Shanghaita kutsutaan Idän Pariisiksi sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi. Sen lisäksi siellä on jonkinverran siirtomaa-aikojen ansiosta alueita, joita mm. britit ja ranskalaiset ovat rakentaneet ja luoneet näin ollen eurooppalaista rakennuskantaa ja maisemaa. Toisaalta nykypäivän jättimäiset pilvenpiirtäjät huokuvat aivan jotain muuta kuin Pariisin tunnelmaa. Ehkäpä siksi siis sanayhdistelmä itä + Pariisi.
Shanghaita kaikessa valtavuudessaan on hyvä tarkastella alkuun juuri noiden jättiläisten uumenista. Me astuimme hissiin Jinmao-tornissa ja matkasimme pikavauhtia kohti korkeuksia tarkalleen 340 metriin ja kerrokseen numero 88. Jinmao on maailman kahdeksanneksi korkein rakennus ja näköalat olivat kyllä uskomattomat. Toivoin hartaasti, että tornissa ei olisi lasilattiaa, kuten serkullaan CN-towerilla Torontossa. Toiveeni toteutui, mutta kiinalaiset olivat silti keksineet oman tapansa saada kävijän puntti tutisemaan. Tornin keskusta oli avoin ja lasin takaa pystyi kurkkimaan melkein alas asti. Hui!
 |
| Jinmao Tower |
 | ||
| Aina vaan korkeampaa rakennetaan viereen... |
 |
| Pullonkorkinavaaja |
 |
| Toivomuspuu maailman huipulla |
Huipulta matka jatkui aivan helmeen paikkaan eli helmipaikkaan. Pääsimme tutustumaan helmien syntyprosessiin, opimme tunnistamaan aidot feikeistä ja erottamaan makeanvedenhelmet merihelmistä. Mutta mikä tärkeintä, pääsimme ostoksille helmiparatiisiin. Erilaisia helmikoruja oli vitriinitolkulla ja hinnat olivat aika makeat näissä makeanveden palloissa ja sitten vähän suolaisemmat niissä meriversioissa. Suomen hintatasoon verrattuna tässä paikassa teki mieli ostaa, vaikka en helmien suurkuluttaja olekaan. Lopputulos oli siis se, että kädessäni komeili pussukkaa ja nyssäkkää jokunen kipale ja sisältönä erilaisia koruja ja sen lisäksi helmistä jauhettua kosmetiikkaa. Hiukan oli helmi olo tämän kokemuksen jälkeen.
Helmikaupan hiljaisuudesta matka jatkui Yuyuanin basaareille. Alue on täynnä perinteisiä kiinalaistyyppisiä rakennuksia, jotka on täytetty kaikella mahdollisella Suomesta tyypillisesti Honkkarista löytyvällä tavaravalikoimalla. Meininki on tyyliltään kuin vietettäisi vappua 365 päivää vuodessa. Ihmisiä oli valtavasti ja kujat kapeita, joten tämä oli ensimmäinen ja ainoa paikka, jossa meitä varoiteltiin mahdollisista taskuvarkaista. Eipä onneksi osunut kohdalle. Olemme varmasti isojen ilmanhalkojiemme kanssa vaarallisen ja ei niin helpostilähestyttävän näköisiä muukalaisia, että edes taskuvaras ei meiltä tavaraa huoli. Yuyuanissa osallistuimme myös teeseremoniaan tai ehkäpä pikemminkin esittelyyn. Noin puolen tunnin ajan eteemme kannettiin teekannuja erivärisine liemineen ja kehuttiin kuinka mitä tahansa kuravedennäköistä kitusiisi kiskoisit, niin kyllä elimistö puhdistuu ja masu voi hyvin. Me eurooppalaiset kuulemma juomme teemme ihan väärin ja kaiken kukkuraksi se mitä me teeksi kutsumme on kiinalaisten valmistaman teen jätöksiä eli ihan kaatopaikkakamaa. Juomme siis kiinalaisten jätevedet. Nam, nam! Heti teki mieli kupposta Earl Greytä! Teetä tässä seremoniassa kaadettiin kuppitolkulla ja se oli pirun kuumaa, joten oli pakko välillä jäädä hitaasti litkimään edellistä, jotta välttyi seuraavalta kupilliselta. Tämä kahdesta syystä; suussa alkoi olla toisen asteen palovammat sekä se, että tee on kovin pissittävää ja kiinalaisissa reikä lattiassa-vessoissa vierailu eksoottista ja hieman vaivalloista, joten jos vaan sen pystyi välttämään, niin näin mieluusti tein.
Ensimmäisen Shanghai-päivän viimeinen kohde ennen hotellille pesiytymistä oli Shanghain museo. Se on suuri ympyrän mallinen rakennus, jonka pääaulassa tunnelma oli kuin hieman paremmassa ostoskeskuksessa. Kerroksia on neljä ja niihin kiipustaa hyväkuntoiset itse porras portaalta tai sitten laiskuuden iskiessa matkan voi tehdä kevyesti liukuportailla. Jokaisessa kerroksessa oli useampia eri näyttelytiloja eri teemoineen. Nähtävää oli valtavasti eikä meidän parin tunnin aikarajoituksellamme ollut toivoakaan päästä näkemään kaikkea. Niinpä tutkin karttaa aluksi ja sitten päätin mitä halusin tutkia lähemmin. Tutustuin ensin buddhalaisiin patsaisiin ja sitten leimasimiin ja kalligrafiaan. Kävin katsomassa myös vähemmistöryhmien pukeutumisesta kertovaa näyttelyä sekä tietysti pakkohan se nyt oli Kiinassa nähdä yksi aito Ming-vaasi.
Illansuussa majoituimme New Asia-hotellin huoneeseen, jonka näköalasta ei ollut valittamista, vaikka muuten hotelli oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Suuresta ikkunasta aukeni suoraan maisema kohti jokirantaa ja sen yönpimeydessä kirkkaudesta kilpailevia pilvenpiirtäjiä. Valomeri aukeni edessä kiehtovana ja koukuttavana. Ihanaa, että tätä kaikkea saattoi tiirailla suoraan omalta sängyltä makoillessa, sillä olihan meillä jälleen pitkä päivä takana ja väsymys painoi jonkin verran. Toki jaksoimme pikaisesti käydä vielä The Bundillakin katsomassa valoviritelmiä hieman lähempää, mutta kirjoitan näistä lampuista sitten vielä ihan erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti