Avoin Amsterdam

Hui kamala! Olen ikuisesti järkyttynyt Amsterdamin vuoksi! Tuo vapaamielisyyden valtaisa tulva vei mennessään eikä paluuta entiseen enää ole. Amsterdam tarjoili meille yhtenä sateisena päivänä kaiken sen mistä on tähän mennessä vain lukenut. Päädyimme uteliaisuuttamme punaisten lyhtyjen alueelle ja näky ei katoa koskaan muististani.

Siellä ne tädit niukkaakin niukemmissa kuteissaan ketkuttelee ikkunoissa puolen metrin päässä turistien toljotellessa antaumuksella. Emme olleet ollenkaan asennoituneet näkemään jotakin sellaista ja ensimmäisen naikkosen ikkunan kohdalla säpsähdimme molemmat noita eläviä mallinukkeja. Siinä sitä myydään itseään ihan avoimesti. Jep, jep! Olin jotenkin kuvitellut tuon alueen katujen olevan leveämpiä ja avoimempia, mutta nämähän olivat pikkuisia kujia, joilla kaltaisiamme uteliaita turisteja parveili kasapäin talojen hämyissä. Käyköhän siellä oikeasti kauppa?

Tällaisellä äiti-tytär-reissulla reittivalintamme herätti hämmennyksen jälkeen hilpeyttä. Siinä sitä äipän kanssa käveltiin rinnakkain erilaisten seksikauppojen ja pornoluolien vierustoja, vain päätyäksemme seuraavaksi museolle, joka oli omistettu millekäs muulle kuin pilven pössyttelylle. Ja jotta me siveät naisihmiset olisimme päässeet vielä hieman enemmän turmiollisen elämän makuun, vastaan käveli melkein pari metrinen penis iloisesti vilkutellen! Sanoin sille: "Good luck!" sen lipuessa ohitseni ja se näytti minulle peukkua! Hahhahhaa! Hoh, hoh! Kyllä tästä reissusta riittää naurua vielä pitkäksi aikaa!

Jotta homma ei olisi aivan lähtenyt lapasesta, niin teimme myös perinteikkäämpiä turistitekoja. Istuimme reilun tunnin kanaaliristeilyllä paatissa, jonka ikkunat menivät huuruun ensimmäisen viiden minuutin aikana. Ei paljoa kanaaleiden rantoja näkynyt. Sen verran huurujen takaa näin, että jono Anne Frankin taloon oli huiman pitkä ja haaveeni siellä käymisestä tällä erää mahdoton. Kävimme myös ahdistavassa juusto-/puukenkätehtaassa, jonka isäntä oli kaikessa turisti-innokkuudessaan jopa aggressiivinen. Hän puhui kaikkia mahdollisia kieliä ihan sekaisin ja mekin saimme selvällä suomella selostuksen juustojen makuvalikoimasta. Puukenkiä roikkui seinillä ja katossa, niin että sai varoa koska kenkä kopsahtaa kalloon. Emme ostaneet mitään, vaan pakenimme takaisin bussin suojiin heti kun mahdollista. Suomalainen ei vain pidä noin innokkaasta osallistavasta toiminnasta tai emme me ainakaan!

Näin upeat näkymät oli kanaaliveneessä.

Hollannissa kun oltiin, niin tuulimyllyjäkin tietysti oli bongailtava. Yhden luokse pysähdyimme valokuvaustauolle. Bussilastillinen ihmisiä juoksi kaatosateessa räpsimään kuvia keskelle kuraista nurmikkoa ja sitten matka taas jatkui.

Tällaisella yhden päivän retkellä ehtii paljon ja vähän. Ohjelmaa on hirmuisesti, mutta alue on aika suppea ja omaa aikaa vähän. Pienen ripauksen Amsterdamia ja Hollantia ehdimme kuitenkin kokea, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja uudelleen olisi mukava mennä, vaikkapa kesäaikaan, kun on lämmin ja ei ehkäpä sataisi niin rankasti. Yhtä kaikki hyvä retki ja mahtava opas, joka puhui sujuvasti ja nopeasti koko matkan kaikki jutut englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Vau!