Meitä matkalaisiahan on kaksi ja lähetimme kaikki tarvittavat viisumipaperit yhdessä ja samassa kuoressa, mutta tietysti kummankin omilla tiedoilla. Niinpä olemmekin nyt vuorotellen saaneet sähköpostiin erilaisia ilmoituksia prosessin etenemisestä. Haluan painottaa sanaa VUOROTELLEN. Nimittäin sen sijaan, että meitä olisi molempia infottu asioista samanaikaisesti ja samoilla viesteillä, on viestejä tipahdellut vähän miten sattuu joka toinen toiselle ja toinen toiselle, niin että lähiviikkojen puhelinkeskustelut ovat olleet tasoa:
- Saitko sähköpostia?
- En saanut, omituista.
- Mä sain, meidän passit on lähetystössä.
- No kiva kuulla. Saitko sen toisen postin, jossa kerrottiin siitä viisumin postituksesta?
- Ei ole näkynyt, kumma juttu.
Ja tätä voisi jatkaa loputtomiin. Joku on siis mitä ilmeisimminkin lähetellyt ihan hakuammuntana postia periaattella, että kunhan jompikumpi meistä sen saa, niin hyvin menee.
Laskutuksessa oli myös oma koominen puolensa. Minä sain kolme erillistä laskua sähköpostiini: kaksi yhden hengen maksua itselleni ja yhden meidän molempien viisumit kattavan laskun. Matkaseuralaiseni Sanna sai meidän yhteisen laskun. Aika monta laskua sanoisin! Johan tässä menee ihan sekaisin, että minkä maksaisi! Päädyimme maksamaan Sannan saaman laskun.
Niinpä tässä on nyt sitten jännitetty, että tuleekohan niitä passeja koskaan takaisin, onko meille myönnetty viisumit ja kuinkahan monta kopiota postissa kulkeneella passillani on ympäri maailmaa.Tänään oli se suuri päivä, jolloin kahteen ensimmäiseen tuli vastaus. Postilaatikossa kolahti klo:10 aamulla ja suuren kirjenkuoren aukaistuani löysin ilokseni passini. Siellä se nyt sitten komeilee Kiinan viisumi sivulla 6 ja passini kansi on saanut koristukseksi viisumitoimiston mainostarran. Huh, vihdoinkin on yksi asia järjestyksessä ja olemme askeleen lähempänä Aasiaa. Tuohon viimeiseen pohdintaani passikopioista ei liene tulossa vastausta ihan heti. Sen näkee sitten, jos joskus maailmalla törmää itsensä kopioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti