Hangossa keksinä ja vähän Tammisaaressakin

Kesäloman aikana on tullut tehtyä päiväretkiä moneen paikkaan. Seuraavana oli vuorossa Tammisaari ja Hanko. Nämä kaksi valikoituivat kohteiksi syystä, että serkkupoikani purjehti Tall Ships Racen jälkimainingeissa partiopurrellaan Hankoon, josta kävimme hänet tätini kanssa noutamassa. Ennen Hangon valloitusta meillä oli aikaa kurvata Tammisaaren kautta ja käydä hämmästelemässä sen hiljaisuutta. Siellä ei nimittäin ollut meidän lisäksemme kuin muutama muu ja koko venesatama ammotti tyhjyyttään. Aiemmilla Tammisaaren reissuilla on asia ollut aivan päinvastoin, joten kokemus oli erilainen. Vaikka ihmisiä oli vähän, olivat he sitäkin mieleenpainuvimpia. Jutustelimme hetken pariskunnnan kanssa, jolla oli kissamainen koira. Se puski ja pukitteli tyytyväisenä kaikkien jalkoja, kehräys vain jäi puuttumaan. Kahvilassa taas oli iloinen lapsiperheseurue, jonka juniorijäsen kaatoi vahingossa vesilasin ja pelästyi sitä sen verran, että alkoi meille tuikituntemattomille vimmatusti selittää kuinka juttu oli vahinko. Siinä sitten myötäilimme ja totesimme useampaan otteeseen, että kyllä se oli vahinko, vahinkoja sattuu, ei haittaa, kun oli vahinko, vahinko mikä vahinko.

Kiertelimme hetken Tammisaaren kauniin vanhankaupungin kujia ja ihastelimme suloisia puutaloja. Kävimme varmasti maailman pienimmällä kirpputorilla; vain yksi pikkiriikkinen eteishuone, jossa kaksi hyllyä, ja sen yhteydessä samaa linjaa noudattavassa vessassa, jonne piti peruuttaa mahtuakseen sisään ja yrittäessäni pestä käsiäni osuin selälläni vahingossa valokatkaisijaan, niin ahdasta siellä oli.
 
Tammisaaresta ajelimme Hankoon, jossa en aiemmin ollutkaan käynyt. Tämä ensimmäinen kertakin oli tällainen pikavisiitti, mutta jotakin Hangolle perin ominaista tuli varmasti nähtyä. Ensimmäinen olennainen asiahan on tietysti Hangon keksi ja siihen liittyvä tehdas bongattiinkin heti alkumetreillä. Niinpä sitä saattoi hymyillä Hangon keksinä loppukiertueen. Kävelimme vierasvenesatamassa ja katselimme veneitä. Kävimme syömässä herkullista saaristolaisruokaa ravintolassa, jonka nimeä en muista ja teimme vähän ostoksia rantakojuista. Lopuksi ihailimme tietysti kasinoa ja kaikki niitä lukuisia muita upeita puuhuviloita rannan tuntumassa.

Hanko vaikutti paikalta, jonne menisin mielelläni uudelleenkin ja oikein ajan kanssa, jotta voisi rauhassa kierrellä ja katsella maisemia ja paikkoja. Tosin välillä sitä tunsi itsensä aika tyhjätaskuksi, kun esimerkiksi katseli teiden varsille pysäköityjä autoja. Missään, koskaan en ole nähnyt niin paljon kiiltäviä katumaastureita ja loistoautoja kuin Hangossa. Joko asia on niin, että Hangossa oleilee vain Roope Ankkoja tai sitten rahat on riittäneet vain autoihin ja satamasta seilataan sitten uimapatjalla lähirantoja ja asutaan teltassa lainapaperit taskussa. Kuinka vain, mutta mielenkiintoinen ja huomiotaherättävä yksityiskohta tämä autovalikoima. 

Oli mukava käydä etelän lomalla, vaikka lyhyelläkin sellaisella.