Kapeiden kujien kaupunki Kroatiassa

Kesäkuussa koitti Kroatian vuoro. Lensimme kolmen hengen seurueella Dubrovnikiin viideksi päiväksi valoa, aurinkoa, maisemia ja kulttuuria kokemaan. Asuimme mukavassa ja tilavassa asunnossa aivan keskellä Dubrovnikin viehättävää vanhaakaupunkia, jota ympäröivät paksut ja turvalliset muurit ja jonka kujilla eivät autot, mopot tai edes polkupyörät mahdu liikkumaan. Joka puolella oli kapeita kujia, joilla pitkät ja jyrkät rappuset johtivat tasolta toiselle. Asunto sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa ja jokaisesta ikkunasta avautui upeat näkymät yli kaupungin kattojen.

Dubrovnikin vanhakaupunki on alueena pieni ja sen kiertelee hyvinkin nopeasti muutamassa päivässä läpi. Aluetta reunustaa korkea muuri, jonka päälle voi kavuta ja kiertää näin koko kaupungin. Matkaa tulee noin kaksi kilometriä, mutta aikaa kuluu hyvinkin pari tuntia, vaikka koko ajan olisikin liikkeessä, sillä jyrkkiä ja pitkiä rappusia riittää vaikka muille jakaa. Muurin ulkoreunalta avautuu huimat jyrkästi pudottavat kallionäkymät suoraan mereen ja sisäsyrjältä taas näkyy kaupunkia monesta eri näkökulmasta - pieniä kattopihoja, raunioita, kirkkoja, kujia ja tietysti kesäsäässä köllötteleviä kissoja. Korkeanpaikankammoiselle kierros voi olla selkäpiitä karmiva, kuten seurueessamme saatoimme yhden osalta todistaa, mutta onneksi muuria mahtuu kulkemaan rauhassa ja kaiteista voi pitää tiukasti kiinni. Muurille ei muuten mennä ilman maksua, vaan vanhankaupungin pääportin luona tulee ostaa lippu, jota sitten ojennellaan pitkin matkaa tarkastajille todisteena kukkaron nyörien aukomisesta. Maksu oli jotakin 10 ja 15 euron väliltä. 

Muurilla puhalteli mukava, leppoisa merituuli, mutta alhaalla maanpinnalla kaupungin kujilla oli melkoisen kuuma. Vanhankaupungin pääkadun kivetys oli valkoista, kiiltävää ja erittäin liukasta, sitä pestiin huolellisesti päivittäin ja tuntui, että aurinko heijastui kivetyksen pinnasta vieläkin voimakkaampana kuin taivaalta. Katujen varsilla on lukuisia ihania ravintoloita ja jäätelöbaareja kera toinen toistaan maukkaampien herkkujen. Dubrovnik on Kroatian mittapuulla kaikkein kallein lomakohde ja oman maan asukit eivät siellä lomaile, mutta näin suomalaisesta näkökulmasta hintataso oli melko normaali ja söimme muutakin kuin omalla asunnolla keitettyä pastaa ja tonnikalaa. Erityisesti merenelävät olivat edukkaita, tuoreita ja suorastaan suussa sulavia.

Illalla ilman hieman viiletessä kaduille kertyi paljon ihmisiä nauttimaan elävästä musiikista ja hyvästä ruuasta. Mekin söimme sataman ravintolassa ihania rapuja ja maukkaita simpukoita. Ennen tilausta kyselin tarjoilijalta annoksen kokoa arvioidakseni riittääkö meille yksi annos jaettavaksi vai ei. Tarjoilija hymähteli huvittuneena eikä osannut sanoa montako simpukkaa annoksessa olisi - riittävästi, kuului vastaus. Hetken kuluttua tarjoilija palasi mukanaan valtava pata täynnä merenherkkuja. Tässä vaiheessa itseänikin hymyilytti aiemmin esittämäni kysymys ja saamani vastaus - kyllä, simpukoita oli enemmän kuin riittävästi!

Dubrovnik on viehättävä kaupunki niin päivällä kuin illalla. Kyllä kelpasi turistin tallustella ja tuijotella ympärilleen.

Jos maisemat merenpinnan tasolla alkavat riittää, voi Dubrovnikissa nousta köysihissillä ylös vuoren huipulle ja kokea kaupunkia enemmän lintuperspektiivistä.