Kiertelimme moneen kertaan Hofburgin palatsialueella, jossa valtavat vaaleat rakennukset seuraavat toinen toistaan ja alue tuntuu todella massiiviselta. Alueella on paljon erilaisia museoita luonnontieteestä taiteeseen ja keisariperheeseen. Me emme ole varsinaisia museoihmisiä, joten pelkkä ulkoinen rakennusten ihailu riitti hyvin pitkälti tälläkin kertaa.
Vähän kauempana keskustasta sijaitsee toinen suuri palatsialue Schönnbrunnin linna. Alueella on jättiläismäinen puisto, jossa toimii mm. eläintarha. Suoraan linnaa vastapäätä on korkea kukkula, jonka huipulta avautuu upeat näkymät yli Wienin ja jossa oli suloinen kahvila aitoine wieniläisine struudeleineen ja kaakkuineen. Puistossa liikkuminen on täysin ilmaista ja vain palatsiin sisälle maksaa. Aikaa saa kulumaan kevyesti useamman tunnin ihan vain ulkoilmasta nauttienkin ja emme menneet tällä kertaa ihailemaan sisustusta. Sen verran kuitenkin uskalsin ikkunoista kurkkia sisälle, että voin todeta paikan näyttäneen hyvin samanlaiselta kuin monet muutkin kaltaisensa kuninkaallisten majapaikat - kattokruunut ja kyntteliköt kimmelsivät kullan ja punaisen sametin katveessa.
Mikä olisikaan enemmän wieniläistä kuin Sacher-kakku. Eikä siis ihan mikä tahansa suklaatorttuviritelmä, vaan ihan ihkaoikea ja aito piti tietysti kokea hotelli Sacherin kahvilassa. Sisälle oli jonoa ja kiltisti odotimme vuoroamme auringon lämmössä. Kaikilla ei ollut sinnikkyyttä jonottaa, vaan kovasti yritettiin kiilata ohi oikealta ja vasemmalta, mutta henkilökunta piti onneksi tiukasti kiinni jonotuskäytännöstään ja hetken odottelun jälkeen meidät ohjattiin sisään pieneen salonkiin ja Burberry-huiviset kiilailijanaiset jäivät pihalle nuolemaan näppejään. Oletin tilaavani elämäni kalleimman kakkupalan, mutta yllätys oli iloinen, kun hinta olikin vain 5€. Täytyy sanoa, että kakku maistui hyvin erilaiselta kuin aiemmin maistamani samalla nimellä kulkevat. Kakku oli vähemmän ätläkkää ja jotenkin kuohkeampaa, kevyempää. Ehdottomasti parasta Sacheria, jota on eteeni kannettu. Vertailun vuoksi maistoimme toisena päivänä ns. halpakopiota ihan tavallisessa kahvilassa ja se muistutti enemmän kotimaisia versioitamme. Väitän siis, että olisin makutestissä tunnistanut aidon kopiosta sen verran erilaisia olivat.
Hofburgin palatsialueella oli myös perhostalo. Yhteen rakennukseen oli rakennettu trooppista ilmastoa mukaileva suuri sali, jossa kasvatettiin erilaisia värikkäitä perhosia. Vaikka ulkonakin oli kohtalaisen trooppinen ilmasto, päätimme käydä hikoilemassa vähän lisää vesiputousten ja viherkasvien seassa. Perhostalossa oli mukavan rauhallista ja perhosia lenteli siellä täällä. Ensin näytti kuin niitä ei olisi ollut lainkaan, mutta tarkemmalla katselulla niitä oli kaikkialla - eri kokoisia kaikissa sateenkaaren väreissä. Yksi laskeutui suoraan äipän kädelle.
Yhtenä päivänä osuimme sattumalta paikalle, kun hotellimme viereisellä kadulla, Wienin pääostokatu Mariahilfer strassella oli menossa kansainvälinen kannabiskulkue. Meno oli melkoisen mielenkiintoista, rauhaisaa ja värikästä. Poliisit saattelivat väkeä kulkueen molemmissa päissä ja musiikki pauhasi puskavaunujen ja ihmismassojen valuessa kohti Hofburgin palatsialuetta, jossa koko homman kruunasi yöhön asti kestäneet rave-bileet.
Kävimme samana iltana kurkkimassa iltavalaistuksen laatua palatsialueella ja olihan se vaikuttavaa, vaikka taustalla soi melkoinen jytke ja ilmassa leijaili imelä ruohon tuoksu.
Ainoa museo, johon päädyimme oli Sissi-museo. Keisarinna Elisabetin elämästä kertova museo kertoi tarinaa lapsuudesta kuolemaan asti. Esillä oli paljon vaatteita, koruja ja maalauksia. Tosin iso osa oli vain replikoita alkuperäisistä, mutta oli siellä jokunen oikeasti siltä ajalta näille päiville sinnitellyt tavarakin. Museossa ei saanut ottaa valokuvia paitsi tiloissa, jotka eivät varsinaisesti suoraan liittyneet keisarinnaan. Jos olisi halunnut audiolaitteen käyttöönsä, olisi tarvinnut jonottaa pitkä aika, sillä laitteita oli aivan liian vähän tarjolla ja tiskiltä myytiin ei oota. Ilmankin tuli ihan hyvin toimeen ja selitekylttejä oli sopivasti englanniksikin.
Wienin lisäksi ehdimme piipahtaa vielä naapurimaa Slovakiankin puolella. Siitä siis päivitystä seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti