Pääsimme turvallisesti takaisin kotiin lauantai-aamuna noin klo:4. Matka San Franciscosta kotiin kesti siis reilusti yli vuorokauden (lähdimme torstaina paikallista aikaa klo:12 = Suomen aikaa klo:22).
Lensimme ensin San Franciscosta Amsterdamiin. Lento kesti noin 10 tuntia ja kun pääsimme Hollannin kentälle olimme aivan loppu. Onneksi bongasimme heti alkuun, että kentällähän on pari hotellia. Koska meillä oli edessä 9,5 tunnin odotus Helsingin lennolle päätimme heti ottaa hotellihuoneen, jos sellainen vain vapaana olisi. Ensimmäisessä paikassa ei tärpännyt, mutta toisesta saimme Vancouver-nimisen huoneen käyttöömme koko odotusajaksi. Ihanaa! Saimme nukkua kunnon yöunet lentokentän uumenissa ja pääsimme pirteinä jatkamaan matkaa.
En ollut aikaisemmin millään muulla kentällä huomannut, että kentän sisällä olisi hotelleja. Tokihan siis lentokentän vieressä on aina hotelleja vaikka kuinka ja paljon, mutta että ihan kentälläkin kaikkien kauppojen ja kahviloiden ja turvatarkastusten keskellä...ihana hiljainen keidas!
Kotiin päästyämme ikävänä tuliaisena on ollut aikaero ja sen tuoma unettomuus. Äiti on päässyt paremmin normaaliin rytmiin kiinni, mutta mulla on kaikki päivät menneet pään ollessa aivan sekaisin vuorokauden ajoista ja voin suorastaan pahoin tästä rytmistä, jota ei ole. Menen nukkumaan puolen yön jälkeen ja herään muutaman tunnin kuluttua aivan kuin olisin nukkunut päikkärit. Sitten kukun noin aamukymmeneen, kunnes uni tulee väkisin ja nukun ihan kunnon yöunien mittaiset unet heräten illan suussa. Vaikka kuinka yrittää ponnistella, että ei nukkuisi, nukuttaa niin paljon ettei voi sille mitään.
Toivottavasti tämä menee pian ohi ja normaali unirytmi palaa takaisin. Viimeksi Amerikan maalla ollessa rytmin palauttamiseen meni viikko. Eli vielä on muutama päivä aikaa, jos vanhat merkit paikkaansa pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti