Luxemburgin sateenvarjot

Päiväretki Luxemburgiin oli antoisa, mutta vetinen. Ajoimme lähes koko Belgian halki bussilla pikkuteitä upeissa syysmaisemissa. Ulkona oli kylmä kuin pohjoisnavalla ja vesisade yltyi mitä lähemmäksi kohdetta pääsimme. Matkalla, aivan Belgian ja Luxemburgin rajalla, poikkesimme Bastogneen, jossa on suuri sotamuistomerkki amerikkalaisille. Kipusimme muistomerkin huipulle kapeita kierreportaita ja saimme ihailla kaunista syksyistä maisemaa tuulen tuiverruksessa.

Kun matka jatkui, Luxemburgin ja Belgian rajan ylitystä ei edes huomannut. Pieni kyltti tienposkessa kertoi, että maa on vaihtunut, mutta muuten ei ollut minkäänlaisia muodollisuuksia. Päästäksemme Luxemburgin pääkaupunkiin Luxemburgiin, tiemme kulki tämänkin maan läpi. Bussista maisemia ihaillen silmiinpistävää oli rakennusten huikea väriloisto. Talot oli maalattu kaikilla mahdollisilla sateenkaaren väreillä siten, että vierekkäiset talot olivat aina eri värisiä. Kaunein ja yksi yleisimmistä yhdistelmistä oli korallinpunainen talo harmaine ikkunanpielineen. Persoonallisen näköistä rakennuskantaa suosivat nuo lilliputtimaan kansalaiset. Miten piristävää! Sateenropina lisämausteena tässä sai aikaan suorastaan värikylvyn.

Luxemburgin kaupunki on jännästi jaettu kahteen; ylä- ja alakaupunki. Meidän päämäärämme oli yläkaupunki, jossa opas lupasi kierrättää koko porukkaa säästä huolimatta. Saimme tunnin aikaa käydä syömässä ja sen jälkeen olisi vapaaehtoinen kävelykierros. Valitsimme lähimmän paikan ja nautimme Luxemburgerit herkullisella sinappikastikkeella tupakansavuisessa kuppilassa.

Sade ei ollut hellittänyt ruokatauonkaan aikana, mutta sinnikkäästi lähdimme seuraamaan opasta Luxemburgin pikkukujille. Huomiota herätti kaupunkilaisten vähäisyys. Meille kerrottiin, että kaupunki hiljenee täysin viikonlopuiksi, sillä suurin osa käy siellä vain töissä ja hekin yleensä ulkomailta lähinnä EU-juttujen vuoksi. Niinpä kävelimme muutama kymmentä sateenvarjoa omistajineen kaikessa rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessämme. Alkuun tuntui ettei paljoa muuta nähnytkään kuin toisten alavartaloita ja katsetta kohottaessa sateenvarjoja. Kapeimmilla kujilla saimme aikaiseksi sateenvarjoruuhkia, kun emme mahtuneet kävelemään ryhmänä kera keppiemme ja vesi satoi niskaan, kun pujottelimme varjoja ylös alas nostellen.

Kävimme katsomassa kuninkaallista palatsia, jossa urakoitiin seuraavan viikon häitä varten. Remppareiskat tuntuivat saavan jonkilaista kieroutunutta iloa siitä hyvästä, että roudasivat tavaroita parvekkeen kautta ja ilmestyivät sinne vähän väliä, jolloin alhaalla ollut kansa hieman aina säpsähti todellisten kuninkaallisten toivossa. Ei näkynyt aitoja prinsessoja eikä prinssejä, vain nuo tavallisen työelämän kierot ritarit!

Kävelykierros vei meidät uskomattoman hienolle paikalle kaupunkia ympäröiville vanhoille muureille, josta avautui näkymä koko alakaupungin yli. Alhaalla kiemurteli joki, jota reunustivat kauniit piparkakkutalot, kirkko ja syksyn värjäämät suuret puut. Sade ei haitannut, kun maisema oli niin mahtava. Kauniilla kesäsäällä noissa maisemissa olisi voinut istua vaikka koko päivän. Hullunkurista tuossa oli se, että kun kurkkasi selkänsä taakse näki järjettömän rumia ja ankeita EU-rakennuksia nipussa. Niinpä oli syytä olla kurkkimatta ja keskittyä menemään vain eteenpäin.

Kierroksen päätteeksi saimme vielä hetken omaa aikaa ja kävimme nauttimassa kuumat kaakaot ja herkullista mansikkakakkua. Loppujen lopuksi veden määrästä huolimatta edes kengät eivät kastuneet. Vain oikean käden hihani oli litimärkä, koska olin ottanut valokuvia käsi varjon alta pilkottaen. Hihankin sain kuivattua kahvilan vessan käsikuivurissa. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta mukavaa olisi palata paremmalla säällä. Luxemburg oli ehdottomasti tämän kolmen maan kiertueemme mieluisin ja mieleenpainuvin kohde. Suosittelen!