Asinara - aasien ja vankiloiden saari

Täältä tämä aiemmin lupaamani matkakertomus nyt tulee!

 

Italian reissun kohokohta oli ehdottomasti retki Asinaran saarelle. Se sijaitsee Sardinian luoteisrannikon edustalla ja sinne pääsee vain opastetuille retkille eikä siellä asu ihmisiä lainkaan. Me matkasimme saarelle pienellä seitsemän turistin, yhden kuskin (Tony) ja oppaan (Paola) seurueella kätevästi kumiveneellä. Itse saarella meillä oli käytössä noin 15 hengen pikkubussi. Yhden päivän aikana ehdimme kiertää saareen päästä päähän.

Saari on luonnonsuojelualuetta ja sen nimi, Asinara, tarkoittaa "aasien asuttama". Nimi tulee siitä, että saarella asustaa noin 80 aasin joukkio, joista osa on harvinaisia albiinoaaseja. Albiinoaasit ovat vitivalkoisia ja niiden silmänympärykset ja turpa ovat vaaleanpunaiset. Suomalainen valkonahkainen ihminen samaistuu näihin herttaisiin otuksiin, sillä niidenkään nahka ei kestä aurinkoa, vaan kaipaisi pulloittain aurinkorasvaa. Koko aasilaumaa johtaa yksi aasi, joka aasimaisesti pönöttäen otti meidät vastaan kotisaarelleen - tietysti rapsutuksia palkaksi nauttien.

Saarella on ennen sen rauhoittamista suojelualueeksi aika mielenkiintoinen historia. Se on toiminut erilaisten vankilakokonaisuuksien tyyssijana jo 1800-luvulta saakka. Saarella on valtava määrä ympäriinsä ripoteltuja vankilarakennuksia, joiden on annettu rapistua sitten vuoden 1997 sulkemisen. Osa vankiloista on toiminut avovankiloina, jolloin vangit ovat viljelleet maata ja kasvattaneet karjaa työkseen. Osa rakennuksista taas on toiminut kotina Italian pahamaineisimmille terroristeille ja mafiosoille, kuten Totò Riina. Nykyään saarelle ei enää saa rakentaa mitään ja vanhoistakin rakennuksista saa huolehtia vain harvojen ja valittujen osalta. Tästä johtuen tarjolla ei ollut myöskään minkäänlaisia turistipalveluja, kuten kahviloita tai kioskeja. Omat eväät pelastivat nälkäkuolemalta ja janolta.

Kävimme kahdessa vankilassa sisällä. Toisin kuin esimerkiksi Kakola-kierroksella, täällä sai aivan rauhassa kiertää omia teitään ja katsoa paikkoja eikä tarvinnut oppaan perässä ahtautua tungoksessa. Meidän lisäksemme ei muita vierailijoita näkynyt. Kiertelimme sellejä ja ulkoilupihoja, tapaamistiloja ja käytäviä. Kaikessa karuudessaan ei kuitenkaan voinut olla pohtimatta kuinka hienot maisemat on näillä hepuilla lusiessa olleet. Ehkä se onkin juuri se juttu! Kaikki ihana niin lähellä, mutta niin kaukana...

Vankien uimaranta

Saarella on mielenkiintoisen historiansa lisäksi uskomattoman kaunis luonto. Siellä on vain muutama ranta, jolla saa uiskennella ja loput ovat suojeltuja ja rauhoitettu lintujen majailulle. Kasveja on runsaasti erilaisia, mutta puita vain vähän. Matalia puskia on mitä erilaisimmissa väreissä ja muodoissa ja lähes kaikki niistä ovat myrkyllisiä tai vähintäänkin polttavia. Joka puolella juoksenteli pikkuruisia liskoja ja aurinko porotti kuumana. Meidät vietiin muutamaksi tunniksi vilvoittelemaan yhdelle kauneimmista rannoista, joita olen ikinä nähnyt - valkoista puuterihiekkaa ja häikäisevän turkoosi meri. Ihan rannassa uiskenteli musta-keltaisia kaloja, jotka loikkivat innolla pintaan suolakeksimurusten perässä. Ja mikä parasta, ei epätoivoisesti itseään ruskettavia punanahkoja kylki kyljessä löhöämässä sannan seassa aurinkorasvan hajun leijaillessa ilmassa, vaan yksi ainoa kolmihenkinen perhe ja meidän porukka. Ei siis mikään Sunny Beach, vaan vain, ainoastaan ja nimenomaan sunny beach.

Kaikki etapit eri paikkojen välillä taittuivat pikkubussillamme pitkin jyrkkiä ja kuoppaisia hiekkapolkuja. Yritimme ihailla  ja nauttia maisemista minkä rytkytykseltä pystyimme. Matkapahoinvoiville tämä retki ei olisi sopinut. Suomessa Asinaran teitä ei olisi teiksi edes luokiteltu eikä autolla olisi koskaan yritetty moisia kinttupolkuja survoa. Mutta Tony oli luottopakki ja runnoi automme mitä hurjimmista paikoista ja kävimme jopa korkeimmalla paikalla, josta näki koko saaren. Iltapäivällä palasimme jälleen veneellä tyrskyjen kastelemana takaisin Sardinian puolelle.

Ihana, ikimuistoinen, ainutlaatuinen Asinara!

 

Tästä kasvista tehdään aurinkorasvaa.

Koko komeus ja kuumuus sumensi taivaankin.