Bienvenue à Paris!

"Hotelli" Residénce Bourgogne -
sisäänkäynti roskiksen takana näkyvästä ovesta.

Ranskan kiertueemme alkoi tiistaina 7.6. Pariisista taksikuskin kommentilla: Careful! Hmmm...Ihan oli pakko alkajaisiksi kysyä, että MITÄ?

Meidät jätettiin hotelli Residénce Bourgognen edustalle ihmettelemään ja olemaan varuillamme ilmeisesti niin aluetta kuin majapaikkaammekin. Ensimmäinen suuri haaste, Amazing Race-tyyppinen, oli löytää hotellin ovi ja respa. Taksikuskikin vain viittilöi summamutikassa johonkin suuntaan. Hämmentyneenä astuin ainoasta mahdollisesta ovesta sisään, marokkalaisen ravintolan sisäänkäynti. Siinä sitten lompsin kassalle ja kerroin kuka olen. Ystävällinen monsieur toivotti tervetulleeksi, antoi avaimen ja nelinumeroisen koodin sekä saatteli minut takaisin pihalle. Kadulla ravintolan oven vieressä oli huomaamaton pieni ovi, johon koodi näppäiltiin ja Voilà! Siinä se oli, meidän majapaikkamme kolmeksi yöksi! Tässä vaiheessa nimitys hotelli vaihtuu hipsukoilla varustetuksi. Nimittäin tällä "hotellilla" ei ollut mitään tekemistä hotellin tai kahden ** kanssa. Vaikka monenlaisissa reissussa on tullut oltua ja kaikenlaista majapaikkaa koettua, tämä siirtyi ehdottomasti Top3-listan kärkikahinoihin kamaluus-asteikossa. Muutamia kriittisimpiä tekijöitä tähän mitalisarjaan pääsyssä olivat esimerkiksi kadonnut verho, jonka myöhemmin havaitsimme olevan nykymuodossaan sängynpeite, lähes lattiaan asti vajoava sängynpatja, yöpöytä yhdellä ruuvilla seinässä killuen (haaste oli laittaa vaikka vain avain tälle, ilman uhkaa suuresta romahduksesta), suuri halkeama seinässä, 30 vuoden pölyt kaikkialla, room with the view = käytävä ja tunkio, jääkaapin oven aukaisemisen hankaluus lattian vinouden vuoksi, paperinohuet olemattomat tyynyt ja ennen kaikkea olotila aivan kuin ei seiniä olisikaan. Kun saimme naapureita, kuulimme heidän ensimmäisensä kommenttinsa; VAU! Millainen huone niillä mahtoi olla tai mistä olivat tulleet??? Nämä olosuhteet ja kuljettajamme varoitukset saivat meidät hetkeksi pohtimaan kohtaloamme Pariisin illassa, mutta valot päällä nukkuminen pitäisi varmasti niin luteet, ryöstäjät kuin lievän pelon tunteenkin poissa ensimmäisen yön. Aamulla tilanne arvioitaisiin uudelleen.

 

Kotikatumme
15 rue du Faubourg Saint Martin,
75010 Paris, France



Ja niinpä niin, "hotellihuoneemme" näytti aamun sarastaessa ihan yhtä kämyiseltä kuin illallakin, mutta piilotettuamme arvotavaramme, uskalsimme kuitenkin astua ulos kadulle. Ulkona odotti yllätys! Alue, jolla asuimme olikin oikein viehättävä ja turvallisen oloinen; paljon pieniä, ihania kahviloita, teattereita, kauppoja ja ravintoloita ihmisvilinän keskellä. Ei ollenkaan pelottavaa! Ehkäpä siis varoitus koski enemmänkin ilta-ja yöaikaa sekä hotellia. Silläkin uhalla, että meidän huoneemme olisi keikattu päivän aikana, aloitimme Pariisi päivässä-kierroksemme.



Kävelimme koko päivän ja kiersimme samoja paikkoja kuin joulukuun visiitilläkin, mutta myös monta uutta maisemaa. Seikkailimme alkuun Louvressa bongaillen eteenosuneita taiteenpaloja. Mona Lisa oli nähtävä ja sama tavoite tuntui olevan aika monella muullakin. Ihmispaljoudesta huolimatta aika kivuton kokemus tämä massiivinen taidelaitos. Kävelimme Jardin des Tuileries'n halki kohti Champs-Élysée'tä ja Riemukaarta. Näitä kahta emme olleet talven tuiskussa viitsineet käydä aiemmin ihastelemassa.

 

Louvre

Siirryimme Seine-joen toiselle puolelle ja Eiffel-tornille. Kävelimme samaan ravintolaan syömään, jossa vietimme syntymäpäivää joulukuussa. Matka jatkui joenreunaa pitkin kohti Notre Dame-kirkkoa ja kahvilaa, jossa myöskin olimme jo joulukuussa vierailleet. Erona vain tällä kertaa oli, että nyt ei tarvittu lämmikettä, vaan virvoketta. Tässä vaiheessa päivää olimme tehneet 10 tunnin kierroksen ympäri Pariisia vain pikkuruisia pysähdyksiä itsellemme sallien. Niinpä oikea jalkani sanoi STOP! Viiltävän kivun myötä siirryimme takaisin hotellille ja päätimme ensimmäisen lomapäivämme Pariisissa.

Place de la Concorde

Seine

"Kotikulmilla"

Riemukaari