Trapani, Sisilia, Italia

Koska alkuperäinen suunnitelma suunnata kesällä lyhyelle reissulle Gdanskiin kariutui ylihintaisten lentolippujen vuoksi, oli edessä uuden pikkureissun etsintä. Etsintäpartion tuloksena oli kolmen yön ja neljän päivän reissu Trapaniin, Sisiliaan. Meitä oli jälleen kolmen hengen seurue ja lennot saimme hullunhalvalla Ryanairilta, mikä on ainoa lentoyhtiö, joka kyseiseen kaupunkiin edes Suomesta lentää.

Trapani, toisin kuin kaikki Sisilian turistikohteet, sijaitsee saaren länsirannikolla noin 100 kilometrin päässä Palermosta. Etukäteen oli lähes mahdotonta saada mitään tietoa tästä kyseisestä kaupungista, sillä se ei ole minkäänlainen turistikohde, vaan ihan tavallinen 70 000 ihmisen italialainen kaupunki. Ainoa kommentti, jonka livenä kuulimme oli, että kyseinen paikka olisi mahdollisesti Sisilian mafian ja huumekaupan keskus. Niinpä lähdimme reissuun hieman ristiriitaisin, mutta kuitenkin ehdottomasti avoimin mielin.

Saapuessamme saarelle ja kaupunkiin oli paikalla täysin hiljaista. Ketään ei näkynyt missään ja kaikki kaupat olivat kiinni. Ihmetystä tämä aiheutti siksi, että olimme kuitenkin liikkeellä Suomen mittapuissa pahimpaan ruuhka-aikaan eli neljän paikkeilla iltapäivällä. Myöhemmin ymmärsimme syyn moiselle autioitumiselle; polttava kuumuus ja pakollinen siesta.

Taksi vei meidät hotellille, jonka nimi oli Casa Trapanese. Hyvin äkkiä kävi ilmi, että olimme täysin väärässä paikassa, olihan meidän hotellimme oikea nimi Casa Trapani. Niinpä kävelimme parin kilometrin matkan autioita katuja paahtavassa kuumudessa ennen kuin saavuimme ystävällisen isäntämme Antonio Barracon luokse. Asuimme pääkadun ja rannan välisellä kadulla aivan tavallisen näköisessä talossa, jonne astuttiin ensiin rappukäytävään ja siitä rappuja pitkin omalle majapaikalle. Majoituksessamme oli 4 huoneistoa ja yhteinen keittiö sekä eteinen. Huone oli todella tilava ja muutenkin kaikki tilat todella siistejä ja puhtaita. Loistomajoitus siis!

Koska lennon jälkeen alkoi vatsassa kurnia nälkä, päätimme etsiä ravintolan. Italiasta tulee ensimmäisenä yleensä mieleen kaikenlaiset herkut ja niinpä meilläkin oli oletuksena, että ravintoloita olisi joka nurkalla. Vaan eipäs ollutkaan! Koska Trapani ei ole turisteille pyhitetty kohde, siellä ei ravintoloita pursunnut joka nurkalla, tarkemmin sanottuna ei yhdelläkään! Myös isäntämme Antonio vahvisti havaintomme ja kertoi, ettei pääkadulla ole ainuttakaan ruokapaikkaa. Onneksi sentään lähistöltä löytyi suuri ruokakauppa ja saimme asuntomme jääkaapin täyteen herkkuja. Ja löytyihän lopulta yksi pienen pieni pizzeria, josta tosin sai ostaa vain mukaan. Tämä pelasti nälkiintymisen partaalla olevat reissulaiset täydellisesti!

 Trapani osoittautui seuraavien päivien aikana ihan mukavaksi kaupungiksi. Se sijaitsee niemen kärjessä ja sillä on aivan upea vanhakaupunki, jossa niitä kaivattuja ravintoloitakin oli ainakin pari. Pääkadulla oli valtava määrä putiikkeja pullollaan toinen toistaan kalliimpia vaatteita ja kenkiä. Kaikki kaupat olivat täynnä hyvin hienostuneita ja arvokkaan näköisiä kotelomekkoja yms. Ei siis tuttuja ja turvallisia Henkka-Maukan trikoita lainkaan. Kenkiäkin löytyi joka lähtöön, myös onneksi hieman edullisempiakin. Ja erityisesti koko valikoima oli pikkuräpyläiselle oikein oiva. Vaatteissa koko valikoima taas ei oikein natsannut. Seurueemme pieniluisimmat kotimaassa pikkunumeroihin pukeutuvat mahtuivat Trapanissa nippanappa kokoihin XL tai XXL. Eli meikäläisen ruholle sopivista vaatekappaleista saattoi vain unelmoida.

Eniten kuitenkin katukuvaa valtasivat ihanat jäätelöbaarit, gelateriat! Jäätelö oli älyttömän halpaa ja tällaiselle laktoosivammaisellekin sopivaa. Koska lämpötilat olivat lähes koko ajan 30 asteen kieppeillä, jäätelö oli todella tarpeen ja sitä kului. Paras maku oli ehdottomasti vesimelooni ja ikisuosikki pistaasi.

Trapanissa oli myös kaunis ranta, jota eivät olleet valloittaneet minkäänlaiset vesilelukauppiaat yms. Ranta oli oikeastaan täysin rakentamaton, lukuunottamatta yhtä neuvostoliiton rakennuksia muistuttanutta kämyistä hotellia. Ranta ei myöskään ollut täyttynyt aurinkoa palvovista " valkoisista hylkeistä", vaan lähinnä italialaisesta väestöstä itsestään. Ja vaikka emme uimaan ehtineetkään, niin rantavedessä kahlailtiin kuitenkin.