Kermakaljaa, kepposia ja vierailu Viistokujalla

Tiedän...aikaa on kulunut ihan liikaa Lontoon 1.osan julkaisusta tähän hetkeen ja useampi ihminen on jo käynyt hätyyttelemässä, että missä se osa 2 oikein viipyy. No tässä se nyt on! Olkaa hyvät!

Tuo yllä oleva teksti tiivistää sen tunteen, joka jäi päällimmäiseksi matkamuistoksi tältä Lontoon reissulta. Olen pitkään halunnut päästä Warner Brosin studioille tutustumaan tähän kaikkien kehumaan ja ylistämään paikkaan, jossa Harry Potter-elokuvia tehtiin 10 vuoden ajan. Jotenkin tämä kohde ei vaan ole aiemmin osunut aikatauluihin sopivasti, mutta tällä kertaa muutama ystävä sai kuvailtua paikan niin koukuttavasti, että en enää voinut vastustaa kiusausta ja onneksi niin. The Making of Harry Potter on nimittäin yksi hienoimpia elokuviin liittyviä paikkoja, joissa olen käynyt. Universal Studios ei ole mitään tähän verrattuna. Voi tietysti olla, että omalla "potterologin" taustallani on pientä vaikutusta tähän mielipiteeseen. Olen siis aikoinani tehnyt graduni Potter-kirjoista ja vuosien ajan keräsin matkamuistoksi maailmalta Viisasten kiveä eri kielisinä versioina. Niitä on kertynyt lähemmäs 30 kappaletta. Elikkäs Harry ystävineen on jonkin verran tuttu juttu. Koskaan en ole näiden elokuvien suuri kuluttaja ollut, koska oma mielikuvitusmaailmani kirjoja lukiessa on muodostunut niin vahvaksi, että elokuvien näkemys ei aina ole tuntunut ihan omalta. Mutta leffat on kuitenkin nähty ja siksi tämä studiokierros oli kuin aarreaitta - aivan mahtava paikka, jossa voisi vaellella tuntikausia hämmästellen kaikkia pienimpiäkin yksityiskohtia ja suurempia yllätyksiä. Jokaisen nurkan takana odotti aina jotakin ihmeteltävää ja uutta. I'm in love!

Tämä kokonaisuus koostuu kahdesta valtavasta studiohallista sekä ulkoalueesta, jotka kaikki ovat pullollaan elokuvien lavasteita, tarpeistoa, puvustoa, erikoistehosteita...lista on lähes loputon. Liput tulee ostaa etukäteen ja niihin määräytyy tarkka sisäänpääsyaika, jolloin vältytään ihmismassoilta ja tilaa on kierrellä ja katsella rauhassa ilman kyynärpäätaktiikoita. Oma retki ajoittui maanantaille ja aamun ensimmäiseen aikaan, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi ja todellakin se noin 150 ihmisen massa, joka Tylypahkan ovella aamutuimaan malttamattomana seisoskeli katosi alun yhteisten osuuksien jälkeen kuin jäljettömiin ja koko paikassa oli käsittämättömän rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Henkilökuntaan kuului alkuperäisen tuotantotiimin jäseniä, jotka kertoivat tuotannosta mukavia yksityiskohtia ja aidosti tuntui siltä, että ihmiset tekevät työtä sydämellään ja kaikenlainen rahastuksen maku oli poissa. Elokuvien tekeminenhän on loppunut ajat sitten ja tätä kulissikierrostakin on jo muutama vuosi pyöritetty, mutta silti paikka ei ole jämähtänyt alkuperäiseen muottiinsa, vaan sitä kehitetään jatkuvasti ja asiat muuttuvat teemoittain. Tällä hetkellä joulunaikaan on menossa teema Hogwarts in snow eli kaikki paikat on  muutettu talvi- ja jouluasuun: suuressa salissa pöydät notkuivat jouluruuista, joulukuusien latvojen ympärillä lenteli pieniä noitia luutineen, Rohkelikon tuvassa oli joulukoristeita ja itse Tylypahka oli saanut ylleen lumisen peitteen.

Kaikissa näissä lavasteissa olisi jo ollut aivan riittämiin ihasteltavaa, mutta kuin kirsikkana kakussa pääsi itsekin elämään hetken Tylypahkan elämää ajamalla Anglialla taivaalla junan viilettäessä alla jylhissä maisemissa, leijailemalla luudalla ja jahtaamaan sieppiä huispauksessa tai opettelemalla taikasauvan heilautuksia. Lisäksi pääsimme maistamaan kaikille Potterinsa lukeneille tuttua kermakaljaa; kuplivaa, kullanruskeaa toffeejuomaa, jonka pinnalla oli kerros herkullista kinuskinmakuista kermavaahtoa. Nam!

Ja jos nyt tuossa alussa menin sanomaan, että paikassa ei ollut rahastuksen makua, niin sen verran perun sanojani, että kaiken tämän kiertelyn jälkeen homma päättyy, minnepä muuallekaan kuin, myymälään, josta löytyi kyllä varmasti kaikki mahdollinen ja mahdoton aiheeseen liittyvä välineistö. Itse haksahdin kaikessa huumassani vinguttamaan korttia ja ostin mm. uudistetun, tuoreen painoksen Viisasten kivestä sekä paikan opaskirjasen, jotta voin vielä kotonakin tutkailla näkemiäni juttuja tarkemmin. Mutta kaikkein arvokkain ostos ja ehkä samalla myös hulluin oli ajankääntäjä. Tiedättehän, se koru, jolla Hermione selviytyi useasta kurssista ja oppitunnista samanaikaisesti ja päällekkäin. Jotenkin vaan tuli sellainen tunne, että mullakin pitää moinen olla...tiedä sitten mistä tunne kumpusi..

Jotenkin on kovin vaikea kuvailla kaikkea näkemäänsä niin, että siitä välittyisi olennainen, joten tyydyn laittamaan tänne nyt joukon valokuvia. Toki valokuvistakaan ei tunnelmaa voi mitenkään kaikilta osin tavoittaa, mutta jos onnistun tekemään jollekin toiselle saman palveluksen kuin omaa innostustaan lietsoneet ystäväni tekivät minulle, niin hyvä juttu. Niinpä heitän kuvien kautta ilmaan ripauksen taikapölyä ja toivon, että muillekin tulee kihelmöivä halu päästä Tylypahkaan. Itse jään toivomaan joulupukilta lahjaksi hormipulveria, jotta voisin hetkessä päästä taas edes toviksi takaisin taikuuksien maailmaan. Alohomora!