Versailles

"Versailles (ääntämys: vɛʀsaj) on kaupunki Pariisin metropolialueella noin 19 km pääkaupungista lounaaseen. Versailles kuuluu Île-de-Francen alueeseen, ja se on Yvelines’n departementin prefektuuri. Aikaisemmin se oli erillinen kylä, joka oli suhteellisen syrjäinen, kunnes 6. toukokuuta 1682 kuningas Ludvig XIV siirsi hovinsa Versaillesin linnaan. Nykyään Versailles on yksi Pariisin rikkaimmista lähiöistä. Preussin kuningas Vilhelm I julistettiin Saksan keisariksi Versaillesin palatsin peilisalissa 18. tammikuuta 1871. Palatsissa solmittiin 1919 myös Versailles’n rauha, joka päätti ensimmäisen maailmansodan ja jolla myös solmittiin Kansainliiton perustamissopimus."

Junalla edestakainen matka Pariisista tänne maksaa 6,10€. Junailu yhteensuuntaan kestää noin 45 minuuttia. Palatsi sijaitsee aivan aseman vieressä ja se oli äärimmäisen helppo löytää. Jonot olivat jo näin kesäkuussa huikeat ja heinä-elokuuta voi vain mielessään kauhistella. Ranskassa kannattaa olla alle 26-vuotias EU-kansalainen, sillä kaikki tällaiset rahamagneetit avaavat nuorisolle ovensa ilmaiseksi. Henkilöllisyys täytyy pystyä tosin todistamaan eli nuoremmaksi tekeytyminen ei tehoa. Normaalilipun hinta oli aikuiselta 15€. Turvatarkastusjonossa viettämämme ajan jälkeen pääsimme kiertämään palatsin saleja yhdessä miljoonan muun ja erityisesti valtaisien lapsiryhmien kera. Siinä sitten liuttiin tiiviinä massana huoneesta toiseen kukin koittaen ihastella edes kattomaalauksia, joihin näkyvyys oli hyvä. Ainoa paikka, jossa oli tilaa vaeltaa, oli Peilisali. Tämä on yllättävää, sillä eikös tämä osa ole juuri se "THE"- juttu koko palatsissa?!

Tungoksesta siirryimme puutarhaan. Koko palatsi puutarhoineen oli jotenkin hieman pettymys, sillä olin virheellisesti ajatellut tämän komeuden omaavan samoja piirteitä kuin esimerkiksi englantilaiset palatsit ja puutarhat. Mutta ranskalaisethan eivät niin välitäkään kukista ja väreistä, vaan kaikki on kulmikasta ja symmetristä, suorakulmioita ja kuutioita. Eikä kukan kukkaa! Eikä se palatsi sisältäkään niin ihmeellinen ollut. Tukholman kuninkaanlinnassakin on samanlaisia hienoja huoneita, joita voi ihastella ilman tungostakin. Toki ymmärrän ja arvostan Versailles'n ja erityisesti Peilisalin loisteliaisuutta oman maansa ja aikakautensa arvokkaana edustajana.

Versailles ei alunperin kuulunut meidän matkaohjelmaamme, mutta koska aikaa tuntui riittävän Pariisi-jaksollamme, ajattelimme, että on syytä katsastaa myös tämä maailman kuulu kohde. Eipä sitten ainakaan jäisi myöhemmin harmittamaan, että jäi väliin tai että yhden palatsin vuoksi pitäisi reissata uudelleen Pariisiin. Tästä kaikesta ehkäpä huokuu, että Pariisi ei ole tehnyt meikäläiseen kovinkaan suurta vaikutusta, vaikka hieno kaupunki onkin. Pariisista ei tule Lontoon kaltaista "tänne palaan yhä uudelleen ja uudelleen"- kaupunkia, eikä sen sitä tarvitse ollakaan.