Mitenköhän se oikein on?

Tänään tulee kuluneeksi 35 vuotta Elviksen kuolemasta vai tuleeko? Jotkut jaksaa sinnikkäästi väittää, että Elvis elää.

Gracelandissa ei päässyt yläkertaan vierailemaan lainkaan, kun alue on ns. privaattia. Väittivät siellä, että Elvis olisi viimeisenä aamuna soitellut pianolla takapihan pelirakennuksessa ja sitten kuukahtanut vähän myöhemmin päärakennuksen yläkerran vessaan ja siksi sinne ei uteliaita turisteja päästetä.

Portaikko yläkertaan

Mutta mistä sitä tietää mitä oikeasti tapahtui. Jospa heppu eleleekin tyytyväisenä yläkerrassa ja käärii rahaa paljon enemmän kuin koskaan virallisesti elossa ollessaan. Kurkkii sitten myhäillen verhon raosta kaikkia niitä, jotka taapertavat pitkin hänen kotinurkkiaan nuuskimassa.

Olen kesän ajan lukenut tiiliskiven paksuista elämänkertaa ja jäljellä on enää nämä viime metrit. Ehkä asian laita valottuu, kunhan pääsen loppuun.

En koskaan ole perustanut kauheasti Elvis-jutuista, mutta Gracelandin ja Tupelon vierailut sytyttivät pienen kipinän. Kirjaa lukiessa on ollut mielenkiintoista kurkistaa tuon kaikkien tunteman musiikkiennätysmiehen elämään. Luin jo Memphissä englanniksi yhden kirjan ja nyt suomeksi tuota toista. Sääli tuota hahmoa kohtaan on ehkä paras sanavalinta, sillä kaikesta nousee sellainen hyväksikäytön maku. Niinpä ehkäpä olisikin hienoa, jos Elvis sittenkin eläisi kaikessa rauhassa ilman ympärillä pyörivää hässäkkää. Hän olisi sen kyllä ansainnut.

Pelihuone

Viimeiset laulu soi tällä pianolla.