!saat assootnoL

Hetkellinen matkakuumeen lievitys saatiin aikaan pikaisella piipahduksella "Ison Pentin" kotimaassa. Hienointa tässä reissussa taisi kuitenkin olla tapa, jolla matka tehtiin. En jaksa lakata ylistämästä sitä ylellisyyttä, joka syntyy, kun lentokone nousee ilmaan Turusta, EI Helsingistä. Ja nythän en tarkoita sitä huikeaa lentokenttäluksusta, jota Turun terminaali 2 tarjoilee matkustajilleen.

On iso etu saada lähteä kotoa inhimilliseen aikaan, istua kentällä vain hetki ja palatessa päästä kotiin vartissa. Ei tuntien busseillua, Ikea-vaihtoja, Saukkola-kuulutuksia kera huohotuksen ja apaattisen äänen tai edes omalla autolla parin tunnin köröttelyä tasaista ja suoraa 1-tietä. On aivan mahtavaa, että Ryanair aloitti lentoilun täältä meidänkin nurkilta! Ja aion kannattaa tuota yhtiötä (vaikka ystäväni S ei sitä hyvällä katso ;)), sillä noista nyt avatuista reiteistä on syytä pitää kiinni etteivät lähde pois.

No mutta tuli siis käytyä jälleen kerran Lontoossa. Tällä kertaa reissu oli todella lyhyt, sillä ehdimme olla perille vain puolitoista vuorokautta; kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä. Lisäksi seurueemme oli hieman erilainen, johon olen tottunut. Mukana kulki kaksi tenavaa, 5 ja 10 v., ja sen vuoksi ohjelma oli aiemmista poikkeava. Suurin tavoitteemme taisi olla lelukauppa Hamleys ja se tuli kyllä saavutettua ihan kelpo suorituksella.

Yllättävän hyvin lapset jaksoivat reissata ympäri kaupunkia. Yksi edesauttava tekijä jaksamiseen saattoi olla sää. Koko reissun ajan meitä hemmotteli upea aurinkoinen ja erittäin lämmin kesäinen sää. Talven jälkeen on ihanaa kulkea t-paidassa ja nuuhkia nurmikon tuoksua. Päivällä oli reilut 20 astetta lämmintä ja jopa auringon laskettua tarkeni ihan hyvin ilman pitkähihaista. Juniorit innostuivat ostamaan aurinkolasitkin kesän kunniaksi. Mallina piti olla tietysti Mr Mallorca-lasit. Todellista Suomi-turismia siis.

Lelujen lisäksi ihailimme dinosauruksia Natural History Museumissa, söimme vakiopubissamme ihanaa perusenkkula pöperöä, osa ryhmästä tutustui myös British Museumiin ja hetkellisen neuvottelun tuloksena lisäksi Ripleys Believe it or not-museoon. Aikuisille oli oma aika tietysti Primarkiin, tosin rajallinen aika.


Ehdin tässä lyhyessä ajassa tavata myös pitkäaikaista ystävääni, joka asuu tuossa ihanassa kaupungissa. Oli mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia kasvokkain!


Ja viimeisenä tältä matkalta täytyy poimia hotelli, jossa majoituimme. Kaikki, jotka ovat englantilaisissa hotelleissa majoittuneet tietävät, että tyyli on vähintäänkin erikoinen. Huoneet ovat postimerkin kokoisia, laukkua ei saa auki muualla kuin sängyssä ja ihan vain yleinen liikkuminen huoneessa vaatii suorastaan akrobaattisia lahjoja. Ei se mitään, kun siihen on tottunut. Niinpä varatessani VIIDEN hengen huonetta hotellista London Guards en odottanut ihmeitä. Oikeastaan päin vastoin mietin hieman kauhunsekaisin tuntein, että miten tällainen vaihtoehto oli edes mahdollinen ja minkälaisilla retkipatjoilla sitä nukuttaisiinkaan seuraavat yöt jalat ulkona ikkunasta tai olisiko yksi patja kenties kylpyammeessa.




MUTTA: London Guards tarjosikin meille suuren korkean huoneen, jossa jokaiselle oli ihan oikea tilava sänky, keittiönurkkaus toimivalla ja avautuvalla jääkaapilla ja tilaa jopa vaatekaapille, kahdelle nojatuolille ja sohvapöydälle! Huoneessa oli kolme suurta ikkunaa, joista avautui näköala rauhaisalle pikkukadulle, jonka takaa näkyi Hyde Park. Jotain perinteistä tässäkin hotellissa sentään oli. Kokolattiamatolla päällystetyt portaat kapenivat mitä ylemmäs niitä kavuttiin ja jopa hissi oli ympäri topattu matolla. Hotelli sijaitsi selkeästi hieman ökymmällä alueella ja parkkiruuduissa kiilteli Porchet ja Aston Martinit vai mitä ne nyt olikaan...Miesväki erityisesti innostui näistä kaaroista! Naapurin ikkunasta tirkistelimme suoraan olkkariin, jonka seinällä komeili seepran pää...tämäkin oli vaikuttavaa alaikäisisistä matkalaisistamme.

 Vaikka matka oli pikainen, ehdimme kokea aika paljon. Ja Lontoossa on aina kiva käydä, kun ei tarvitse turisteilla enää niin hirveästi. Välillä on mukava matkustaa paikkaan, jossa voi vain olla ja nauttia tutuista ja turvallisista asioista ja paikoista. Ei kaiken tarvitse aina olla uutta ja ihmeellistä, kai.