Johan nyt on markkinat!

Johan nyt on markkinat! on kotimainen elokuva vuodelta 1966, jonka käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi Aarne Tarkas. Kriitikot sanoivat siitä aikoinaan: "elokuva on sekava ja kliseinen farssi, jonka päähahmot ovat yliammuttuja...se on kankea väärinkäsityskomedia."

Nyt joku ihmettelee, että miten tämä elokuva liittyy tähän blogiin...elokuva, sen nimi ja kriitikoiden kuvaus sopivat täydellisesti siihen mitä koin parin päivän kotimaakierroksellani, jonka yksi pysähdys oli Somerniemi. Siellä järjestetään kesälauantaisin markkinat, joissa tarjolla on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pääosassa kuitenkin olivat kirppis ja erilaiset toriherkut. Kuulostaa ihan leppoisalta ja mukavalta, mutta käytännössä kokemus oli aivan jotain muuta.

Alue, jolla markkinat järjestetään, on pieni, kapea ja erittäin ahdas. Mutta se mikä siitä tekee ahtaan on pääasiassa ihmiset. Luulisi, että tarjolla on vähintäänkin kilo kultaa ilmaiseksi jokaiselle kävijälle, sillä ihmismassa oli valtava. Kilometri ennen ja jälkeen markkinapaikan tienvarret olivat täynnä parkkeerattuja autoja, ihmisiä vaelteli joka puolella ja sotkua syntyi. Hulina oli päätä huumaavaa ja myyntipisteiden luo pääseminen käytännössä lähes mahdotonta. Kaiken lisäksi unohdin rahapussukkani autoon eli en olisi voinut mitään ostaakaan, vaikka se olisi jossakin kohdassa pitkällisen änkemisen tuloksena ollut mahdollistakin. Ja pisteenä i:n päälle puhelinverkkokin oli ruuhkautunut alueella niin pahasti, ettei saanut soitettua seurueen muille jäsenille, kun oli heidät ensin kadottanut vilinässä.

Ja kuten kaikilla markkinoilla, oli täälläkin jotakin hassunhauskaa oman kunnan toimintaa, johon paikalliset osallistuivat riemumielin viihdyttääkseen meitä kauempaa tulleita turisteja. Näillä markkinoilla tuota edusti hattukilpailu. Parhaaksi markkinahatun kantajaksi valikoitui nainen, joka kantoi kutreillaan...jännitys tiivistyy...vaaleanpunaista flamingoa!

Palaan siis alkuun; Johan nyt on markkinat by Somerniemi oli sekava ja kliseinen farssi, jossa päähahmot olivat yliammuttaja ja koko homma oli kankeaa väärinkäsityskomediaa. Tulipahan nähtyä!