Köpöttelyä Kööpenhaminassa

Oli synkkä ja myrskyinen yö...öööh...EI, vaan oli pilvinen ja sumuinen kolmipäiväinen reissu Tanskanmaalla. Tähän saakka sitä on saanut vain lehdistä ja uutisista ihmetellä kuinka Tanskassa tuppaa aina vaan myrskyämään ja satamaan ja ihmisiä käsketään pysymään sisätiloissa, etteivät eksy sumussa. No nyt se on sitten koettu ihan paikan päällä. Aika ankean harmaata oli ilmasto koko reissun ajan, mutta se ei menoa haitannut. Ihan huikea piristysruiske oli tämäkin kalenterissa mitattavana lyhyehkö, mutta henkisellä mittarilla aivan mahtavan piiiitkä irtautuminen arjesta.

Tutustuimme siis ystäväni Sannan kanssa Kööpenhaminan ihmeisiin. Tosin Sannahan oli jo vanha konkari vierailtuaan kaupungissa ennenkin ja meikäläinen olisi voinut heittäytyä ihan vaan perävaunuksi töllistelemään ja ihmettelemään, että "Etkös sä nyt tosiaan muista ulkoa näitä katuja, kivetyksiä, patsaita ja puita, vaikka oot täällä ollut ennenkin?". Mutta onneksi en tuollaista edellä mainittua roolia hallitse ja jaoimme matkanjohtajuuden sujuvasti sovussa aivan kuten aina ennenkin. Teimme pikaiset reittisuunnitelmat tutustumisenarvoisiin kohteisiin ja laitoimme töppöstä toisen eteen. Ehdimme kolmen päivän aikana nähdä paljon ja hämmästellä jokaisen päivän päätteeksi jalkojen kipeytymistä, jota ei vielä muutama vuosi sitten ilmennyt lainkaan niin rankasti ja usein kuin tänä päivänä. Syytän Kööpenhaminan mukulakivettyjä katuja - en vanhuutta ja kunnon rapautumista!

Näimme kuninkaallisia palatseja, ihania värikkäitä taloja, kruununjalokiviä ja kanaaleita sekä tietysti sen pyrstökkään neitosen kivennokassa istuksimassa. Söimme aivan taivaallisen hyviä herkkuja ihanissa pikkuruisissa ravintoloissa ja teimme löytöjä tanskalaisista tilpehöörikaupoista.

Amalienborg - kuningattaren koti

Vartija ja ihana sydänkoppero

Rosenborgin linna

Eduskuntatalo - Christiansborgin palatsi

Meillä oli oikein kiva hotelli, Hotel Copenhagen Strand, joka nimensä mukaisesti sijaitsee rantakadulla. Huone oli pieni, mutta mukava ja ihan siisti, mitä nyt "vähän" suihkusta valui vedet lattialle ja lainehti ja ikkunalaudalla oli kylmä kuin vedellä pakastimessa, mutta näistä pikkuvioista huolimatta pidin majapaikasta. Sijainti oli täydellinen, en todella keksi missä olisi voinut olla parempi paikka hotellille. Joka paikkaan oli tasaisen lyhyt matka köpötellä ja nurkan takana kahden korttelin päässä oli Nyhavn - tuo yksi sympaattisimmista paikoista, joita olen nähnyt. Ja lisäbonuksena hotellimme edustalla rantakadulla oli maahan upotettuna trampoliineja! Iiik! Pakkohan niissä oli pariinkin otteeseen käydä sinkoilemassa ilmaan! Mutta yksi epäkohta tuossa muuten niin kivassa hotellissa oli, nimittäin to-del-la epäystävällinen henkilökunta. Aika sitruunan syönyttä sakkia sanoisin. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse respassa majoittua ja tuollainen asiakaspalveluttomuus (onko tuo suomea?!) saa jäädä omaan arvoonsa. Kaikesta huolimatta suosittelen hotellia kaikille Kööpenhaminan kävijöille.

Tuo Nyhavn, josta tuossa ylempänä jo vähän mainitsin oli siis aivan huikea paikka. Kauniita, värikkäitä piparkakkutaloja vieri vieressä veden loiskutellessa välissä. Lähes joka talossa oli jonkinlainen pieni kahvila tai ravintola kivijalassa. Pihalla pöydissä tunnelmaa loivat myrskylyhdyt ja ilmassa leijaili lamppuöljyn tuoksu, joka (sanokaa mitä sanotte!) tuoksuu minusta hyvältä. Sisällä lepattivat himmeässä valossa kynttilät ja pöydissä oli kauniita kukkia. Ja kaiken tämän tunnelmallisuuden keskellä kaikki Nyhavnissa nautittu ruoka oli niin, niin, niin hyvää.

Jos joku kokemus pitäisi nostaa päällimäiseksi tältä matkalta, niin se on ehdottomasti Kuninkaallisilla hevostalleilla vierailu. Satuimme bongaamaan moisen ihan vahingossa, kun eduskuntatalon pihalla näimme hevosia ulkoilutettavan. Kiinnostuimme, tutkimme asiaa ja hieman myöhemmin päädyimme tallin uumeniin lirkuttelemaan hummat pyörryksiin. Tanskan kuningattarella on 14 hevosta, jotka kiskovat kärryissä hänen kuninkaallista korkeuttaan ja perillisiä pitkin katuja muutamia kertoja vuodessa erilaisissa tilaisuuksissa. Hevostalli oli kaukana perinteisestä tallista. Täällä nimittäin heposet elelivät marmorin keskellä kullanhohtoisten ja punaista samettia hehkuvien kärryjen keskellä. Eivätkä hepatkaan suinkaan mitään peruspolleja olleet, vaan jotakin kummallista rotua, joka syntyessään on sellainen perus, suomalaiseen maantienharmaaseen hiuskuontaloon verrattavissa oleva, ruskeaverikkö, mutta sitten 6-7 vuotiaana muuttuu hiljalleen valkeaksi. Osalla näistä ratsuista oli menossa vissiin jonkinasteinen murrosikä, koska olivat hullunkurisesti pilkullisia kuin Pikku-ukko. Talleilla tuijottelimme kärryjä toisensa perään ja luimme plakaateista kenen hanuri mitäkin silkkisohvaa on viimeksi hinkannut. Näimme myös videopätkää erilaisista tapahtumista, joissa kuningatar veivaa rannettaan tervehdyksen eleenä kansalaisille kadun varrella. Mutta pääasia oli, että paikalla ei meidän lisäksi ollut montaakaan muuta uteliasta turistia ja saimme ihastella hevosia ihan rauhassa. Tärkeintä tietysti oli päästä hipelöimään joka heppaa erikseen ja höpötellä niille hölmöyksiä. Siellä ne nököttivät omissa nurkissaan ja ottivat kiltisti vastaan rapsutuksia. Ihmettelin kyllä, että miten eivät ole kieltäneet turisteja koskemasta kaviokoipiin ja tästä syystä tungin käteni lähes jokaisen aidan välistä. Lähtiessä selvisi, että olisihan moinen homma ollut kiellettyä ja siitä oli sellainen jumalattoman suuri punainen kyltti kertomassa ihan siinä sisäänkäynnin luona. Mutta minäpä en moista hevoshuumassa huomannut, joten ei voi mitään. Tehty mikä tehty! Eikä kukaan henkilökunnasta mitenkään kyllä vihaisesti mulkoillut, vaikka vähän lähempää tuttavuutta "näyttelyyn" teinkin.

Viimeisenä matkapäivänä kävimme risteilemässä venosella pitkin vesiä. Tämän retken voisi sanoa olleen lähes koominen, sillä kauheasti emme nähtävyyksiä nähneet, kiitos sankan sumun. Opas hoki kuin rikkinäinen gramofoni, että "tuossa on sellainen rakennus oikealla ja tuossa vasemmalla on sellainen toisenlainen juttu, mutta niitä ei nyt vaan näy. Luottakaa minuun, tiedän, että ne on siellä, vaikka nyt on ehkä hieman vaikea uskoa." Vähän aavemaista meininkiä, kun harmauden keskeltä oikein tarkkaan tuijottaessa saattoi jotakin mustia hahmoja erottaa, mutta aika paljon jäi kyllä oman mielikuvituksen varaan, valitettavasti. Sääukko ei ollut saanut tilaustamme aurinkoisesta ja pilvettömästä taivaasta.

Kivaa kuitenkin Kööpenhaminassa oli köpötellä ja keräillä uusia kokemuksia. Samalla sain kasaan ns. täyskäden eli nyt on kaikki Pohjoismaat käyty ja kartasta väritetty. Seuraavaksi tuossa ihan nurkan takana odottelee Tukholmassa piipahdus. Siitä lisää sitten, kun Dancing Queenit kotiutuu.