Siitä asti, kun euro tuli valuuttana käyttöön, on matkailijan näkökulmasta moni asia helpottunut. Ei tarvitse vaivata päätään veivaamalla mitä omituisimmilla muistisäännöillä ja laskukaavoilla jokaisen hilavitkuttimen kohdalla hintoja kaupassa. Tai vaihtoehtoisesti väsätä postimerkinkokoista lunttilappua taskunpohjalle rytistymään ensimmäisen lomavuorokauden aikana niin, että osa numeroista on muuttunut muhjuksi, jota yrität epätoivoisesti tihrustaa jossakin pipo- ja kynätelinehyllyjen välissä tietääksesi mitä tämä kädessäsi oleva kellotaskulamppuavaimenperähiuspideke maksaakaan. Eurot taskussa on voinut kohtalaisen huolettomana vaellella maailmalla erinäisten ostoshoukutusten keskellä.
On kuitenkin vielä olemassa paikkoja, joissa tuo ihmevaluutta ei olekaan käypää oravannahkaa. Sitä varten on onneksi olemassa Forex, jossa saa pennosensa muunnettua jos jonkinlaisiksi monopolirahan näköisiksi lappusiksi. Usein käy niinkin vielä, että edelliseltä reissulta on jäänyt kukkaron pohjalle vähän matkakassaa seuraavaa kohdetta varten. Omistan yhtään suurentelematta toistakymmentä pussukkaa, jossa rahojani olen maailmalla kuljetellut. Kun sitä sitten palaa kotiin, niin nuo pussukat jäävät helposti lojumaan jonnekin pöytälaatikkoon tai kassinpohjalle. Niinpä, kun uusi matka jälleen koittaa, tulee aika etsiä rahajemmat ja kerätä ne kasaan. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Useampi jo unohtunut jemma löytyi ja yllätyksekseni sain kasaan ihan mukavan summankin.
Siinä sitten pennosteni kanssa marssin Forexiin vaihtamaan Slovakian rahaa. Etukäteen olin internetin ihmeellisestä maailmasta tarkistanut, että kyseisessä valtiossa todella EI ole euroa, vaan ihan oma raha. Saman proseduurin oli matkaseuralaiseni äippä tehnyt omalla tahollaan. Vaan yllätys olikin suuri, kun pääsimme kassalle. Ei ole slovakialaisilla enää omaa rahaa, vaan euroilla ostostelevat hekin tänä päivänä. Häh? Miten tämä nyt näin meni? Toivuttuamme ylläristä ymmärsin kuitenkin sentään jotain vaihtaa: tanskalaiset, englantilaiset, puolalaiset ja ruotsalaiset (tässä voisi olla myös jonkinlainen vitsi aluillaan, eikö?) vaihtuivat vilauksessa eurolaisiksi. Harvinaista vaihtokauppaa kuulemma näin päin, väitti kassaneiti laatikossaan. Samalla selvitimme myös hieman kauempana häämöttävän reissun rahapolitiikkaa ja kyllä Kroatiassa ja Bosniassa on vielä omat rahat, mutta montenegrolaiset kuuluvat meidän heimoon. Vai menikö se nyt sittenkään niin? En minä enää muista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti