Bosnia-Herzegovinassa Marian mailla ja sillan suojissa

Koska matkailu ei olisi yhtään niin hauskaa, jos ei yrittäisi yhdistää yhteen reissuun aina mahdollisimman montaa pientä reissua samaan, oli tällä Kroatian reissullakin tiedossa muita kohteita. Kroatian sijainti on aivan ihanteellinen pienten päivänmittaisten retkien tekemiseen viereisiin maihin ja niinpä mekin teimme peräti kaksi tällaista piipahdusta.

Ensimmäisen päiväretken kohde oli Bosnia-Herzegovina. Ensimmäinen pysähdys Bosnian puolella oli Neumissa. Neum on Bosnian ainoa rannikkokaupunki, sillä kyseisellä maalla ei ole rantaviivaa kuin muutama hassu kilometri ja nekin keskellä Kroatiaa. Niinpä kroatialaiset joutuvat aina etelärannikolta pohjoisemmaksi mentäessä matkaamaan Bosnian läpi. Vähintäänkin erikoinen järjestely näillä kahdella maalla. Neumissa pysähdyimme vain pikaisesti taukoilemaan ja jatkoimme sitten kohti Medjugorjea.

Medjugorje on merkinnyt itsensä historian kirjoihin pysyvästi vuodesta 1981, kun siitä tuli pyhiinvaelluspaikka. Tuolloin Neitsyt Marian kerrotaan ilmestyneen kuudelle lapselle. No uskokoon ken tahtoo ja hienoa, jos joku tuosta paikasta nyt tarinan jälkeen kokee saavansa jotakin lohtua ja parantavaa voimaa. Itselle kyseinen kaupunki oli lähinnä kirkolla varustettu turistirysä. Populaa sinkoili pääkadun varrella matkamuistokauppojen ja kirkon välillä kuin muurahaisia. Kirkon pihassa saattoi seurata jumalanpalvelusta valkokankaalta, koska sisään rakennukseen ei enää mahtunut. Samassa pihapiirissä oli vesilähteitä, joista ihmiset hörppivät pyhää vettä ja kastelivat sillä itseään. Kaupat pursuilivat matkamuistoja, tosin hieman erilaisia kuin jossakin peruspuodissa. Medjugorje nimittäin otti kaiken ilon irti tästä Neitsyt Maria-ilmiöstä - hyllyittäin kaikenlaista Maria-muistoa oli tarjolla: patsaita, koruja, kirjoja...Huh! Näin kirkkoon kuulumattomalle pakanalle tuo meininki tässä pyhässä kaupungissa tuntui jotenkin kornilta ja ehkä hieman ahdistavaltakin. Sellainen hurmoksellisuus johonkin moiseen asiaan, kun on itselle aikalailla vierasta. Mutta kukin tyylillään uskon minä ja kokemus se oli tämäkin.

Markkinameiningeistä matka jatkui kohti Mostaria. Mostar sijaitsee laaksossa vuorten ympäröimänä ja sen läpi virtaa smaragdin vihreä Neretva-joki. Mostarissa lämpötilat nousevat näin kesäaikaan keskimäärin jopa 50 asteeseen, mutta onneksi meidän vierailulla ilma oli mukavasti n.25 paikkeilla. Neretvan vesi ei kuitenkaan ilman lämpötiloista hätkähdä, vaan pysyttelee n. 7 asteessa. Vesi on siis hyytävän kylmää aina eikä lainkaan uintikelpoista, vaikka kuumalla olisi mukava pulahtaa ja kirkas vesi suorastaan houkuttelee. Meitä vielä moneen kertaa kiellettiin hyppäämästä jokeen, sillä kylmyys on vaarallista, kun ilma on niin paljon lämpimämpää. Emme ottaneet sydänkohtauksen ja hukkumisen riskiä, vaan tyydyimme katsomaan rannalta, kun paikalliset hurjapäät hyppivät Mostarin kuuluisimmalta rakennelmalta, Mostarin sillalta alas. Nämä nuoret miehet keräsivät turisteilta rahaa ja saatuaan 20 euroa kasaan kastelivat itsensä ensin pullovedellä ja sen jälkeen loikkasivat huolettomasti valtavan pudotuksen saattelemana hyiseen veteen. Hetken kuluttua kaverit sitten taas lekottelivat ylhäällä sillalla ja odottivat sopivan summan kasaamista uuteen hyppyyn.

Mostarin silta pommitettiin Bosnian sodassa täysin. Aiemmin se oli yhdistänyt kaupunkia ja sen asukkaita satojen vuosien ajan, mutta vuonna 1993 pommit tuhosivat sen kokonaan. Sillasta tuli Bosnian sodan symboli ja uutiskuvat levisivät maailmalle. Vasta vuonna 2004 silta rakennettiin uudelleen ja koko muu Mostarin kaupunki on noussut tuhkasta hiljalleen sodan tuhottua 80% koko alueesta. Edelleen osa rakennuksista oli raunioina ja sirpaleiden ja ammusten jäljet näkyivät niin kotitalojen kuin julkisten rakennustenkin kyljissä. Mostar oli ehdottomasti koko matkamme vaikuttavin ja mieleenpainuvin kohde. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin äärettömän kaunis ja rauhallinen maisema ja tunnelma sekoittuivat todella surulliseen ja koskettavaan historiaan, jonka mainingit huokuivat yhä joka puolella.

Saimme nauttia upeista maisemista ihanassa rinneravintolassa, jonka pöydästä oli suora, esteetön näkymä sillalle ja jokivarteen. Maistoimme bosnialaista perinneherkkua cevapia, joka on jauhetusta lihasta tehty tanko ja se tarjoillaan pitaleivän ja raa'an sipulin kera. Vähän nämä ruskeat rasvaiset pötkylät muistuttavat niitä tuotoksia, joita kotona kissat tekevät pottaansa, mutta en antanut mielikuvan haitata makuelämystä, vaan rohkeasti pistelin poskeeni ja maukasta oli. Sain seurakseni myös suloisen kissan, joka kävi viereeni kukkapuskaan makoilemaan ja odottamaan kiltisti vuoroaan.

Mostarista matkasimme vielä yhden kaupungin kautta ja teimme lyhyen pysähdyksen Pociteljissa. Se on selvästi saanut vaikutteita turkkilaisesta arkkitehtuurista ja ottomaanit ovat jylläneet sielläkin aikoinaan sen verran, että rakennukset muistuttavat yhä heidän toimistaan. Tässä kaupungissa sai jälleen tallustaa kapeita kujia ja rappuja. Lisäksi paikallisena vetonaulana toimivat kuivattujen ja tuoreiden hedelmien ja pähkinöiden myyjät. Tuotteiden laatua kehuttiin yhdeksi parhaimmista koko maassa ja maistoimme mekin tietysti. Aprikoosit tuoreena ja kuivattuna olivat suussa sulavia, mansikat makoisia ja taatelit tahmeita. Nam!

Sitten olikin aika palata Neumin kautta takaisin bosnialaisen maaseudun mandariinipuineen viilettäessä silmissä ja hiljalleen vaihtuessa Adrianmeren siniseen syleilyyn ja Kroatian maankamaraan. Aivan mahtava retkikohde, jota ei pidä jättää väliin, jos suinkin mahdollisuus kohdalle osuu. Pala Bosniaa jäi kyllä omaan sydämeeni. Upea maa!