Ihan ensimmäisenä täytyy pahoitella pitkää, liian pitkää, taukoa blogin päivityksessä. Se ei ole johtunut siitä ettenkö olisi matkustanut aikoihin, päinvastoin, vaan siitä, että toukokuussa kosahti. Nimittäin tietokoneeni! ARGH! Aamusella lähtiessäni töihin se toimi vielä vallan mainiosti, mutta palatessani iltasella kotiin oli koko masiina täysin hengetön. Laajoista pelastusoperaatioista ja elvytysyrityksistä huolimatta mitään ei ollut enää tehtävissä, vaan kone siirtyi autuaammille elektroniikkamaille.
Eikä siinä mitään, jos kaikki olisikin ollut vain tässä. Yksi hajonnut tietokone - pöh! - uusia saa kaupasta! Yksinkertaista! Mutta kun se vanha kone nielaisi mennessään valokuvia noin 5000 kappaletta kaikilta viimeisen parin vuoden aikaisilta reissuilta. Ja kyllä - tässä kohtaa voi jokainen taivastella itsekseen, että miksei sulla ole varmuuskopioita - no ei ole eikä se tässä vaiheessa enää auta itkeä, että olis pitänyt, olis pitänyt. TIEDÄN! OLIS PITÄNYT, mutta kun EN niin ole tehnyt.
Niinpä tuska ja ahdistus oli melkoinen, kun tajusin, että sinne meni kaikki valokuvalliset muistoni eikä tietokoneliikkeen kaverin ennuste niiden pelastamiseksikaan ollut kovin valoisa. Niinpä ehdin lähes kuukauden ajan tehdä surutyötä ja luopua ajatuksesta katsoa kaikkia niitä kuvia enää koskaan. Hiljalleen olo helpotti, varsinkin kun ihanat ystävät ja sukulaiset lupasivat tutkia omia tiedostojaan ja luovuttaa yhteisten matkojen kuvia lohdukkeeksi. Ehdin jo aika hyvin sulatella tämän koko katastrofin, kunnes korjaaja soitti ja kertoi ihmeen tapahtuneen: KAIKKI mun tiedostot oli sittenkin saatu pelastettua! Kaveri sieltä liikkeestä myönsi, että oli itsekin ollut jo aika epätoivoinen, mutta ei vain uskaltanut tilaansa mulle paljastaa, kun olin ollut niin surkeana.
Mutta nyt siis tilanne on se, että kuvat on tallessa hyvässä paikassa ja seuraavaksi on vuorossa uuden koneen hankinta. Koska olen näissä tietokoneasioissa täysin uuno, olen konsultoinut ihania asiantuntevia ystäviäni, jotka ovat auliisti auttaneet ja sivistäneet tietokonetietämyksessä. Kohta voinkin jo marssia kauppaan, tuoda uuden karhean masiinan kotiin ja alkaa taas kirjoittaa.
Tässä siis selitystä sille, että täällä ei ole vieläkään viimeisimpien reissujen kertomuksia. Tulossa on, mutta ensin pitää olla kone, jolla kirjoittaa ja johon ladata kaikki ne miljoona valokuvaa. Maltetaan vielä hetki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti