Viisumiviidakossa

Huh,huh! Ei ole helppoa Kiinanmaalle matkaaminen! Matkanhan voi varata hyvinkin simppelisti netissä, mutta itse maahan pääsemiseen tarvitaan vielä matkalippujen lisäksi viisumi. Viisumihakemus itsessään sisältää sitten ihan omanlaisensa määrän mitä kummallisimpia asiakirjavaatimuksia. Näiden kanssa askarrellessa on vierähtänyt viikko, jos toinenkin.

Nyt kuitenkin on se hetki, jolloin kaikkien lippusten ja lappusten pitäisi olla kasassa ja paksu kirjekuori voi aloittaa matkansa kohti Kiinan lähetystöä. On hyvä hetki kerrata kokemaamme viisumiviidakkoseikkailua ja sitä kuinka tähän pisteeseen on päädytty.

Hommahan meni niin, että matkavarauksen yhteydessä tuli tieto siitä, että Kiinaan matkustettaessa on oltava myös viisumi. Tämä osuus on jokaisen matkailijan hoidettava enemmän tai vähemmän itse. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa; tee kaikki alusta loppuun itse tai käytä valmista viisumipalvelua. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen ongelma vastaan. Kumpi pitäisi valita? Jos on niin sanotusti omatoiminen, pitäisi mennä Helsinkiin lähetystöön tiettynä viikonpäivänä, tiettynä kellonaikana ja jokainen paperi tiptop-kunnossa. Virheille ei kauheasti olisi varaa ja Helsingistä käsin voisi olla haastavaa täydentää viisumihakemustaan, jos sellaisia virheitä nyt olisi jostakin syystä sattunut kohdalle osumaan. Toinen vaihtoehto olisi käyttää matkatoimiston suosittelemaa viisumipalvelua ja maksaa tästä tuplahinta tuohon ykkösvaihtoehtoon verrattuna. Niinpä päätimme ensin tehdä pientä salapoliisintyötä ja katsella netistä muita viisumipalveluita ja heidän hinnastojaan ja vaatimuksiaan ja sitten harkita mitä tehdään. Kaiken tämän työn tehtyämme olimme kuitenkin vielä enemmän sekaisin, sillä viisumihakemuksen ohjeistukset vaihtelivat eri toimistoilla suuresti emmekä loppujen lopuksi enää tienneet mihin uskoa. Tästä kaikesta johtuen kallistuimme valitsemaan matkatoimiston suosittamaa palvelua, sillä jos jokin menisi pieleen ja viisumia ei tulisikaan, olisi joku jota syyttävä sormi osoittaa.

Olimme saaneet matkavahvistuksemme mukana lappusia, joiden avulla viisumin hakeminen onnistuisi. Senkun täyttelee ja laittaa postissa menemään. Vaan eipä sekään ollut niin yksinkertaista. Ensinnäkin matkatoimisto oli unohtanut laittaa kirjeeseen viisumin täyttöohjeet, joita seuraamalla homman olisi pitänyt olla hieman simppelimpää. Toiseksi ilman tuota ohjeistusta meillä ei ollut aavistustakaan mitä liitteitä tulisi hakemukseen laittaa. Niinpä tartuimme näpsäkästi puhelimeen ja pian posti toikin puuttuvan lappusen. Mutta mikä yllätys meitä odottikaan! Lista mitä kummallisimmista vaatimuksista. Meidän tulisi lähettää passikuvat itsestämme, joiden mittojen pitää olla 5cmx5cm. Eihän sellaista neliönmuotoista passikuvaa olekaan!!! Tehtyämme tiedustelua asiasta, toimisto ilmoitti, että ihan peruspassikuva käy, mutta värillinen sen olla pitää. Tuota värijuttua ei mainittu mitenkään ohjeissa, jotka olimme saaneet. Eipä muuta kuin kuvaamoon ja värikuvia noutamaan.

Valokuvaepisodin jälkeen pohdimme vaatimuslistan kohtaa "tiliote"...Mitä ihmettä? Mitä kiinalaiset tekevät meidän tiliotteillamme? Jälleen kävi puhelinlinja kuumana ja toimistosta ilmoitettiin, että ei tarvitse lähettää moista. Mitä? Ei tarvitse? No miksi tässä sitten lukee niin?

Tämän hämmennyksen vallassa siirryimme seuraavaan pulmaan, joka ilmeni itse viisumikaavakkeessa. Kaavakkeet, joita oli kolme kappaletta, sisälsivät niin outoja kysymyksiä, että vastaaminen oli kohtalaisen haastavaa. Ensinnäkin heti alkajaisiksi oli merkittävä passin viimeinen palautuspäivä. Mikä palautuspäivä? Siis sekö jolloin passi menee vanhaksi vai mikä? Pitääkö passini palauttaa jonnekin? Kääk! Entä millä kielellä nämä paperit täytetään? Jossakin ohjeistetaan täyttämään englanniksi, toisessa suomeksi. Kynänkäytöstä oli myös tarkka ohjeistus: samalla kynällä kaikki paperit alusta loppuun. Ei kelvannut kiinalaisille siis sateenkaarenvärein täytellyt paperit. Voi miten sääli!

Lisäihmettelyä tuli kysymyksistä: Työantajan nimi ja puhelinnumero, lähiomainen, hänen puhelinnumeronsa ja ammattinsa. Soittaako ne nyt sitten meille töihin ja kyselee, että voiko tällaista kaksikkoa tähän maahan päästää ollenkaan? Tai mitenkä on tuon lähiomaisen laita ihmisillä, jotka asustavat yksinään? Hetken harkitsin kissojen kirjaamista lähiomaisiksi ja ammateiksi miukuminen ja kynsiminen. Mitä jos ei olisi tekemisissä perheensä kanssa tai ei olisi niitä lähiomaisia?

Sitten piti vielä muistella missä sitä on viimeisen 12 kuukauden aikana tullut matkustettua. Täytyy myöntää, että jonkun aikaa kesti ennen kuin muistin missä olen viime syksynä reissannut. Sen muistin, että jossain on viikon syysloma tullut vietettyä, sillä kotona en missään nimessä olisi noin arvokasta aikaa hukannut. Onneksi voi täältä blogistakin tarkistaa, kun oma muisti pätkii.

Näiden kaikkien kysymysten ja arvuuttelujen kanssa teimme useampia tiedustelusoittoja viisumipalveluun ja saimme kuin saimmekin kaikki laput, ainakin omasta mielestämme, täytettyä. Tänään kirjekuori lähti postiin ja odotamme paluupostia kahden viikon sisään, sillä meille selvisi, että passin viimeinen palautuspäivä tarkoittaa sitä hetkeä, jolloin viimeistään haluaa passinsa itselleen ennen matkalle lähtöä. Me ajattelimme antaa tälle toimistolle kaksi viikkoa aikaa hoitaa asiamme kuntoon, vaikka he ilmoittavat itse tekevänsä sen ihan neljässä päivässä. Nyt sitten jännitetään, että jäikö jotain puuttumaan vai näytetäänkö meille vihreää valoa. Ja ennen kaikkea, millainen lasku sieltä tulee?

Tämä viisumifarssi on tuonut mukanaan sen, että tästä lähtien Yhdysvaltoihin mennessä täytettäväksi tuleva pieni vihreä lappunen tuntuu ihan lastenleikiltä ja sen voisi melkein rastittaa silmät kiinni. Ennen luulin, että amerikkalaiset ovat tarkkoja kaikkine terrosti- ja natsikytköskysymyksineen, mutta mitä vielä. Onneksi sentään johonkin osasin kiinalaisillekin vastata ihan helposti; oma nimi ja olenko tehnyt rikoksia Kiinassa. En ole, enkä muuallakaan...tai en viitsinyt vuodattaa niistä elämäni ensimmäisistä ja ainoista parkkisakoista, jotka neljä vuotta sitten sain. Jos homma siihen kosahtaa, niin pitäköön tunkkinsa!