Siis loistakoon Shanghain valot...

Viimeinen ilta Kiinan matkalla oli unohtumaton kokemus. Koko reissu aloitettiin risteilemällä pitkin Jangtse-jokea ja siksi mikä olisikaan voinut olla parempi tapa lopettaa kuin jokiristeily Shanghain valojen välkkeessä.

Tunnin retkellä Huangpu-joella ehti rauhassa katsella maisemaa, jossa jokainen talo kilpaili toistensa kanssa kirkkaudesta. Kaikessa mauttomuudessaan ja teennäisyydessään maisema oli silti jotenkin valtavan kaunis ja koukuttava.

Valot syttyvät niin Shanghaissa kuin muissakin Kiinan suurkaupungeissa illan pimetessä. Ne eivät suinkaan pala koko yötä aamuun asti, vaan ne sammutetaan kiltisti viimeistään klo:23, jolloin säästetään sähköä ja yritetään olla tuhoamatta maapalloa vähän vähemmän.

Tunnin ajan seisoin jouluvaloihin puetun jokiristeilijän kannella, katselin hiljaa maisemaa, taivaalla möllötti täysikuu ja itsellä oli äärimmäisen tyytyväinen olotila. Kymmenen päivän reissu oli lopuillaan ja ympyrä sulkeutui arvoisellaan tavalla.

 

Omaa aikaa ja eläimellistä menoa Shanghaissa

Ensimmäinen aamu Shanghaissa valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Lämpötila oli hellemekolle optimaalinen. Ikkunasta näkyivät samat pilvenpiirtäjät, jotka illalla olivat loistaneet värikkäissä yöasuissaan. Nyt nuo jättiläiset näyttivät aivan erilaisilta kaikessa harmaudessaan usvan keskellä.

Toinen päivä Shanghaissa oli koko matkan ensimmäinen ja samalla myös ainoa aika, jolloin sai mennä omia menojaan ja nauttia ajasta omassa rauhassa. Niinpä mekin Sannan kanssa erkanimme omille teillemme kiinnostuksen kohteidemme mukaan ja tapasimme vasta illallisella. Toki ehdimme yhdessä muutamat kaupat kiertää ostoskatu Nanjing Roadilla ennen kuin molemmat hyppäsimme takseihimme ja jatkoimme matkaa.

Olin jo aiemmin kysellyt oppaaltamme Shanghain eläintarhasta. Hänellä ei ollut paikasta kokemusta, mutta toisaalta eipä hän ollut myöskään mitään ikävää tuosta kohteesta kuullut. Jo ennen matkaa olin saanut varoituksia kiinalaisten eläintenkohtelusta ja siksi mietin pitkään uskallanko ottaa riskin, että pahoittaisin mieleni kärsivistä eläimistä. Otin riskin, istuin taksiin ja hurautin noin 20 kilometrin matkan Shanghai Zoohon. Taksimatka maksoi muuten mukavat 5€ ja perille pääsin ilman mutkia matkassa.

Koska päivä oli sunnuntai, paikalla oli valtavasti ihmisiä, erityisesti lapsiperheitä ja luultavasti ihan paikallisia sellaisia, viettämässä aikaa yhdessä. Alue oli valtava ja paikalliset olivatkin ottaneet mukaansa ihka-aitoja kupolitelttoja, joita pystyttelivät ahkerasti nurmikkoalueille. Siinä sitten koko perhe majaili päivän ajan niin, että lapset saivat kirmata eläimiä katsomassa ja aikuiset istuskelivat eväiden parissa. Saattoipa siellä teltan uumenissa joku päivänokosetkin ottaa.

Hyvin pian kävi selväksi, että olen koko ihmismassan ainoa länsimaalainen. Kolmen tunnin retkeilyni aikana en nähnyt ainuttakaan lajitoveria edes vilaukselta. Silti täällä ihmiset eivät tuijottaneet minua, sillä olivat liian keskittyneitä bongailemaan eläinkunnan edustajia. Helpottavaa!

Kuten kerroin, alue oli valtava ja en meinannut uskoa alussa näkemääni kylttiä, jossa kerrottiin pandojen sijaitsevan noin 2 kilometrin päässä. Ihmettelin, kun poluilla kulki sellaisia pieniä golf-kärryjä ja ihmiset suorastaan jonottivat niihin. Tuntui oudolta, ettei muka jaksaisi kävellä aitaukselta toiselle. Mutta ihmetys katosi kummasti, kun olin kävellyt sen pari kilometriä eikä ainuttakaan elukkaa ollut tullut vastaan, jos ei kumisia, puhallettavia kirahveja, pandoja ja tiikereitä laskettu. Sinnikkäästi kuitenkin tarvoin eteenpäin, vaikka välillä epätoivo hiipi mieleen ja ajattelin, että pääsenköhän täältä loputtomasta tyhjyydestä koskaan enää kotiin.

Sinnikkyyteni palkittiin ja kun eläimiä alkoi ilmestyä näköpiiriin, niitä tulikin sitten aimo annos. Näin kirahveja, norsuja, pandoja, karhuja, leijonia, tiikereitä, seeproja, kenguruja ja tietysti valtavan määrän erilaisia hullunkurisia apinoita. Ja ilokseni voin todeta, että eläimet olivat kaikki hyvin hoidettuja, siistejä eivätkä ollenkaan ahdistuneen oloisesti aitauksen viertä ramppaavia. Shanghai Zoo oli siis kaikin puolin suositeltava kokemus eläinten ystäville. Sisäänpääsykin oli alle 5€.

Paluumatka takaisin keskustaan maksoi noin euron enemmän ja kesti tuplaten ruuhkien vuoksi. Siinä ehti katsella taksin ikkunasta maisemia ja ihmetellä paikallista liikennekulttuuria, jossa on villin lännen säännöt. Kaistat on merkitty selkeästi, mutta kukaan ei niitä noudata, vaan kaksikaistaisella tiellä voi yhteen suuntaan helposti olla neljäkin eri kaistaa. Ohitse mennään oikealta ja vasemmalta ja todella lujalla vauhdilla. Töötit pauhaavat ja nyrkkiä puidaan ehkäpä vähän jotakin kiinaksi kiroiltiinkin, mene ja tiedä.

Keskustassa kävelin vielä Nanjing Roadin kautta ja tein jotain pikkuostoksia sekä kävin katselemassa jokimaisemia The Bundilla päivänvalossa. Illalla oli sitten vuorossa koko matkan päätösillallinen sekä jokiristeily.

Helmeileviä hetkiä Idän Pariisissa

Noin 2000 kilmetriä takana erilaisilla kulkuvälineillä ja matkan päätepiste häämötti edessä. Saavuimme Shanghaihin. Jo paljon ennen varsinaista keskustaa alkoi maisema koostua suurista kerrostaloalueista ja mitä lähemmäs pääsimme sitä korkeammaksi talot muuttuivat. Ensisilmäyksellä Shanghaissa oli paljon samaa tunnelmaa kuin New Yorkissa, mutta ehkä vähän enemmän kuitenkin väljyyttä ja aurinko pääsi paistamaan kaduille talojen välistä.

Shanghaita kutsutaan Idän Pariisiksi sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi. Sen lisäksi siellä on jonkinverran siirtomaa-aikojen ansiosta alueita, joita mm. britit ja ranskalaiset ovat rakentaneet ja luoneet näin ollen eurooppalaista rakennuskantaa ja maisemaa. Toisaalta nykypäivän jättimäiset pilvenpiirtäjät huokuvat aivan jotain muuta kuin Pariisin tunnelmaa. Ehkäpä siksi siis sanayhdistelmä itä + Pariisi.

Shanghaita kaikessa valtavuudessaan on hyvä tarkastella alkuun juuri noiden jättiläisten uumenista. Me astuimme hissiin Jinmao-tornissa ja matkasimme pikavauhtia kohti korkeuksia tarkalleen 340 metriin ja kerrokseen numero 88. Jinmao on maailman kahdeksanneksi korkein rakennus ja näköalat olivat kyllä uskomattomat. Toivoin hartaasti, että tornissa ei olisi lasilattiaa, kuten serkullaan CN-towerilla Torontossa. Toiveeni toteutui, mutta kiinalaiset olivat silti keksineet oman tapansa saada kävijän puntti tutisemaan. Tornin keskusta oli avoin ja lasin takaa pystyi kurkkimaan melkein alas asti. Hui!

Jinmao Tower

Aina vaan korkeampaa rakennetaan viereen...

Pullonkorkinavaaja

Toivomuspuu maailman huipulla

Huipulta matka jatkui aivan helmeen paikkaan eli helmipaikkaan. Pääsimme tutustumaan helmien syntyprosessiin, opimme tunnistamaan aidot feikeistä ja erottamaan makeanvedenhelmet merihelmistä. Mutta mikä tärkeintä, pääsimme ostoksille helmiparatiisiin. Erilaisia helmikoruja oli vitriinitolkulla ja hinnat olivat aika makeat näissä makeanveden palloissa ja sitten vähän suolaisemmat niissä meriversioissa. Suomen hintatasoon verrattuna tässä paikassa teki mieli ostaa, vaikka en helmien suurkuluttaja olekaan. Lopputulos oli siis se, että kädessäni komeili pussukkaa ja nyssäkkää jokunen kipale ja sisältönä erilaisia koruja ja sen lisäksi helmistä jauhettua kosmetiikkaa. Hiukan oli helmi olo tämän kokemuksen jälkeen.

Helmikaupan hiljaisuudesta matka jatkui Yuyuanin basaareille. Alue on täynnä perinteisiä kiinalaistyyppisiä rakennuksia, jotka on täytetty kaikella mahdollisella Suomesta tyypillisesti Honkkarista löytyvällä tavaravalikoimalla. Meininki on tyyliltään kuin vietettäisi vappua 365 päivää vuodessa. Ihmisiä oli valtavasti ja kujat kapeita, joten tämä oli ensimmäinen ja ainoa paikka, jossa meitä varoiteltiin mahdollisista taskuvarkaista. Eipä onneksi osunut kohdalle. Olemme varmasti isojen ilmanhalkojiemme kanssa vaarallisen ja ei niin helpostilähestyttävän näköisiä muukalaisia, että edes taskuvaras ei meiltä tavaraa huoli. Yuyuanissa osallistuimme myös teeseremoniaan tai ehkäpä pikemminkin esittelyyn. Noin puolen tunnin ajan eteemme kannettiin teekannuja erivärisine liemineen ja kehuttiin kuinka mitä tahansa kuravedennäköistä kitusiisi kiskoisit, niin kyllä elimistö puhdistuu ja masu voi hyvin. Me eurooppalaiset kuulemma juomme teemme ihan väärin ja kaiken kukkuraksi se mitä me teeksi kutsumme on kiinalaisten valmistaman teen jätöksiä eli ihan kaatopaikkakamaa. Juomme siis kiinalaisten jätevedet. Nam, nam! Heti teki mieli kupposta Earl Greytä! Teetä tässä seremoniassa kaadettiin kuppitolkulla ja se oli pirun kuumaa, joten oli pakko välillä jäädä hitaasti litkimään edellistä, jotta välttyi seuraavalta kupilliselta. Tämä kahdesta syystä; suussa alkoi olla toisen asteen palovammat sekä se, että tee on kovin pissittävää ja kiinalaisissa reikä lattiassa-vessoissa vierailu eksoottista ja hieman vaivalloista, joten jos vaan sen pystyi välttämään, niin näin mieluusti tein.

Ensimmäisen Shanghai-päivän viimeinen kohde ennen hotellille pesiytymistä oli Shanghain museo. Se on suuri ympyrän mallinen rakennus, jonka pääaulassa tunnelma oli kuin hieman paremmassa ostoskeskuksessa. Kerroksia on neljä ja niihin kiipustaa hyväkuntoiset itse porras portaalta tai sitten laiskuuden iskiessa matkan voi tehdä kevyesti liukuportailla. Jokaisessa kerroksessa oli useampia eri näyttelytiloja eri teemoineen. Nähtävää oli valtavasti eikä meidän parin tunnin aikarajoituksellamme ollut toivoakaan päästä näkemään kaikkea. Niinpä tutkin karttaa aluksi ja sitten päätin mitä halusin tutkia lähemmin. Tutustuin ensin buddhalaisiin patsaisiin ja sitten leimasimiin ja kalligrafiaan. Kävin katsomassa myös vähemmistöryhmien pukeutumisesta kertovaa näyttelyä sekä tietysti pakkohan se nyt oli Kiinassa nähdä yksi aito Ming-vaasi.

Illansuussa majoituimme New Asia-hotellin huoneeseen, jonka näköalasta ei ollut valittamista, vaikka muuten hotelli oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Suuresta ikkunasta aukeni suoraan maisema kohti jokirantaa ja sen yönpimeydessä kirkkaudesta kilpailevia pilvenpiirtäjiä. Valomeri aukeni edessä kiehtovana ja koukuttavana. Ihanaa, että tätä kaikkea saattoi tiirailla suoraan omalta sängyltä makoillessa, sillä olihan meillä jälleen pitkä päivä takana ja väsymys painoi jonkin verran. Toki jaksoimme pikaisesti käydä vielä The Bundillakin katsomassa valoviritelmiä hieman lähempää, mutta kirjoitan näistä lampuista sitten vielä ihan erikseen.