Löhöilyä Lokrumissa

Dubrovnikin edustalla noin 600 metrin päässä rannikosta sijaitsee Lokrumin saari. Sinne pääsee kätevästi veneellä vanhankaupungin satamasta puolen tunnin välein. Hinta oli noin 10€ ja se sisälsi matkat edestakaisin. Saarella on huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi tunnelma kuin kaupungilla ja auringolta pääsi suojaan suurien puiden varjoon. Alueella kulkee paljon polkuja ristiin rastiin ja niitä pitkin kulkiessa päätyy hyvin erilaisiin paikkoihin - vanhoja rakennuksia ja linnake, kasvitieteellinen puutarha, varjoista metsää tai kivikkoista rantakalliota. Saareen tullessa vastassa oli jonkinsortin opastuskeskus ja suuri kartta. Paperista karttaa en huomannut kellään olevan ja saaren ollessa kohtalaisen suuri kulkeminen oli lähinnä ajautumista paikasta toiseen. Rantakallioilla ympäri saarta oli useita uimportaita, mutta aivan venelaiturin tuntumassa oli mielestäni parhaat puitteet mereen pulahtamiselle ja auringossa löhöilylle. Lisäksi saarella oli muutama erilainen kahvila/baari, joista sai virkistävää juomaa sekä jotakin kevyttä syötävää. Lokrum oli siis oiva paikka rennommalle ja kiireettömälle loikoilulle ja tepastelulle kaupunkielämän vastakohdaksi.

 

Kaikkein mieleenpainuvinta tuossa saaressa lienee kuitenkin ollut sen eläimistö. Ensimmäisenä, näkyvimpänä ja kuuluvimpana esiin nousivat lukuisat riikinkukot. Niitä löytyi ihan joka puolelta valtavat määrät. Ne olivat selvästi hyvin tottuneita ihmisiin eivätkä arkailleet saatika olleet kovinkaan innostuneita väistelemään, vaan keskittyivät omiin touhuihinsa. Yhdestä yksilöstä kehittyi oikea maanvaiva. Se pörhisteli pyrstöään, pullisteli rintamustaan ja patsasteli menemään minkä kerkisi. Eikä luovuttanut, vaikka paikalliset yrittivät ajaa sitä loitommalle uimapaikan lekottelukivetykseltä. Kaveri ilmestyi aina takaisin ja aloitti esityksensä yhä uudelleen sekä innostui silmittömästi, kun kassissa rapsahtikin jokin herkkuja sisältävä pussukka. Sinnikäs siivekäs!

Tässä yllä kuvailtu yksilö lempipuuhassaan.

Lisäksi törmäsimme vihreisiin, vikkeliin liskoihin, joita säntäili siellä täällä. Eläin, joka kuitenkin sai meidät vaihtamaan suuntaa ja miettimään kulkua saarella uudelleen oli ruskea, noin sormenpaksuinen, pitkä käärme, joka rantakalliolla luikerteli menemään niin vauhdikkaasti, että vain minä ehdin sen nähdä. Lienee sanomattakin selvää, että käärmekammoisina suuntasimme askeleemme saaren vähemmän kivikkoisille osuuksille.

Kyllä, kuvassa on lisko.

Uiminen oli Adrianmeren aalloissa aivan ihanaa. Vesi oli lämmintä ja suolaisuus kellutti mukavasti. Vesi oli kristallinkirkasta ja pohjaan näki vaivatta. Auringon porottaessa kuumaana ja kirkkaana taivaalta veteen pulahtaminen on aivan ehdoton juttu ja niin virkistävää.

Lokrum tarjosi mukavan tauon kaupungin kuumuudesta ja hulinasta. Vain 15 minuuttia venematkaa ja tunnelma oli kuin toisesta maailmasta. Suosittelen!