Uusi tuttavuus!

Ensimmäisenä iltana huomasin ravintolan viereisessä pöydässä eräällä pariskunnalla erikoisen näköiset vihreät juomat matalissa laajoissa laseissa. Kysyin tarjoilijalta, rohkenin tilata itsellenikin ja ihastuin.

Seuraavassa Wikipedian selvitys kyseisestä juomasta:

Berliner Weiße (Berliner Weisse) on erityinen vehnäoluttyyppi, jota valmistetaan ainoastaan Berliinin Saksassa. Berliner Weiße on maultaan hapan, matala-alkoholinen (tyypillisesti noin 2,8 %, kantavierre on noin 7-8 %) pintahiivaolut. Happaman maun takia siihen sekoitetaan usein vadelma- ( alueella Himbeere) tai marattisiirappia (Waldmeister), jolloin sitä kutsutaan Saksassa nimellä Weiße mit Schuss. Tätä juomasekoitusta nautitaan Berliinissä erityisesti kesäisin laajasta maljamaisesta lasista pillillä juoden. Weiße mit Strippe on versio, jossa weisseen on sekoitettu Kümmel- tai Korn-schnappsia.

Elikkäs tykästyin kaljaan, jossa on sekoitettuna siirappia. Kuulostaa erikoiselta, mutta maistuu todella hyvälle! Vihreä oli parempaa kuin punainen! Nam!

Herkuttelua ja paluuta

Viimeisen kokonaisen päivän aluksi heitimme hyvästit matkaseurueemme saksalaisvahvitukselle K:lle. Ennen lähtöä ehdimme kuitenkin vielä käydä pikaisesti Parlamenttitalolla ja katsastamassa Berliinin muurin parhaiten säilynyttä kohtaa. Viime minuutit ennen K:n lähtöä istuimme auringossa hotellin kulmabaarin pihalla.

Kun K lähti kohti lentokenttää, jatkoimme S:n kanssa matkaa Wittenberg Platzille, jossa olimme jo loman alussa bonganneet ihanan jäätelöbaarin. Olimme tutkineet listaa jo etukäteen ja havainneet hintojen ja annosten laadun olevan kohdallaan. Viidellä eurolla sai jättiläismäisen suuren annoksen, jossa oli montaa erilaista jäätelöä, kastiketta, kermavaahtoa ja hedelmiä. Ihastelimme tilaamiamme kiwi-annoksia ja räpsimme onnessamme kuvia. Istuskelimme auringonpaisteessa annoksinemme muutaman tunnin, kunnes päätimme jakautua kumpikin itselle mieluisiin viimeisiin seikkailuihin. S lähti kävellen kohti Charlottenburgin linnaa ja minä hyppäsin reilun kahden tunnin ajaksi bussiin ja ajelin vielä kaikki mahdolliset nähtävyyden kertaalleen läpi ja kuuntelin opastukset. Tällä kertaa bussifiman valintakin meni ihan kohdilleen ja kierros oli laajempi kuin edellisen päivän ja opastus humoristinen.

Sattumalta muutaman tunnin kuluttua törmäsimme S:n kanssa samassa paikassa, josta olimme omille teillemme lähteneetkin. Kävimme syömässä meksikolaisessa ja siirryimme hotellille pakkailemaan tavaroitamme.Paluu oli seuraavana päivänä puolilta päivin ensin Riikaan lentäen ja sieltä vasta Helsinkiin. Kotona olin illalla hieman ennen klo:21.

Hop on, hop off

Yksi kokonainen päivä puhtaasti turistina viiletystä, kun hyppäsimme turistibussin kyytiin ja lähdimme kolmikkona katsastamaan Berliinin ihmeitä. Teimme etukäteen pientä tutkimusta bussien hinnoitteluista ja valitsimme tietysti firman, jonka hinta oli halvin. Ja tämä perustehan on yleensä hyvinkin klassinen virhe! Ja niin oli tälläkin kertaa!

Alkuun pääsimme kyytiin vielä oikein mukavasti, mutta seuraavalla pysäkillä saimme odotella kyseisen firman bussia aika kauan. Kaikkien muiden miljoonan eri yhtiön bussit huristivat useana kappaleena ohi, kun me vain odotimme ja odotimme. Tämä sama toistui koko päivän ja parhaillaan odotimme kyytiämme reilusti yli puolituntia, vaikka bussin kyljessä luki every 15 minutes. Ehkäpä oli mennyt fifteen ja fifty sekaisin. Ja kun bussi vihdoin suvaitsi saapua, oli kuskilla 10 minuutin tupakkatauko.

Pääsimme kuitenkin hitaista kulkuyhteyksistä huolimatta tutustumaan Potsdamer Platziin ja Sony Centeriin, Checkpoint Charlien hulinaan sekä ottamaan passiivisesti osaa niin mielenosoitukseen kuin Berliinin jääkiekkojoukkueen kansallisen voiton juhlahumuunkin. Bussilla suuntasimme lopuksi vielä Spree-joen rantaan, josta lähdimme tunnin kestävälle jokiristeilylle.

Jokiristeily tehtiin mukavalla pitkällä ja avonaisella veneellä, josta maisemat näki kaikin puolin mukavasti. Osallistujia ei ollut liikaa, vaan tunnelma oli oikein rauhallinen ja leppoisa, toisin kuin vastaan tulevissa paateissa, joissa ihmiset istuivat kuin sillit suolassa. Veneellä oli myös ruoka- ja juomatarjoilu ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja kokeilla tunnettua herkkua currywurstia. Suomeksi tämä tarkoittaa makkaraa kera ketsupin ja curryn. Lisukkeena oli herkullinen perunasalaatti. Kokemus oli ihan positiivinen, vaikka en varsinaisesti jää moista gourmeeta kaipaamaan ja himoitsemaan.

Risteilyn jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Kurfürstendammin lukuisia kauppoja. Jotakin pientä tarttui mukaankin. Kengät, paitoja, koruja ja tietysti pientä turistiroinaa. Ilta päätettiin italialaisessa ravintolassa pizzaa ja lasagnea syöden.

Is this the real life? Is this just fantasy?

Hotellilla meitä odotti matkaseurueeseemme kahdeksi päiväksi liittyvä uusi jäsen etelä-saksalainen K. Ja rankan päivän vastapainoksia kevyempää ohjelmaa teatterin parissa; We will rock you saksan kielellä. 

Theater des Westens oli hieno vanha teatteri, joka avattiin jo vuonna 1896. Se on yksi Berliinin tunnetuimmista musikaali- ja operettiteattereista. Sen sisätilat olivat kauniit punaisine samettiverhoineen ja penkkeineen sekä kultaisin koriteluineen.

Istuimme mukavasti permannolla ja nautimme esityksestä. Vaikka puhe ja osa lauloista oli saksaksi, se ei haitannut elämystä. Koska olen kyseisen esityksen jo kahdesti nähnyt Lontoossa tiesin hyvin mistä milloinkin oli kyse. Ainoastaan sisäpiirivitsit saksalaisesta Idols-kisasta eivät ihan auenneet, vaikka K meille niitä ansiokkaasti väliajalla selittikin. 

Saksalainen yleisö tuntui aluksi kamalan vaisulta ja jäätyneeltä, mutta lopussa onneksi meininki parani ja seisten laulettiin yhdessä viimeisiä biisejä. Ja kyllähän se lopun Bohemian Rhapsody vaan saa aina kylmät väreet aikaiseksi. On se vaan maailman paras biisi! 

Sachsenhausen

Kolmantena päivänä lähdimme jälleen heti aamusta liikkeelle. Olimme jo etukäteen ostaneet netistä retken Sachsenhausenin keskitysleirille. Retki alkoi läheiseltä juna-asemalta tapaamalla ensin opas-Alex, joka tyrkkäsi meille junaliput ja vei meidät toiselle asemalle. Siellä meitä odotti seuraava opas, Carlos. Ja taas hypättiin uuteen junaan. 

Saksassa junilla ei tunnu olevan kiire minnekään ja aikatauluista ei kukaan piittaa. Myöskään paikkalippuja ei juniin ole. Niinpä pääsiäisruuhkassa istuttiin ja seisottiin kuumassa täpötäynnä olevassa liikkumattomassa junassa käsittämättömän pitkiä aikoja. Vihdoin lähes puolentoista tunnin epämiellyttävän junamatkailun jälkeen saavuimme Oranienburgin asemalle. Tästä matka jatkui kävellen parin kilometrin matkan samaa reittiä kuin keskitysleirin vangitkin olivat aikanaan joutuneet kulkemaan. 

Saavuimme kauniille pikkuruisia omakotitaloja pursuavalle alueelle, jonka perällä oli muuri. Vaikka talot olivat suloisia ja pihat kauniita, niiden historia oli vähemmän viehättävä. Ne olivat entisten SS-johtajien koteja. Näin leirin kamaluudet oli ympäröity ikään kuin normaalin asuinalueen keskelle ja näkymättömiin. 


Kävelimme ympäri aluetta ja oppaamme puhui lähes taukoamatta. Aurinko paahtoi todella kuumasti ja aiempien päivien kävelyreissuista molempiin jalanpohjiin tulleet vesikellot häiritsivät aika rankasti keskittymistä ja kulkua leirin alueella. Alueella ei ollut paljoakaan alkuperäistä jäljellä. Green monster eli herrojen viihdekeskus oli ensimmäisenä vastassa ennen pääportista sisään astumista. Muurien sisällä oli valtava nurmikenttä, jossa vangit kasattiin laskentaan. Portin yllä oli rakennus, josta tottelemattomat ammuttiin surutta. Alue oli kolmionmuotoinen ja siellä oli muutama kopioparakki ja alkuperäisten parakkien kohdalla suuret numeroidut kivet. Yksi parakeista jäi erityisesti mieleen, sillä opas kertoi sen olleen seisomaparakki. Siellä siis vangit seisoivat yötä päivää ja koska omat jalat alkoivat olla kävelystä todella kipeät, erityinen myötätunto juuri tuon asumuksen vankeja kohtaan heräsi. 

Alueen keskellä oli venäläisten pystyttämä suuri muistomerkki. Kävimme myös keskitysleirin vankila-alueella, jossa oli pystyssä kolme alkuperäistä hirttopuuta. Noin neljän tunnin kierroksemme päättyi asema Z:lle. Aivan kuin aakkosissa viimeisenä, tuo kirjain tarkoitti myös vankien viimeistä pistettä. Siellä ammuttiin, kaasutettiin ja poltettiin viattomia ihmishenkiä kymmeniä tuhansia. Tässä vaiheessa ei kauheasti ketään hymyilyttänyt.


Retkemme päättyi Oranienburgin asemalle, josta hyppäsimme paikallisjunaan ja takaisin kohti Berliiniä. Yli seitsemän tunnin reissun jälkeen olin fyysisesti kuin vammautunut ankka kävellessäni ja henkisesti uuden ja raskaan tietomäärän ja kokemuksen arvokkaampi. 

Potsdam

Seuraavana aamuna suuntasimme junalla Potsdamiin, Brandenburgin osavaltion pääkaupunkiin ja sen Sanssoucin puistoon ja linnoihin. Linnoista osa oli päässyt hieman huonompaan kuntoon ja korjaustöitä tehtiin vähän joka nurkalla. Myös osassa puistoa oli annettu kaikkien kukkien kukkia vaan. Mutta aurinkoisena päivänä, mikä sen mukavampaa kuin tuntea nurmikon ja kukkien tuoksu ja kävellä hiljakseen eteenpäin. Tutustuimme myös Potsdamin vanhaan kaupunkiin ja nautimme herkullisen kakkulounaan. 


                                          

Hikoilua Berliinin auringossa!

Pääsiäisloma oli tällä kertaa hieman normaalia pidempi ja suuntasimmekin ystäväni S:n kanssa pitkään odotetullereissulle Berliiniin. Kumpikaan meistä ei aikaisemmin ollut kengäpohjiaan Saksanmaalla kuluttanut eikä aiemmin ole ainakaan itsellä ollut siihen edes mitään suurta kiinnostusta. Jostakin syystä kuitenkin jo viime vuoden syyskuussa päädyimme varaamaan matkan tuohon uuteen ja ihmeelliseen kohteeseen.
Odotukseni eivät olleet mitenkään ihmeelliset, joten Berliini pääsi yllättämään positiivisesti. Sää erityisesti suosi meitä koko reissun, sillä maassa vallitsi hyvin kesäinen noin +25 asteen lämpötila päivisin, kaikki puut ja nurmikot olivat saavuttaneet vihreyden eikä taivaalla koko aikana näkynyt pilvenhattaraakaan. Siirryimme siis talven keskeltä kesään ja t-paitakeleihin!

Majoittauduimme hotelli Ivbergs Premiumiin **** ja kohtasimme trooppisen ilmaston. Huoneemme ilmastointilaite oli vielä talviasetuksella ja kesä oli saapunut huoneeseemmekin. Asialle ei voitu tehdä mitään, sillä kesäaika alkaisi virallisesti vasta toukokuun alusta ja laitteen asennus odotti tuota kyseistä ajankohtaa. Viis siis ulkona vallitsevasta tilasta, kun kesä alkaa vasta 1.5. klo:0.00. Edessämme oli siis viisi hikistä yötä ja kuusi auringontäytteistä päivää. 

  Jo ensimmäisen illan aikana kävelimme ison osan nähtävyyspaikkoja läpi ja räpsimme kuvia. Kävelimme hotellilta kohti Tiergartenin puistoaluetta ja sen reunaa pitkin kohti Brandenburgin porttia ja Parlamenttitaloa. Brandenburg oli tavallaan pienoinen pettymys, sillä kuvista katsoen se tuntuu valtavan suurelta ja paikan päällä koettuna on itseasiassa aika pieni. Katsastimme myös Holocaust-monumentin. Päätimme ensimmäisen tutustumiskierroksemme kävellen läpi Potsdamer Platzin. Loppumetreillä törmäsimme myös maailman vanhimman ammatinharjoittajiin, jotka henkivät vahvasti Pretty Woman-henkeä.