Eurostar - London

Ranskan seikkailujen jälkeen istuimme jälleen junaan ja ajelimme Pariisin kautta kohti Lontoota. Tarkoituksena oli vielä loman päätteeksi täyttää matkalaukut ostoksilla, sillä Lontoon hintataso oli tämän matkaseurueen rahapusseille paljon paremmin soveltuvampaa kuin Pariisin.

Sää oli varsin englantilainen, kun saavuimme St.Pancras'n asemalle. Vettä satoi kuin suihkepullosta. Tällä kertaa olimme valinneet Lontoosta uuden, tuntemattoman majapaikan vanhan tutun Piccolinon sijaan. Alue oli sama eli Paddington ja itseasiassa etäisyyttä uudella ja vanhalla oli alle 100 metriä. Tutuilla kulmilla siis jälleen oltiin. Niinpä suunnistimme alkajaisiksi ruokakauppaan ja palattuamme takaisin Kingway Park-hotellille olimme kuin uitetut koirat. Ihanan englantilaista!

Hotelli osoittautui iloiseksi yllätykseksi, vaikka huone olikin kolmelle hengelle todella pikkuruinen. Kylpyhuone oli uusi ja vettäkin tuli hanasta hyvin epäenglantilaiseen tapaan. Hauska yksityiskohta oli hotellin yleisilmeeseen kuuluneet vaihtuvat värivalaistukset, joita oli joka paikassa. Myös kylpyhuone muistutti discoa valaistuksineen.

Lontoossa oli aikaa vain yksi kokonainen päivä ja se käytettiin ostosten tekoon. Iltapäivällä teimme myös pienen piknikretken Hyde Parkiin. Samaan aikaan oli juuri vietetty sekä kuningattaren, että prinssi Philipin syntymäpäiviä ja kaupungit kadut oli verhoiltu Iso-Britannian lipuin kauniisti. Ja tietysti kävimme myös lähipubissa istuskelemassa ja nauttimassa Guinnessit.

Siinä se aika sitten kului ennen kotiinpaluuta, joka oli jälleen kerran erittäin vaiherikas. Viimeksi ollessamme Lontoossa, meillä oli vaikeuksia päästä kotiin ja niin oli nytkin. Kaikki meni ihan hyvin jopa siihen saakka, kun istuimme jo koneessa. Meidän oli tarkoitus lähteä, mutta kentällä olikin jonoa. Jonotellessamme vuoroamme, huomattiin, että kaksi matkustajaa ei olekaan saapuneet lennolle, mutta heidän matkatavaransa kyllä ovat jo ruumassa. Niinpä laukut piti purkaa ja poistaa. Kun tämä operaatio oli ohi, keksi eräs herra koneen etuosassa, että hänellä on paha olo ja hän haluaa pois koneesta. Niinpä rullasimme takaisin lähtöportille poistamaan herraa koneeesta. Ja eihän se riittänyt, että ukko lähtee, vaan myös hänen laukkunsa oli lähdettävä! Niinpä taas kaiveltiin matkalaukkuja ja aikaa kului. Koska olimme jo muutamaan otteeseen rullanneet ympäri lentokenttää aikeissa lähteä, oli polttoainettakin kulunut jonkun verran. Niinpä seuraava operaatio oli odottaa tankkiautoa, mikä tulee paikalle kunhan kerkiää. Ja kun tämä saatiin hoidettua piti odotella sitä masiinaa, jolla kone työnnetään pois lähtöportilta. Kun kapteeni ilmoitti, että näette ikkunasta tuon työntöauton ja se tulee meille seuraavaksi, alkoi tunnelin päässä jo näkyä valoakin. Seuraavaksi tuli kuitenkin kuulutus, että no eipä se tullutkaan meitä auttamaan vaan meni jonnekin muualle, että odotellaan, odotellaan. Hiukan siinä alkoi lämpötila kohota yhdellä jos toisella.

Loppujen lopuksi istuimme siis lentokoneessa kentällä ensin 3 tuntia ja sitten vielä taivaalla liidellen 3 tuntia. Mutta kotiin pääsimme tälläkin kertaa mutkista huolimatta!