Wienin viemää

Nyt se on sitten tehty! Seuraava matka on ostettu! Taas on mitä odottaa eikä talven pimeys tunnu ollenkaan niin ahdistavalta, kun tietää, että keväällä pääsee taas maailmalle.

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Itävalta ja siellä Wien. Lisäksi yksi päivä kuluu Slovakian puolella Bratislavassa. Tiedossa on pidennetty viikonloppu eli suomeksi pää kolmantena jalkana laukkaamista kahdessa kaupungissa.

Lentojen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu. Vuosien matkustelun seurauksena olen laiskistunut ja alkanut arvostaa sitä, että pääsee lähtemään kotikentältä Helsinki-Vantaan sijaan. Siinä säästyy matkailussa arvokkainta asiaa eli aikaa. Ei tarvitse lähteä tunteja aikaisemmin ajelemaan, etsiä parkkipaikkaa, istua bussissa ja sitten lopuksi kuluttaa nuutuneena aikaa kentällä. Nyt pääsee lähtemään kotoa siten, että kentällä on maksimissaan tuntia ennen koneen lähtöä. Arvostan! Mutta paikallislentojen aikataulut eivät vaan olekaan ihan yksinkertaisimpia. Joko lähtö on liian myöhään tai paluu liian aikaisin. Edessä on aina myös väistämättä vaihto, yleensä Riikassa tai Kööpenhaminassa. Vaihtoajat vaihtelee tunnista vuorokauteen ja sen vuoksi on syytä olla tarkkana varauksissa.

Ensin löytyikin oikein hyvä lento, mutta sitten kävi ilmi, että jäljellä oli enää yksi paikka. Eihän se passaa alkuunkaan! Loppujen lopuksi tooooodeeeellaaaa pitkän etsinnän jälkeen löytyi järkevä vaihtoehto, mutta kun se oli väärä lentoyhtiö eli AirBaltic. AirBalticissa on nimittäin yksi ISO ongelma - matkalaukuista peritään tosi suolaisia hintoja - 35€/suunta/laukku eli 70€/matka/hlö. Huh,huh! Ilmaiseksi saa sentään viedä käsimatkatavaroita 8 kilon edestä.

Nyt pitikin sitten punnita, että mistä on valmis luopumaan: matkalaukusta vai matkailuajasta paikan päällä. Valitsimme hetken pohtimisen jälkeen matkatavarat. Niinpä taskussa on nyt matka, jossa ehdimme olla maailmalla neljä päivää vähin tavaroin eikä tilaa ostoksille nyt sitten kauheasti ole. Mutta parempi näin!

Toukokuussa lennämme uskollisen matkaseuralaiseni äipän kanssa Wienin vilinää ja kevättä ihastelemaan. Matkakuumeilu helpotti jälleen - ainakin hetkeksi.

Ja taas mennään!

Jaahas! Taas on käynyt niin, että matkakuume on pahasti nousussa. Kiinan reissun jälkeen sain itseni kiinni sanomasta ääneen muun muassa seuraavanlaisia haparoivia lauseita:

"Nyt ei kyllä vähän aikaan tarvii matkustella..."
" Vois vähän pitää taukoa, kun on tullut niin paljon reissattua."
" Jotenkin tää matkustelu ei enää tunnu samalta kuin joskus 10 vuotta sitten."
" Täytyy olla järkevä ja vähän edes hiljentää tätä tahtia."

Sitten kävi niin, että tuli joulu ja pieni piipahdus Gdanskissa olikin yhtäkkiä edessä. No mutta, eihän sitä lasketa, kun sinne on niin lyhyt matkakin ja eihän se edes maksa paljoa. Eikö? Näin sen itselleni kuittasin ja järjen ääni yritti päässäni edelleen hokea, että on sitä paljon muitakin kivoja ja edullisempia asioita elämässä kuin matkustelu. Onhan?

Seuraavaksi tuli uusi vuosi ja uudet...ööööh...vanhat kujeet. Havahduin hokevani hieman erilaisia vakuuttavampia lauseita:

"Seuraavaksi lähden sellaiseen maahan, jossa en vielä ole käynyt."
"Jonnekinhan tässä nyt täytyy mennä."
"Mun kartasta puuttuu nää maat..."
"Koskakohan sitä kehtaisi uudesta työpaikasta anoa jo lomaa..."
"Milloin on tämän vuoden pyhäpäivät? Pääsiäinen, vappu, helatorstai...?"

Ja niinpä niin tätä pähkäilyä on seurannut jo kaikille kroonisesta matkakuumeesta kärsiville niin tuttu tilanne, jossa sitä istuu yön pimeydessä naama kiinni tietokoneen näytössä etsimässä edullisia lentoja, hyvää hotellia ja kartoittamassa retkeilyvaihtoehtoja sekä tietysti mahdollisuuksia yhdistää useampi kohde kerralla.

Tulos on, että tiedossa on kohde, lennot, hotelli, retkiä ja kissoille hoitaja. Nyt pitää enää painaa nappia, piipahtaa nettipankissa ja homma on taas hallussa. Miten tässä taas kävikään näin?