Erice

Jos Trapani oli turistin mieleen ehkäpä hieman turhankin tavallinen ja mitätön, niin Trapanin yläpuolella ylhäällä vuorella sijaitseva keskiaikainen Ericen kylä oli aivan upea. Maisemat olivat uskomattoman kauniit ja mukava merituuli puhalteli ja vilvoitti juuri sopivasti. Ylös vuoren huipulle pääsi kätevästi köysirataa pitkin. Hinta edestakaisin oli vaivaiset 6,5 euroa ja matka yhteen suuntaan kesti 15 minuuttia. Ylhäällä kaupungissa oli paljon kahviloita ja ravintoloita sekä turistiputiikkeja puisine Pinokkioineen. Pikkuruisessa kylässä oli yli 100 kirkkoa, upea linna ja pieniä aukioita ja kujia. Niin upea paikka kuin Erice onkin, niin täälläkään ei turisteja paljoa näkynyt. Kujia ja katuja sai kulkea kaikessa rauhassa ilman seuralaisia. Hiljaisuus oli ihanaa!

Ainoastaan linnan puistossa oli meneillään sunnuntain kunniaksi aivan upea kansanmusiikkiesitys, jossa italialaiset sedät ja tädit keinuivat hienoissa perinnepuvuissaan ja jokainen sai vuorotellen olla solisti. Esitykset olivat valloittavia ja hyvän tuulisia. Koko joukkoa johti ainakin 150-vuotias papparainen, joka huuteli ilmeisesti jotakin hullunkurisia juttuja italiaksi vähän joka väliin, sillä paikallinen yleisö nauroi ja taputti villisti. Esityksestä teki hienon myös se, että sitä ei selvästikään oltu tehty turistien iloksi, vaan paikallisten omaksi riemastuttamiseksi. Lieneekö tapana tällainen sunnuntaisin?

Trapani, Sisilia, Italia

Koska alkuperäinen suunnitelma suunnata kesällä lyhyelle reissulle Gdanskiin kariutui ylihintaisten lentolippujen vuoksi, oli edessä uuden pikkureissun etsintä. Etsintäpartion tuloksena oli kolmen yön ja neljän päivän reissu Trapaniin, Sisiliaan. Meitä oli jälleen kolmen hengen seurue ja lennot saimme hullunhalvalla Ryanairilta, mikä on ainoa lentoyhtiö, joka kyseiseen kaupunkiin edes Suomesta lentää.

Trapani, toisin kuin kaikki Sisilian turistikohteet, sijaitsee saaren länsirannikolla noin 100 kilometrin päässä Palermosta. Etukäteen oli lähes mahdotonta saada mitään tietoa tästä kyseisestä kaupungista, sillä se ei ole minkäänlainen turistikohde, vaan ihan tavallinen 70 000 ihmisen italialainen kaupunki. Ainoa kommentti, jonka livenä kuulimme oli, että kyseinen paikka olisi mahdollisesti Sisilian mafian ja huumekaupan keskus. Niinpä lähdimme reissuun hieman ristiriitaisin, mutta kuitenkin ehdottomasti avoimin mielin.

Saapuessamme saarelle ja kaupunkiin oli paikalla täysin hiljaista. Ketään ei näkynyt missään ja kaikki kaupat olivat kiinni. Ihmetystä tämä aiheutti siksi, että olimme kuitenkin liikkeellä Suomen mittapuissa pahimpaan ruuhka-aikaan eli neljän paikkeilla iltapäivällä. Myöhemmin ymmärsimme syyn moiselle autioitumiselle; polttava kuumuus ja pakollinen siesta.

Taksi vei meidät hotellille, jonka nimi oli Casa Trapanese. Hyvin äkkiä kävi ilmi, että olimme täysin väärässä paikassa, olihan meidän hotellimme oikea nimi Casa Trapani. Niinpä kävelimme parin kilometrin matkan autioita katuja paahtavassa kuumudessa ennen kuin saavuimme ystävällisen isäntämme Antonio Barracon luokse. Asuimme pääkadun ja rannan välisellä kadulla aivan tavallisen näköisessä talossa, jonne astuttiin ensiin rappukäytävään ja siitä rappuja pitkin omalle majapaikalle. Majoituksessamme oli 4 huoneistoa ja yhteinen keittiö sekä eteinen. Huone oli todella tilava ja muutenkin kaikki tilat todella siistejä ja puhtaita. Loistomajoitus siis!

Koska lennon jälkeen alkoi vatsassa kurnia nälkä, päätimme etsiä ravintolan. Italiasta tulee ensimmäisenä yleensä mieleen kaikenlaiset herkut ja niinpä meilläkin oli oletuksena, että ravintoloita olisi joka nurkalla. Vaan eipäs ollutkaan! Koska Trapani ei ole turisteille pyhitetty kohde, siellä ei ravintoloita pursunnut joka nurkalla, tarkemmin sanottuna ei yhdelläkään! Myös isäntämme Antonio vahvisti havaintomme ja kertoi, ettei pääkadulla ole ainuttakaan ruokapaikkaa. Onneksi sentään lähistöltä löytyi suuri ruokakauppa ja saimme asuntomme jääkaapin täyteen herkkuja. Ja löytyihän lopulta yksi pienen pieni pizzeria, josta tosin sai ostaa vain mukaan. Tämä pelasti nälkiintymisen partaalla olevat reissulaiset täydellisesti!

 Trapani osoittautui seuraavien päivien aikana ihan mukavaksi kaupungiksi. Se sijaitsee niemen kärjessä ja sillä on aivan upea vanhakaupunki, jossa niitä kaivattuja ravintoloitakin oli ainakin pari. Pääkadulla oli valtava määrä putiikkeja pullollaan toinen toistaan kalliimpia vaatteita ja kenkiä. Kaikki kaupat olivat täynnä hyvin hienostuneita ja arvokkaan näköisiä kotelomekkoja yms. Ei siis tuttuja ja turvallisia Henkka-Maukan trikoita lainkaan. Kenkiäkin löytyi joka lähtöön, myös onneksi hieman edullisempiakin. Ja erityisesti koko valikoima oli pikkuräpyläiselle oikein oiva. Vaatteissa koko valikoima taas ei oikein natsannut. Seurueemme pieniluisimmat kotimaassa pikkunumeroihin pukeutuvat mahtuivat Trapanissa nippanappa kokoihin XL tai XXL. Eli meikäläisen ruholle sopivista vaatekappaleista saattoi vain unelmoida.

Eniten kuitenkin katukuvaa valtasivat ihanat jäätelöbaarit, gelateriat! Jäätelö oli älyttömän halpaa ja tällaiselle laktoosivammaisellekin sopivaa. Koska lämpötilat olivat lähes koko ajan 30 asteen kieppeillä, jäätelö oli todella tarpeen ja sitä kului. Paras maku oli ehdottomasti vesimelooni ja ikisuosikki pistaasi.

Trapanissa oli myös kaunis ranta, jota eivät olleet valloittaneet minkäänlaiset vesilelukauppiaat yms. Ranta oli oikeastaan täysin rakentamaton, lukuunottamatta yhtä neuvostoliiton rakennuksia muistuttanutta kämyistä hotellia. Ranta ei myöskään ollut täyttynyt aurinkoa palvovista " valkoisista hylkeistä", vaan lähinnä italialaisesta väestöstä itsestään. Ja vaikka emme uimaan ehtineetkään, niin rantavedessä kahlailtiin kuitenkin.

Eurostar - London

Ranskan seikkailujen jälkeen istuimme jälleen junaan ja ajelimme Pariisin kautta kohti Lontoota. Tarkoituksena oli vielä loman päätteeksi täyttää matkalaukut ostoksilla, sillä Lontoon hintataso oli tämän matkaseurueen rahapusseille paljon paremmin soveltuvampaa kuin Pariisin.

Sää oli varsin englantilainen, kun saavuimme St.Pancras'n asemalle. Vettä satoi kuin suihkepullosta. Tällä kertaa olimme valinneet Lontoosta uuden, tuntemattoman majapaikan vanhan tutun Piccolinon sijaan. Alue oli sama eli Paddington ja itseasiassa etäisyyttä uudella ja vanhalla oli alle 100 metriä. Tutuilla kulmilla siis jälleen oltiin. Niinpä suunnistimme alkajaisiksi ruokakauppaan ja palattuamme takaisin Kingway Park-hotellille olimme kuin uitetut koirat. Ihanan englantilaista!

Hotelli osoittautui iloiseksi yllätykseksi, vaikka huone olikin kolmelle hengelle todella pikkuruinen. Kylpyhuone oli uusi ja vettäkin tuli hanasta hyvin epäenglantilaiseen tapaan. Hauska yksityiskohta oli hotellin yleisilmeeseen kuuluneet vaihtuvat värivalaistukset, joita oli joka paikassa. Myös kylpyhuone muistutti discoa valaistuksineen.

Lontoossa oli aikaa vain yksi kokonainen päivä ja se käytettiin ostosten tekoon. Iltapäivällä teimme myös pienen piknikretken Hyde Parkiin. Samaan aikaan oli juuri vietetty sekä kuningattaren, että prinssi Philipin syntymäpäiviä ja kaupungit kadut oli verhoiltu Iso-Britannian lipuin kauniisti. Ja tietysti kävimme myös lähipubissa istuskelemassa ja nauttimassa Guinnessit.

Siinä se aika sitten kului ennen kotiinpaluuta, joka oli jälleen kerran erittäin vaiherikas. Viimeksi ollessamme Lontoossa, meillä oli vaikeuksia päästä kotiin ja niin oli nytkin. Kaikki meni ihan hyvin jopa siihen saakka, kun istuimme jo koneessa. Meidän oli tarkoitus lähteä, mutta kentällä olikin jonoa. Jonotellessamme vuoroamme, huomattiin, että kaksi matkustajaa ei olekaan saapuneet lennolle, mutta heidän matkatavaransa kyllä ovat jo ruumassa. Niinpä laukut piti purkaa ja poistaa. Kun tämä operaatio oli ohi, keksi eräs herra koneen etuosassa, että hänellä on paha olo ja hän haluaa pois koneesta. Niinpä rullasimme takaisin lähtöportille poistamaan herraa koneeesta. Ja eihän se riittänyt, että ukko lähtee, vaan myös hänen laukkunsa oli lähdettävä! Niinpä taas kaiveltiin matkalaukkuja ja aikaa kului. Koska olimme jo muutamaan otteeseen rullanneet ympäri lentokenttää aikeissa lähteä, oli polttoainettakin kulunut jonkun verran. Niinpä seuraava operaatio oli odottaa tankkiautoa, mikä tulee paikalle kunhan kerkiää. Ja kun tämä saatiin hoidettua piti odotella sitä masiinaa, jolla kone työnnetään pois lähtöportilta. Kun kapteeni ilmoitti, että näette ikkunasta tuon työntöauton ja se tulee meille seuraavaksi, alkoi tunnelin päässä jo näkyä valoakin. Seuraavaksi tuli kuitenkin kuulutus, että no eipä se tullutkaan meitä auttamaan vaan meni jonnekin muualle, että odotellaan, odotellaan. Hiukan siinä alkoi lämpötila kohota yhdellä jos toisella.

Loppujen lopuksi istuimme siis lentokoneessa kentällä ensin 3 tuntia ja sitten vielä taivaalla liidellen 3 tuntia. Mutta kotiin pääsimme tälläkin kertaa mutkista huolimatta!

Mont St.Michel

Mont Saint-Michel on luostarisaari Normandian rannikolla. Se on yksi Ranskan suosituimmista matkailukohteista, vaikka meille suomalaisille se tuntuu ainakin vielä olevan kovin vieras. Saari on myös Unescon suojelukohde. Rennes'stä matka tänne taittui bussilla 50 minuutissa ja hinta oli 11€/suunta. Saari näkyi horisontissa jo kaukana ja sinne ajettiin kapeaa tietä pitkin, jota ympäröi ajoittain meri ja ajoittain laskuveden vuoksi kadonnut meri ja sen pohja. Saari siis sijaitsee välillä ikäänkuin mantereella ja välillä merellä. Keväisin kahdesti kuussa saaren ympäröivät Euroopan suurimmat aallot meriveden tulviessa saaren ympärillä.

Saari on pieni, mutta korkea ja rakennukset, joiden keskipisteenä on suuri katedraali ja luostari, kohoavat korkeuksiin. Mont St.Michelin tarina ulottuu 1000-luvulle, jolloin kirkko ja luostari perustettiin ja saaresta tuli pyhiinvaelluskohde. Vuosisatojen kuluessa saaren rakennuksia laajennettiin ja vähitellen saarelle alkoi muodostua pieni kylä. 1800-luvulla saari toimi myös vankilana. 1874 saari julistettiin historialliseksi monumentiksi ja turistit alkoivat virrata sitä ihailemaan. Nykyään saarella vierailee yli 3 miljoonaa ihmistä vuosittain.

Meidän saapuessa paikalle aamun ensimmäisellä bussilla, ilma oli hyytävän kylmä, tuulinen ja tummat pilvet ympäröivät saaren korkeita torneja. Hytisimme kesävaatteissa saaren edustalle ja ihastelimme upeaa maisemaa. Itse saarelle mennessä ja pääportista sisäänastuessa eteen aukeaa valloittava vanha kylä kapeine pikkukujineen. Turismi tosin näkyy aika vahvasti krääsäkauppojen muodossa, mutta sekään ei huikaisevaa tunnelmaa himmentänyt. Maisemat saarelta katsottunat ovat myös upeat. Merenpohjaa ja laiduntavia lampaita sen päällä silmänkantamattomiin. Suuret lätäköt siellä täällä antavat kuitenkin vihjettä meren läheisyydestä.

Sää on uskomattoman oikukas tällä Normandian rannikon saarella. Alkuun ilma oli kurja ja kierrellessämme kujia tipahteli taivaalta jokunen pisarakin. Mutta hetken kuluttua taivas olikin jo kirkkaan sininen ja aurinko paistoi mukavasti. Hieno kokemus kokonaisuudessaan ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.