Herkkuterveisiä Belgiasta!

Grand Place

Jos unohdetaan kaikki tylsät EU-jutut, niin mitä tulee mieleen sanasta Belgia? Niinpä niin...suklaa, chocolate, chocolat, chocolade! Suomessakin saamme nauttia Leonidaksen ihanista suklaapuodeista, mutta lomamatka suklaan kotipesään Belgiaan on jo ajatustasollakin aika makea. Belgia ja Bryssel ovat todellisuudessakin suklaataivas ja ehdimme lyhyen matkan aikana kokea ajoittain jopa suklaaähkyä.

Grand Place

Brysselin keskustassa, Grand Placen aukiolta, saattoi lähteä mihin tahansa suuntaan ja jokainen katu oli täynnä mitä ihanimpia suklaapuoteja. Toinen toisensa perään kiersimme näyteikkunoiden takana kuolaamassa uskomattomia herkkuja. Ja kun kauppaan uskaltautui sisään, sai lähes takuuvarmasti maistaa jotakin uskomattomasta valikoimasta. Ai, ai! Suklaata löytyi kaikissa mahdollisissa muodoissa ja varmasti jokaiseen makuun.

No on siellä Brysselissä muutakin...syötävää! Ranskanperunat, ranskikset, ranet, ranskurit, chips, fries, frites...ovat kuulemma heidän keksintönsä ja lähes kansallisruokaa. Nämä perunat ovat kaukana Hesen pikkuserkuistaan löysistä ja matomaisista perunasuikaleista. Belgialaiset kokkaavat paksuja lankkuperunoita, joita tarjoillaan katukojuista hassussa pahvitötterössä kera ketsupin ja majoneesin. Nam! Mikä parasta, hinta on vain muutama euro.

Ja jos maha ei vielä näistä herkuista pullota ja naama kuki, niin voi jatkaa herkkulinjalla kera vohveleiden. Vohveleita myydään myös pienistä katukioskeista ja versioita on lukematon määrä. Olennaista on, että vohveli on valtava ja päällä on järjetön kasa mitä makeampia täytteitä, kuten marjoja tai suklaata. Kaiken kruununa on tietysti kermavaahtovuori. Makeutta ja sokeria on sen verran, että hampaat sulaa suussa.

Toki tämä matka tarjoili muutakin kuin kulinaarisia elämyksiä. Mutta totuuden nimessä täytyy sanoa, että ei tuo Bryssel nyt niin kovin ihmeellinen kaupunki ollut. Ihan mukavia pieniä kujia, kuninkaanlinna, jossa kuningas ei edes asu ja Grand Placella hienoja vanhoja rakennuksia sekä tietysti ehkä yksi tunnetuimpia patsaita maailmassa; Manneken Pis. Vaikka ennakkoon tiesinkin, että tuo pissivä poika on aika pienikokoinen patsas, niin yllätys oli silti, että se todella on vain nuken kokoinen heppu, jota vaalitaan tiukasti rauta-aidan takana. Sille puetaan mitä hassuimpia asuja ja mekin näimme hänet niin siivoojana kuin ratsumiehenäkin. Onneksi saimme nauttia hänestä myös luonnollisessa tilassaan. Näin tasa-arvon aikana tuolle pienelle miehelle on tietysti pystetty naispuolinen vastine Jeanneke Pis. Hänen löytämisensä sokkeloisilta pikkukujilta oli haastavaa, mutta onnistuimme silti. Jeannekea vahditaan vieläkin tarkemmin kuin Mannekenia ja hänet oli lukittu rautaportin taakse kera suuren lukon. Naiset on vissiin sen verran meneväisempää sorttia.

Kuninkaanlinna

Belgia on kuuluisa myös sarjakuvistaan ja se käy hyvin ilmi katukuvasta. Seiniin on maalailtu erilaisia sarjakuvahahmoja ja aukioille pystytetty patsaita. Mekin törmäsimme useasti esimerkiksi Tinttiin, Smurffeihin ja Marsupilamiin.

Hieman kauempana Brysselin keskustasta (15 min. metromatkan päässä) sijaitsee ehkäpä kuitenkin kaikkein hämmentävin, mutta myös hauskin nähtävyys. Atomium on raudan kiderakenne suurennettuna 165-miljardikertaiseksi. Se on sellainen hassu pampulakasa, jonka ylimpään pampulaan pääsee hissillä ja siellä sijaitsee upeat näköalat tarjoava, ja yllättävästi jopa ihan kohtuuhintainen, kahvila/ravintola. Muihin polluroihin pääsee portaita tallustelemalla sekä liukuporrasputkia pitkin. Pampuloissa on näyttelyitä koskien vuoden 1958 maailmannäyttelyä, johon tämä kyseinen rakennelmakin pystytettiin.

Atomiumin vieressä sijaitsee Mini-Europe. Se on paikka, johon on rakennettu pienoismalleja Euroopan unionin maiden tärkeistä rakennuksista. Rakennussuhde on 1:25 ja pienoismalleja on esillä yli 300. Jokaisen rakennuksen kohdalla oli nappi, josta painamalla sai kuunnella maan kansallislaulun. Lisäksi joissakin oli myös toinen nappula, joka käynnisti jonkin hassun erikoistoiminnon, joka liittyi jollakin tavalla kyseisen maan kulttuuriin. Meidän suomalaisten osalta esillä oli Olavinlinna ja erikoistoimintona oli pikkuruinen saunamökki, josta singahti nappulaa painamalla ulos naikkonen pulahtaen veteen, sitten nousten laituria pitkin taas ylös ja saunaan. Aika koominen näky! Lisäelämyksen tarjoili vielä sekin seikka, että olimme Viron kanssa vierekkäin ja kun painoi molempien maiden nappuloita samaan aikaan, saattoi kuunnella stereona kansallislaulua ja katsella sukeltavaa suomalaista.

Atomiumiin ja Mini-Europeen tutustuminen ei ollut kovinkaan kallista. Yleensä tällaisista paikoista revitään ihan järkyttäviä hintoja, mutta tällä kertaa yhteislippu maksoi 23,10€. Ei paha!

Vielä muutama sana tämän matkan perusjutuista. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, vaihdoimme hotellia aikalailla viime tipassa, ja hyvä niin! Hotellimme Park Inn by Radisson Midi sijaitsi aivan Midi rautatieasemaa vastapäätä. Tämä oli kätevää, sillä Ryanair lentää Charleroin kentälle, josta matkaa tulee noin 50 kilometriä ja bussikuljetus (13€/suunta) on oikeastaan ainoa vaihtoehto päästä Brysseliin. Bussi tulee Midille ja meillä oli siis parin sadan metrin matka hotellille yöllä. Hotelli oli juuri sellainen perusmallinen ketjuhotelli; kivankokoiset huoneet, siistiä, turvallista ja mukavaa. Ei kovin persoonallista, mutta sitä ei tällä kertaa haettukaan.

Päiväsaikaan hotelli oli mukavalla paikalla ja matkaa keskustaan vain vajaat pari kilometriä. Iltaisin sitten meininki olikin hieman eri ja kovin mielellään ei ulkona halunnut liikuskella. Kaikenlaisia örkkejä ilmestyi aseman nurkille hoitelemaan bisneksiään ja kauppa kukoisti vielä viikonloppuisin varhain aamullakin. Eikä auttanut, että poliisit pitivät majaa toisella kulmalla. Lisäksi hotellin ja keskustan välinen alue oli selkeästi profiloitunut arabikulttuurin asuinsijaksi ja olimme kuin majakat kävellessämme katuja, sillä muita naisia ei näkynyt missään. Näin ollen onneksi emme ole iltaihmisiä eikä ole suurta hinkua hillua kaduilla yöaikaan ja selvisimme oikein mukavasti tästä kulttuurien kohtaamisesta. Tosin yksi kohtaaminen jäi mieleen, kun muutakin kuin vettä ja kansalaisluottamusta nauttinut nuori mies käveli kadulla vastaan ja alkoi potkia seinää ja ovea. Tämän jälkeen ei ilmeisesti ohikulkijoidenkaan naamat miellyttäneet ja kyseinen heppu alkoi uhota ja huitoa minua kohti. Sydän pomppasi hetkellisesti kurkkuun, mutta kiemurreltuani pois hänen tulilinjaltaan, siirtyi hän riehumaan seuraavan vastaantulijan luo. Tämä episodi siis tapahtui keskellä päivää! Ei ollut kivaa.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu, vaikkei mitään maata järisyttävää tullutkaan koettua. Bryssel on hyvin perinteinen eurooppalainen kaupunki tuolla suunnalla. Ranskan kieli on tietysti yksi haaste, sillä kuten oikeat ranskalaiset, nämäkin puhuvat sitkeästi kieltään, vaikka keskustelun toinen osapuoli ei ymmärtäisikään mitään ja vastailisi englanniksi. Jonkinmoiset ranskan alkeet olivat siis jälleen kerran iso ilo. Kirjoittelen vielä erikseen sekä Amsterdamin että Luxemburgin reissuista, kunhan saan aikaiseksi.