuten ihailimme aavikkomaisemia.

Seuraava paiva meni Vegasissa Stripia kulkien valtavia hotelleja tuijotellen. Teimme hieman ostoksia ja poikkesimme kasinoilla vilvoittelemassa, silla mittari hipoi jalleen 40 astetta. Illalla kavimme hotellillamme katsomassa American Superstars-esitysta ja tapasimme itse Elviksen!!!

Esityksen jalkeen meidan piti lahtea bussilla viela ihastelemaan hotellien valoja pimealla, mutta hairiintynyt huumehorho esti meidan matkan. Seisoskelimme bussipysakilla muutamien muiden turistien kanssa, kun tama heppu tuli kiertelemaan meita kaikkia ja napsuttelemaan sytkariaan. Yhtakkia kyseinen kaveri alkoi huojua ja kaatuili pain bussipysakin seinia ja naytteli jotain ihme merkkeja seka hopotteli itsekseen. Pidimme kaikki laukuistamme kiinni ja seurasimme omituisia touhuja. Kun bussi tuli, tyyppi yritti repia bussin takaovia auki ja kun ei siina onnistunut rynni etuovesta ja alkoi naytella uhkaavia kasimerkkeja. Me ja muutamat muutkin paatimme siirtya takavasemmalle ja jattaa bussireissun tekematta.

Eilen jatimme Vegasin taakse ja ajoimme Barstow-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme kamyseen motelliin (sellaiseen kuin telkkarista nakee, missa joku murhataan). Barstowssa ei ollut YHTAAN MITAAN! Kulutimme aikamme hotellissa telkkaria tuijotellen ja pyykkia pesten. Pesukone oli nopea ja tehokas, mutta kuivuri pyori 3 tuntia!

Tanaan lahdimme kohti Los Angelesia ja majoituimme hetki sitten Royal Palace Westwood-hotelliin. Huomenna menemme koko paivaksi retkelle Universal Studiosiin ja kaupunkikierrokselle. Tanaan kaymme katsomassa mm. Marilyn Monroen hautaa tuossa laheisella hautausmaalla.

Paivittelemme sitten taas kuulumisia, kun loytyy tietokone jostakin!

Death Valley

Kohta lahdetaan taas pois sivistyksen keskelta ja ollaan hetki yhteyksien ulottumattomissa. Suuntaamme kuumimpaan paikkaan eli Death Valleyyn. Saaennustus nayttaisi 48 astetta. Iltapaivaksi meidan pitaisi saapua Las Vegasiin ja huomenna lahdemme klo:5.45 kohti Grand Canyonia.

Saa nahda koska paastaan seuraavaksi koneelle kuulumisia kertomaan!

Wild wild west

Hengissa ollaan, vaikka ei olla tanne kirjoitettukaan toviin. Lahdimme edellispaivana San Franciscosta valkoisella Mitsubishillamme kohti Yosemiten kansallispuistoa. Aiti sai ensimmaisen ajovuoron, koska mina tulin kipeaksi lentomatkan jalkeen ja sain karmaisevan flunssan. Aiti ajeli kuin vanha tekija pitkin San Franciscon katuja ja valtateita.

Iltapaivalla saavuimme mutkikkaitten vuoristoteiden kautta Yosemiteen ja Curry Villageen. Saimme viihtyisan teltta-asumuksen, jonne kannoimme tavaramme lajiteltaviksi. Lajittelulla tarkoitan sita, etta puistossa tuli kaikki tuoksuvat asiat laittaa Bear Boxiin, jotta nalle ei tulisi kylaan.

Yosemitessa nukuimme kaksi vilpoisaa yota omassa pikku teltassa suurten vuorten keskella. Paivalla kavimme ihailemassa vesiputouksia ja Half Domea. Majoitukseen kuului buffetaamiainen, joka oli perinteisen amerikkalainen pannukakkuineen, donitseineen ja muine makeine poperoineen. Minun erityinen herkkuni oli neonvariset hedelmamurot!

Tanaan starttasimme automme aamulla klo:7.30 kohti tieta 395 ja Lone Pinea. Saavuimme tanne noin 4 tunnin ajon jalkeen ja paasimme majoittumaan Best Western Motelliin, mika on laadultaan parempi kuin yksikaan hotelli, jossa olemme tassa maassa olleet.

Koimme myos eksoottisen ruokaelamyksen paikallisessa Bonanza family restaurantissa. Aiti Bonanza ei ollut kovinkaan taitava kokki ja ruoka oli suoraan sanottuna kammottavaa! Mutta aina ei voi onnistua!

Nyt mennaan tuohon huoneemme edessa olevalle altaalle uimaan ja lekottelemaan auringossa, taalla kun sita riittaa. Huomenna kohti Vegasia!

If you are wondering what that smell is...it's fresh air!

Taalla ollaan! Saavuttiin San Franciscoon eilen klo:15 paikallista aikaa eli Suomen aikaa klo:1.00 yolla. Asumme hotellissa nimelta The Opal ja tama on oikein siedettava paikka Tripadvisorin kommenteista huolimatta. Ensimmainen yo meni osittain valvoessa. Muutaman tunnin unien jalkeen kukuimme pari tuntia ja nukuimme saman verran lisaa heraten kuuden paikkeilla.

Ensimmaisen paivan ohjelmassa oli jo aiemmassa kirjoituksessa mainittu retki. Menimme ensin Golden Gaten kautta Muir Woodsiin, jossa oli valtavia puita ja ihanan raikas ilma. Sitten kavaisimme Sausalitossa, jonka jalkeen seilasimme Alcatraziin. Saa on suosinut meita koko paivan eika taalla ole ollut edes kylma, vaikka joka paikassa siita varoitellaan.

Huomenna saamme auton aamulla ja arvomme kivi-paperi-sakset-menetelmalla ensimmaisen onnekkaan kuskin. Suuntana on Yosemite ja telttailu.

Retkiä

Olen useilla eri matkoilla maailmalla käyttänyt Viator.comin retkipalveluja eikä tämä Amerikan reissukaan ole poikkeus. Vaikka tämä tuleva reissu on puhtaasti omatoimimatka, päätimme käyttää myös muutamia valmiita palveluja. Koska ajelemme ympäri Kaliforniaa, Nevadaa ja Arizonaa itseksemme, on mukavaa välillä istahtaa bussin kyytiin ja katsella maisemia perusturistina ja rentoutua. Nämä valmiit paketit tarjoavat hetken hengähdyksen, jossa voi olla vähemmän skarppina kuin oman auton ratissa.

Meillä on tiedossa kolme retkeä. Ensimmäinen valmisretki on Super Sightseeing Toursin koko päivän reissu. Se sisältää Alcatrazin, Muir Woodsin, Giant Redwoodsin sekä Sausaliton. Homma toimii siten, että retki on varattu netistä ja sieltä tulee sähköpostiin voucher. Retki pitää kuitenkin vielä 24 tuntia ennen lähtöä varmistaa soittamalla. Meillä tämä ensimmäinen retki on heti torstaina 10.päivä eli alle vuorokauden sisällä saapumisesta, joten retkeä ei voi varmistaa enää paikan päällä. Niinpä soittelin tuossa äskettäin San Franciscoon. Linja oli todella huono, mutta sain asian hoidettua ja nyt meitä pitäisi tulla bussi noutamaan hotelli The Opalin edestä klo:8.20.

Retket on sopivasti ajoitettu tasaisin väliajoin koko reissun ajalle. Ensimmäisen retken jälkeen seuraava on tiedossa Vegasissa, kun menemme Grand Canyonille ja Hooverin padolle. Sitten taas ajellaan muutama päivä itseksemme, kunnes Los Angelesissa menemme retkelle nimeltä Universal Studios Hollywood, Movie Stars' Homes Tour and City Tour eli kaikki yhden päivän paketissa.

Sääennusteita

Kokosin tähän sääennustuksia matkamme alkuun suurimmista kaupungeista ja kohteistamme. Yhteenvetona voi todeta, että aika vaihtelevaa on! Lämpötilat on merkitty siten, että aina ensin päivän ylin ja perässä alin.

San Francisco

Jun 09 Partly Cloudy 17°/12°
Jun 10 Partly Cloudy 16°/11°
Jun 11 Partly Cloudy 15°/11°
Jun 12 Sunny 14°/11°
Jun 13 Sunny 15°/11°

Yosemite

Jun 09 Partly Cloudy 18°/3°
Jun 10 Partly Cloudy 17°/1°
Jun 11 Partly Cloudy 15°/0°
Jun 12 Sunny 16°/1°
Jun 13 Sunny 16°/0°

Death Valley

Jun 09 Sunny 44°/30°
Jun 10 Mostly Sunny 42°/28°
Jun 11 Sunny 41°/28°
Jun 12 Sunny 41°/27°
Jun 13 Sunny 41°/28°

Las Vegas

Jun 09 Sunny 38°/23°
Jun 10 Mostly Sunny 36°/23°
Jun 11 Sunny 35°/22°
Jun 12 Sunny 35°/22°
Jun 13 Sunny 36°/23°

Los Angeles

Jun 09 Sunny 24°/16°
Jun 10 Sunny 24°/16°
Jun 11 Sunny 23°/15°
Jun 12 Sunny 23°/15°
Jun 13 Sunny 23°/15°

Painonvartijat

Meillä alkaa kaikki olennaisimmat matkajärjestelyt olla hoidettu, joten nyt on aikaa alkaa pohtia pienempiä yksityiskohtia. Täytyy miettiä tarkkaan minkälaisia vaatteita tarvitsee mukaan, sillä ilmasto vaihtelee paljonkin Death Valleyn +45 asteesta San Franciscon tuuliseen ja viileähköön ilmaan. Reilun kahden viikon ajalle pitäisi saada siis monenmoista asua mukaan, mutta matkalaukku ei silti saisi täyttyä vielä täällä Suomen päässä, koska jotakin saattaa tulla Ameriikan maalta osteltuakin, ehkä...

Jotta tilaa laukussa olisi mahdollisimman paljon ja painoa vähän, täytyy kaikki ylimääräinen jättää pois. Viikonloppuna löytyi yksi keino vähentää painoa ja tilan viemistä; pikkuruisia paperiarkin näköisiä shampoo, hoitoaine, vaatteiden pesuaine yms. paketteja. Yksi paketti painaa 6 grammaa, joten näiden takia ei ainakaan lähtöselvityksessä lisäkiloista makseta.

Näitä ihmepapereita löytyy nyt molempien reissulaisten laukuista, koska äitienpäivä toi niitä osuvasti myös äitille. ;)

Nyt sitten vaan kokeilemaan toimivatko ne lainkaan!

"Autoilua"

Nyt on aika tarkalleen kuukausi aikaa matkan alkuun ja vuorossa oli tänään autoilun harjoittelua. Myönnän, että etukäteen hermostutti automaattivaihteisen auton käyttö ja mietin jo, että jos siitä ei tule mitään, niin milläs sitten Kaliforniassa liikutaan. Tosin aika moni on ehtinyt jo kannustaa, että helppoa se ajaminen on.

Haimme puolilta päivin vuokra-auton rautatieasemalta ja minä hyppäsin ratin taakse ensimmäisenä. Alkujännityksestä päästyäni ajelin reippaasti kotiin ja odottelin, että äiti tulee omalla autolla perässä. Siinä noin 15 kilometrin matkan aikana ajaminen alkoi tuntua helpolta, vaikka muutaman kerran etsiskelin kytkintä aika hanakasti jalkaa polkien.

Ajelimme ensimmäisenä hautausmaalle laittamaan haudoille kevätkukkia ja sen jälkeen suuntasimme Fordin keulan kohti Raumaa, mikä on meille molemmille tuntematon kaupunki, mutta silti kohtuullisen ajomatkan päässä. Ajattelimme, että olisi hyvä autoilla vieraissa maisemissa, koska sitähän ne Kalifornian kentätkin tulee olemaan.

Molempien kuskien heikkokohta tuntui olevan kytkimen ajoittainen etsiminen, mutta äitillä oli vaikeuksia myös vaihdekepin kanssa. Vaihteita olisi haluttanut vaihtaa, vaikka sellaisia ei oikeastaan ole.

Ajaminen oli siis yllättävän helppoa, mutta vaatii vielä enemmän keskittymistä kuin normaalisti. En enää yhtään ihmettele Amazing Racessa vaihdekeppien ja kytkimien kanssa taistelevia amerikkalaisia, jotka hajottavat vaihdelaatikot tai ajavat kengurubensalla kilometritolkulla. Eihän automaatilla ajamista voi mitenkään edes verrata manuaaliin. Manuaalilla ajaminen on todellista autoilua!

Nyt voi kuitenkin luottavaisin mielin lähteä reissuun, kun tältä osalta on homma hoidossa. Tällaisella matkalla on kuitenkin monta jännitysmomenttia, niin tuntuu hyvältä, kun yksikin jännityksen aihe saadaan kuitattua pois kuvioista. Osaamme siis kulkea automaatillakin!

Taas yksi askel eteenpäin

Tänään olen ostanut meille valmiin lentokenttäkuljetuksen San Franciscon kentältä ensimmäiselle hotellillemme, The Opal Hotel. Olemme aikaisemminkin käyttäneet näitä valmiita shuttle-palveluita, koska pitkän lennon jälkeen on mukavaa, jos joku kuljettaa pisteestä A pisteeseen B (lentokentältä suoraan hotellin ovelle) mahdollisimman nopeasti ja helposti.

Tällä kertaa ostin vain yhdensuuntaisen kuljetuksen. Aiemmin olemme ostaneet aina meno-paluukuljetuksen, koska se tulee tietysti halvemmaksi. Tällä kertaa valitsin kuitenkin vain yhden matkan, koska ehdimme reissata ympäri maata kaksi viikkoa ennen kuin saavumme takaisin lähtöpisteeseen San Franciscoon ja mieli hotellin suhteen voi muuttua. Meillä on kyllä sama hotelli ostettuna San Franciscon osalta alku- ja loppupäässä reissua, mutta erehdyin jälleen kerran lukemaan Tripadvisoria ja aloin epäillä haluammeko sittenkään asua hotellissa myös matkan päätteeksi.

Tripadvisorin lukeminen on useimmiten antoisaa, mutta siihen tulee suhtautua pienellä varauksella. Ja vaikka siis tämän hyvin tiedostan, pienten kauhukuvien hetkittäiselle ilmestymiselle ei voi mitään. Jokaisella on omanlaisensa vaatimustaso hotellien suhteen ja kirjoitukset ovat sen mukaisia, mutta valokuvat eivät mielestäni ihan kauheasti valehtele.

Tämän Opal-hotellin jutuissa on Usan hotelleille niin tyypillisiä bedbug-kirjoituksia. Mutta myös yksi kuva, joka sai harkitsemaan, josko paluumatkalle löytyisi jokin parempi vaihtoehto. Tosin New Yorkissa ollessamme siitäkin hotellista, jossa yövyimme kirjoitettiin ötököistä ja näytettiin kuvia, mutta me emme sellaisiin törmänneet.

Joka tapauksessa alkuun majoitumme tässä hotellissa oli ötököitä tai ei. Meillähän on kaikki hotellit etukäteen varattuna ja maksettuna, mutta kaikissa on onneksi se mahdollisuus, että 24 h ennen saapumista voi perua ja saada rahansa takaisin.

Seuraavaksi jään odottelemaan autoharjoitus-jaksoamme täällä Suomessa.

Autoilua

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että on aika panostaa autoiluun. Kansainväliset ajokortit on hankittu Autoliiton konttorista hintaan 28€ kappale. Ne ovat voimassa vuoden ajan. Ulkoasultaan moinen asiakirja on oikeastaan aika vitsikäs. Sillä ei siis ole mitään tekemistä muovisen ajokortin kanssa, vaan se on sellainen A5- kokoinen kartonkiviritys. Huvittava! Autoliitosta tarttui mukaan myös Kalifornian tiekartta. Se on sellainen perinteinen äärimmäisen kätevä tuulilasin kokoinen tiekartta, jota on todella helppo lukea autossa. ;)

Koska Amerikka on automaattivaihteisten autojen luvattu maa, autoiluun täytyy paneutua keskimääräistä enemmän. Vuokrasimme yhdeksi päiväksi Suomesta auton, jolla olisi tarkoitus harjoitella sen tekniikkaa, jotta sitten startti keskeltä San Franciscoa kesäkuussa onnistuisi mahdollisimman kivuttomasti. Äiti oli jo tulostellut netistä ohjeita automaattivaihteisen auton toiminnasta eli lähinnä siitä mitä mikäkin kirjain siinä "vaihdekepissä" tarkoittaa ja kuinka sitä käyttää.

Kovasti ovat erinäiset ihmiset kannustaneet ja todenneet, että manuaalista automaattiin siirtyminen on huomattavasti kivuttomampaa kuin toisin päin. Luottavaisin mielin siis odottelemaan toukokuun alun harjoitusajoja. Ilman harjoitusta näen meidät viettämässä koko reissun vuokraamon parkkiksella kengurubensalla ympyrää ajellen...

Olemme vuokranneet auton myös Usasta. Se hoitui kätevästi Suomen konttoriin soittamalla. Nyt pitäisi olla auto kaikin mahdollisin vakuutuksin ja turvin sekä ehdottomasti navigaattorin ja lisäkuskimaksun kera. Ja nouto on 10 minuutin kävelymatkan päässä San Franciscon hotellilta. Saapa nähdä millainen kosla meitä siellä sitten odottaakaan.

Suunnitelma

Homman nimi on siis se, että kesäkuussa lennämme San Franciscoon ja starttaamme Kalifornian kiertomatkamme.

Suunnitelmat ovat hioutuneet talven ja kevään mittaan siten, että tässä vaiheessa olemme ostaneet lennot ja hotellit. Auton vuokraaminen on seuraavana listalla.

Reittimme kulkee siten, että lähdemme San Franciscosta kohti Yosemiten luonnonpuistoa, josta matka jatkuu Lone Pineen ja sieltä Las Vegasiin. Las Vegasista käsin käymme tutustumassa Grand Canyoniin valmiin retkipaketin kera, jonka jälkeen suuntaamme Barstowiin. Barstowsta reitti kulkee Los Angelesiin ja sieltä rannikkoa pitkin Pismo Beachille ja takaisin San Franciscoon.

Tähän meillä on varattuna aikaa 15 yötä ja 16 päivää. Ajokilometrejä kertyy noin 2200. Reitti on koitettu jakaa siten, että välimatkat eivät olisi liian pitkiä ja heittäydymme välillä tavallisiksi turisteiksi osallistumalla järjestetyille retkille mm. Grand Canyonille, Hollywoodiin ja Universal Studiosiin sekä San Franciscossa Alcatraz, punapuut ja Sausalito.

Tällaisia suunnitelmia siis tällä hetkellä ja suuria muutoksia ei pitäisi enää tulla, koska yöpymispaikat on jo ostettu ja näin ollen lukkoon lyötyjä.

Unelmana Kalifornia

Kaikki alkoi siitä, kun eräs tuttu pariskunta teki unelmaloman Kaliforniaan muutamia vuosia sitten. Heidän lomakuviaan ja -kertomuksiaan ihastuneena kuunnellen päätin, että jonakin päivänä teen samankaltaisen reissun. Ensin vaan piti säästää pennosia possuun.

Muutamia vuosia kului ja reissu kummitteli mielessäni ajoittain. Reissailin muualla maailmalla äitini kanssa ja keräsimme kokemuksia omatoimimatkailusta. Vuosi sitten kävimme New Yorkissa ja onnistuneen matkan jälkeen aloimme pohtia mahdollisuutta nähdä Yhdysvalloista myös länsirannikko.

Vuoden verran puhuttiin lähtemisestä välillä kaukaisena heittona ja välillä ihan tosissaan, kunnes päätös reissusta Kaliforniaan kävi todeksi. Me vuokraamme auton ja tutustumme Kaliforniaan highwaylla tukat hulmuten!

Tämä blogi on välineeni kertoa ajatuksia reissuun lähdöstä ja siihen liittyvistä järjestelyistä sekä tietenkin itse matkasta. Tervetuloa!