Rennes

Junalla Pariisin Montparnasse-asemalta Rennes'in asemalle matkaa taittaa parisen tuntia. Junat olivat juuri ajallaan ja muutenkin matkustaminen ranskalaisessa junassa oli huomattavasti mutkattomampaa ja mieluisampaa kuin esimerkiksi saksalaisessa vastineessaan. Yhtään ainutta pysähdystä ei juna tehnyt vaan tasaiseen 320 km tuntivauhtiin se pisteli menemään.

Rennes on reilun 200 000 asukkaan kaupunki Pariisista luoteeseen. Rennes on Bretagnen alueen pääkaupunki. Se on myös yliopistokaupunki ja sen kyllä huomasi. Vastaantuleva väki oli huomattavan nuorta ja vilkasta jo esimerkiksi Pariisiin verrattuna. Suurin huomio Rennes'in ja Pariisin välillä kohdistui kuitenkin hintatasoon. Hinnat putosivat melkein puolella matkattuamme noin 307 km matkan. Jos Pariisissa kuppi cappucinoa maksoi 5euroa, niin Rennes'stä tuohon hintaan sai kaksi kuppia.

Yleisestikin matkanlaatu koheni huimasti päästyämme pois edellisestä "hotellistamme". Olimme valinneet majapaikaksemme yhtä paljon tähtiä omaavan hotellin aivan rautatieaseman vierestä. Hotellille oli siis äärimmäisen helppo löytää. Hotelli Campanile Rennes Centre ja Avenue Janvier aukenivat suoraan edessämme, kun astuimme ulos asemalta. Emme heti saaneet huonettamme, joten jätimme laukkumme hetkeksi respaan ja lähdimme tutkimaan lähiseutuja. Alueella oli paljon kahviloita ja ravintoloita, joten istuimme hetken aikaa yhdessä ja tiirailimme ohikulkevia ihmisiä. Poikkesimme myös paikallisessa apteekissa hakemassa jalkaani paketointitarvikkeet, jotta käveleminen olisi edes hieman helpompaa.

Eräs huomattava ero Pariisiin oli myös kielitaito tai haluttomuus osoittaa sitä. Pariisissa englannillakin pärjäsi aika mukavasti, mutta Rennes oli ihan toista. Dialogi kulki siten, että turisti sanoo jotakin englanniksi ja saa siihen kuitenkin vastauksen aina ranskaksi. Täällä siis edes jonkinlaisesta kielitaidosta ja hamassa menneisyydessä istutuista ranskankielen tunneista oli aidosti iso ilo!

Mutta siis jo aiemmin mainittu hotelli Campanile Rennes Centre oli siis kuin taivas verrattuna edelliseen kohteeseemme. Huone oli puhdas ja siellä tuoksui raikkaalle. Suihkuhuone kiilteli ja oli todella uuden veroinen. Mutta ennen kaikkea sängyissä odotti suuret valkeat peitot ja jokaiselle kaksi muhkeaa tyynyä. Viimeisen kolmen yön koettelemusten jälkeen olisin voinut muuttaa tähän sänkyyn pysyvästi! Täällä kaikki oli kohdillaan!

Illemmalla kävimme kävelemässä vanhankaupungin alueella ja jokirannassa. Vilaine-joki virtaa siis tämän kaupungin halki. Kaupungille tyypillisimpiä rakennuksia ovat keskiaikaiset puutalot, joissa on erikoinen kuviointi. Lisäksi ne näyttivät olevan enemmän tai vähemmän vinossa jokaikinen. Kiertelimme muutamia kauppoja ja teimme ostoksia, sillä Pariisissa emme olleet hintatasonkaan vuoksi vielä ehtineet moisesta toiminnasta innostua. Istuimme hetken oopperan rappusilla ja ihailimme ympärillä avautuvaa aukiota. Tällä aukiolla heitin, matkaseurueeni huomautusten seurauksena, roskikseen rakkaat viime kesänä Amerikasta ostetut tennarini, joista pohja näytti uhvaasti irtoavan. Tilalle tuli onneksi uudet paikalliset versiot.



Boratkin asuu Rennes'ssä!



Versailles

"Versailles (ääntämys: vɛʀsaj) on kaupunki Pariisin metropolialueella noin 19 km pääkaupungista lounaaseen. Versailles kuuluu Île-de-Francen alueeseen, ja se on Yvelines’n departementin prefektuuri. Aikaisemmin se oli erillinen kylä, joka oli suhteellisen syrjäinen, kunnes 6. toukokuuta 1682 kuningas Ludvig XIV siirsi hovinsa Versaillesin linnaan. Nykyään Versailles on yksi Pariisin rikkaimmista lähiöistä. Preussin kuningas Vilhelm I julistettiin Saksan keisariksi Versaillesin palatsin peilisalissa 18. tammikuuta 1871. Palatsissa solmittiin 1919 myös Versailles’n rauha, joka päätti ensimmäisen maailmansodan ja jolla myös solmittiin Kansainliiton perustamissopimus."

Junalla edestakainen matka Pariisista tänne maksaa 6,10€. Junailu yhteensuuntaan kestää noin 45 minuuttia. Palatsi sijaitsee aivan aseman vieressä ja se oli äärimmäisen helppo löytää. Jonot olivat jo näin kesäkuussa huikeat ja heinä-elokuuta voi vain mielessään kauhistella. Ranskassa kannattaa olla alle 26-vuotias EU-kansalainen, sillä kaikki tällaiset rahamagneetit avaavat nuorisolle ovensa ilmaiseksi. Henkilöllisyys täytyy pystyä tosin todistamaan eli nuoremmaksi tekeytyminen ei tehoa. Normaalilipun hinta oli aikuiselta 15€. Turvatarkastusjonossa viettämämme ajan jälkeen pääsimme kiertämään palatsin saleja yhdessä miljoonan muun ja erityisesti valtaisien lapsiryhmien kera. Siinä sitten liuttiin tiiviinä massana huoneesta toiseen kukin koittaen ihastella edes kattomaalauksia, joihin näkyvyys oli hyvä. Ainoa paikka, jossa oli tilaa vaeltaa, oli Peilisali. Tämä on yllättävää, sillä eikös tämä osa ole juuri se "THE"- juttu koko palatsissa?!

Tungoksesta siirryimme puutarhaan. Koko palatsi puutarhoineen oli jotenkin hieman pettymys, sillä olin virheellisesti ajatellut tämän komeuden omaavan samoja piirteitä kuin esimerkiksi englantilaiset palatsit ja puutarhat. Mutta ranskalaisethan eivät niin välitäkään kukista ja väreistä, vaan kaikki on kulmikasta ja symmetristä, suorakulmioita ja kuutioita. Eikä kukan kukkaa! Eikä se palatsi sisältäkään niin ihmeellinen ollut. Tukholman kuninkaanlinnassakin on samanlaisia hienoja huoneita, joita voi ihastella ilman tungostakin. Toki ymmärrän ja arvostan Versailles'n ja erityisesti Peilisalin loisteliaisuutta oman maansa ja aikakautensa arvokkaana edustajana.

Versailles ei alunperin kuulunut meidän matkaohjelmaamme, mutta koska aikaa tuntui riittävän Pariisi-jaksollamme, ajattelimme, että on syytä katsastaa myös tämä maailman kuulu kohde. Eipä sitten ainakaan jäisi myöhemmin harmittamaan, että jäi väliin tai että yhden palatsin vuoksi pitäisi reissata uudelleen Pariisiin. Tästä kaikesta ehkäpä huokuu, että Pariisi ei ole tehnyt meikäläiseen kovinkaan suurta vaikutusta, vaikka hieno kaupunki onkin. Pariisista ei tule Lontoon kaltaista "tänne palaan yhä uudelleen ja uudelleen"- kaupunkia, eikä sen sitä tarvitse ollakaan.

Bienvenue à Paris!

"Hotelli" Residénce Bourgogne -
sisäänkäynti roskiksen takana näkyvästä ovesta.

Ranskan kiertueemme alkoi tiistaina 7.6. Pariisista taksikuskin kommentilla: Careful! Hmmm...Ihan oli pakko alkajaisiksi kysyä, että MITÄ?

Meidät jätettiin hotelli Residénce Bourgognen edustalle ihmettelemään ja olemaan varuillamme ilmeisesti niin aluetta kuin majapaikkaammekin. Ensimmäinen suuri haaste, Amazing Race-tyyppinen, oli löytää hotellin ovi ja respa. Taksikuskikin vain viittilöi summamutikassa johonkin suuntaan. Hämmentyneenä astuin ainoasta mahdollisesta ovesta sisään, marokkalaisen ravintolan sisäänkäynti. Siinä sitten lompsin kassalle ja kerroin kuka olen. Ystävällinen monsieur toivotti tervetulleeksi, antoi avaimen ja nelinumeroisen koodin sekä saatteli minut takaisin pihalle. Kadulla ravintolan oven vieressä oli huomaamaton pieni ovi, johon koodi näppäiltiin ja Voilà! Siinä se oli, meidän majapaikkamme kolmeksi yöksi! Tässä vaiheessa nimitys hotelli vaihtuu hipsukoilla varustetuksi. Nimittäin tällä "hotellilla" ei ollut mitään tekemistä hotellin tai kahden ** kanssa. Vaikka monenlaisissa reissussa on tullut oltua ja kaikenlaista majapaikkaa koettua, tämä siirtyi ehdottomasti Top3-listan kärkikahinoihin kamaluus-asteikossa. Muutamia kriittisimpiä tekijöitä tähän mitalisarjaan pääsyssä olivat esimerkiksi kadonnut verho, jonka myöhemmin havaitsimme olevan nykymuodossaan sängynpeite, lähes lattiaan asti vajoava sängynpatja, yöpöytä yhdellä ruuvilla seinässä killuen (haaste oli laittaa vaikka vain avain tälle, ilman uhkaa suuresta romahduksesta), suuri halkeama seinässä, 30 vuoden pölyt kaikkialla, room with the view = käytävä ja tunkio, jääkaapin oven aukaisemisen hankaluus lattian vinouden vuoksi, paperinohuet olemattomat tyynyt ja ennen kaikkea olotila aivan kuin ei seiniä olisikaan. Kun saimme naapureita, kuulimme heidän ensimmäisensä kommenttinsa; VAU! Millainen huone niillä mahtoi olla tai mistä olivat tulleet??? Nämä olosuhteet ja kuljettajamme varoitukset saivat meidät hetkeksi pohtimaan kohtaloamme Pariisin illassa, mutta valot päällä nukkuminen pitäisi varmasti niin luteet, ryöstäjät kuin lievän pelon tunteenkin poissa ensimmäisen yön. Aamulla tilanne arvioitaisiin uudelleen.

 

Kotikatumme
15 rue du Faubourg Saint Martin,
75010 Paris, France



Ja niinpä niin, "hotellihuoneemme" näytti aamun sarastaessa ihan yhtä kämyiseltä kuin illallakin, mutta piilotettuamme arvotavaramme, uskalsimme kuitenkin astua ulos kadulle. Ulkona odotti yllätys! Alue, jolla asuimme olikin oikein viehättävä ja turvallisen oloinen; paljon pieniä, ihania kahviloita, teattereita, kauppoja ja ravintoloita ihmisvilinän keskellä. Ei ollenkaan pelottavaa! Ehkäpä siis varoitus koski enemmänkin ilta-ja yöaikaa sekä hotellia. Silläkin uhalla, että meidän huoneemme olisi keikattu päivän aikana, aloitimme Pariisi päivässä-kierroksemme.



Kävelimme koko päivän ja kiersimme samoja paikkoja kuin joulukuun visiitilläkin, mutta myös monta uutta maisemaa. Seikkailimme alkuun Louvressa bongaillen eteenosuneita taiteenpaloja. Mona Lisa oli nähtävä ja sama tavoite tuntui olevan aika monella muullakin. Ihmispaljoudesta huolimatta aika kivuton kokemus tämä massiivinen taidelaitos. Kävelimme Jardin des Tuileries'n halki kohti Champs-Élysée'tä ja Riemukaarta. Näitä kahta emme olleet talven tuiskussa viitsineet käydä aiemmin ihastelemassa.

 

Louvre

Siirryimme Seine-joen toiselle puolelle ja Eiffel-tornille. Kävelimme samaan ravintolaan syömään, jossa vietimme syntymäpäivää joulukuussa. Matka jatkui joenreunaa pitkin kohti Notre Dame-kirkkoa ja kahvilaa, jossa myöskin olimme jo joulukuussa vierailleet. Erona vain tällä kertaa oli, että nyt ei tarvittu lämmikettä, vaan virvoketta. Tässä vaiheessa päivää olimme tehneet 10 tunnin kierroksen ympäri Pariisia vain pikkuruisia pysähdyksiä itsellemme sallien. Niinpä oikea jalkani sanoi STOP! Viiltävän kivun myötä siirryimme takaisin hotellille ja päätimme ensimmäisen lomapäivämme Pariisissa.

Place de la Concorde

Seine

"Kotikulmilla"

Riemukaari

On y va!

Taas on seuraava reissu jo ihan ovella. Matkan teemana tällä kertaa Ranskan kiertue. Lisäksi myös pikainen piipahdus Lontoossa ja sitten kotiin. Reissun kokonaiskesto on viikko.

Aina ennen matkalle lähtöä seuraa joukko erityyppisiä toimenpiteitä. Ensimmäinen niistä on hillitön tulostaminen. Tällä kertaa, kun reissussa on tarkoitus vaihtaa majapaikkaa aika useasti, on sähköposti täynnä jos jonkinlaisia vouchereita ja lippuja. Näiden kaikkien tulostamiseen kuluu järkyttävä määrä paperia ja aikaa. Toivottavasti olen muistanut kaikki olennaiset paperit. Toinen rutiini on hurja siivousinto. Kiva tulla siistiin kotiin sitten taas maailmalta. Muutenkin tuntuu, että kaikenlaisen oheistoiminnon kehittely on aika aktiivista ennen reissua, jotta välttyisi pakkaamiselta. Koska pakkaaminen ei todellakaan kuulu omiin lempipuuhiin, se jää aina viime tinkaan.

Tämänkertaisen reissun kaava menee ainakin teoriassa näin: Pariisi, Ranska - Rennes, Ranska - Mont St.Michel, Ranska - Pariisi, Ranska - Lontoo, Iso-Britannia. Kaikki välimatkat taitetaan junalla matkustaen, paitsi luostarisaari St.Micheliin päästäksemme tarvitsemme linja-autoa.

Ensi viikoksi on Pariisiin luvattu kuurosateita. Oletan kuitenkin, että joulukuun kokemuksemme räntäsateestä ja hyytävästä kylmyydestä ei toistuisi! Ja toivottavasti matkan varrelta löytyy jonkinmoinen tietokone, jolla kirjoitella matkakuulumisia reaaliaikaisena.