Money, money, money - must be funny

Siitä asti, kun euro tuli valuuttana käyttöön, on matkailijan näkökulmasta moni asia helpottunut. Ei tarvitse vaivata päätään veivaamalla mitä omituisimmilla muistisäännöillä ja laskukaavoilla jokaisen hilavitkuttimen kohdalla hintoja kaupassa. Tai vaihtoehtoisesti väsätä postimerkinkokoista lunttilappua taskunpohjalle rytistymään ensimmäisen lomavuorokauden aikana niin, että osa numeroista on muuttunut muhjuksi, jota yrität epätoivoisesti tihrustaa jossakin pipo- ja kynätelinehyllyjen välissä tietääksesi mitä tämä kädessäsi oleva kellotaskulamppuavaimenperähiuspideke maksaakaan. Eurot taskussa on voinut kohtalaisen huolettomana vaellella maailmalla erinäisten ostoshoukutusten keskellä. 

On kuitenkin vielä olemassa paikkoja, joissa tuo ihmevaluutta ei olekaan käypää oravannahkaa. Sitä varten on onneksi olemassa Forex, jossa saa pennosensa muunnettua jos jonkinlaisiksi monopolirahan näköisiksi lappusiksi. Usein käy niinkin vielä, että edelliseltä reissulta on jäänyt kukkaron pohjalle vähän matkakassaa seuraavaa kohdetta varten. Omistan yhtään suurentelematta toistakymmentä pussukkaa, jossa rahojani olen maailmalla kuljetellut. Kun sitä sitten palaa kotiin, niin nuo pussukat jäävät helposti lojumaan jonnekin pöytälaatikkoon tai kassinpohjalle. Niinpä, kun uusi matka jälleen koittaa, tulee aika etsiä rahajemmat ja kerätä ne kasaan. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Useampi jo unohtunut jemma löytyi ja yllätyksekseni sain kasaan ihan mukavan summankin. 

Siinä sitten pennosteni kanssa marssin Forexiin vaihtamaan Slovakian rahaa. Etukäteen olin internetin ihmeellisestä maailmasta tarkistanut, että kyseisessä valtiossa todella EI ole euroa, vaan ihan oma raha. Saman proseduurin oli matkaseuralaiseni äippä tehnyt omalla tahollaan. Vaan yllätys olikin suuri, kun pääsimme kassalle. Ei ole slovakialaisilla enää omaa rahaa, vaan euroilla ostostelevat hekin tänä päivänä. Häh? Miten tämä nyt näin meni? Toivuttuamme ylläristä ymmärsin kuitenkin sentään jotain vaihtaa: tanskalaiset, englantilaiset, puolalaiset ja ruotsalaiset (tässä voisi olla myös jonkinlainen vitsi aluillaan, eikö?) vaihtuivat vilauksessa eurolaisiksi. Harvinaista vaihtokauppaa kuulemma näin päin, väitti kassaneiti laatikossaan. Samalla selvitimme myös hieman kauempana häämöttävän reissun rahapolitiikkaa ja kyllä Kroatiassa ja Bosniassa on vielä omat rahat, mutta montenegrolaiset kuuluvat meidän heimoon. Vai menikö se nyt sittenkään niin? En minä enää muista!

Tavoitteita, tavoitteita...

Kuten täälläkin olen jo monesti kertonut, mulla oli tälle vuodelle selkeä tavoite: Matkustaa vähän vähemmän kuin aiempina vuosina ja pysytellä ihan vaan kotosalla välillä ikään kuin vaihtelun vuoksi. Noh, kaikki, jotka tätä tarinointiani täällä tai sitten ihan livenä seuraavat ovat varmasti jo kauan aikaa sitten huomanneet, että tuo tavoite ei nyt suoranaisesti ihan ole onnistunut. Tilanne on vähän niin kuin laihduttajalla: päivällä kärsitään nälkää ja yön pimeydessä hiivitään jääkaapille salaa syömään - sitten jojoillaan ja huokaillaan.

Mun matkalaihis ei ole onnistunut, vaan retkahduksia, suuria sellaisia on tapahtunut tasaiseen tahtiin. Kuvio on mennyt niin, että ajatus ja toiminta eivät ole kohdanneet oikeastaan lainkaan ja nyt on taas yksi matka lisää odottelemassa vuoroaan. Tässä laihdutuskuurissa eivät Nutriletit tai TV-shopin ihmetuotteet ole paljoa avuksi olleet. Lainaan erään ystäväni kannustavia sanoja: "Hyvin sää vedät tämän "matkustamista ei tänävuonna niin paljoa" projektin. Thumb up!"

On siis syytä katsoa peiliin ja todeta, että persiilleen meni typerä ja epärealistinen tavoitteeni. Niinpä olen päättänyt muokata itselleni uuden tavoitteen: Tänä vuonna matkustan vain sellaisiin maihin, joissa en ole vielä käynyt tai ainakin suurin osa matkakohteista on syytä olla tällaisia uusia tuttavuuksia.  

Tämän tavoitteen mukaisesti menin pari viikkoa sitten ostamaan itselleni, äipälle ja tädille matkan Kroatiaan. Samalla reissulla käymme Bosnia-Herzegovinassa ja Montenegrossa. Kyllä taas on mitä odottaa, vaikka välissäkin on vielä Wieniä ja Bratislavaa. 

Tämä mun matkailudieetti alkaa muistuttaa sellaista jättikokoista burgeria, jonka välissä on kaikkea mahdollista ja loput suorastaan tursuaa yli. Mutta väliäkö sillä sitten loppujen lopuksi, olen suuri ruuan ystävä ja ulkomuodostakin voi päätellä, että kotona on ruoka-aikoina oltu. Niinpä menköön tämä purilainenkin kitusista alas, jos nyt ei yhdellä haukulla, mutta muutamalla kuitenkin!

Sain tällä viikolla Facebookissa alla olevan kuvan. Kiitos, Hanna! Se olkoon ohjenuorana meille kaikille matkailusta seonneille!