Kummipoikani ja minä täytimme molemmat muutama viikko sitten vuosia. Meillä on syntymäpäivät kahden päivän välein ja ikäeroa tasan 20 vuotta.
Tavatessani kummipoikaani E:ta hän usein huokailee ettei ole KOSKAAN ollut lentokoneessa, eikä varmaan KOSKAAN sinne pääsekään. Ja perään tokaluokkalaisen draamantajulla syvä huokaus! Huoh!
Koska itse on tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut reissattua jonkin verran, päätin, että nyt olisi aika vastata tuohon pienen ihmisen "hätähuutoon". Varasin meille matkan Gdanskiin, Puolaan.
Gdansk ei ehkä kuulosta parhaimmalta kohteelta lapsen kanssa reissaamiseen, mutta kohdevalinnallani oli monta painavaa perustetta. Ensinnäkin lento oli suoraan Turusta, jolloin matka-aika olisi kokonaisuudessaan lyhyempi kuin Helsingistä lähdettäessä. Ei siis tulisi pienelle ihmiselle liikaa jännitysaikaa. Toinen syy oli lennon kesto. Lento kestää noin tunnin. Eli jos koneessa ensikertaa istuvalle tulisikin paniikki tai jotakin muuta mitä nyt vaan ikinä voi tulla lasten kanssa, "kärsimysaika" ei olisi kovinkaan pitkä. Ja viimeisenä lennon ja koko matkan edullisuus. Koskaan ei voi tietää, kun matkustaa uuden seuralaisen kanssa (lapsen tai aikuisenkin) miten homma sujuu. Jos matka muuttuisi painajaiseksi, ei harmittaisi ainakaan hukkaan menneet rahat. Ja syntymäpäivälahjaksi matka oli rahalliselta arvoltaan yhtä paljon kuin mikä tahansa legopaketti, jonka voi jo seuraavana päivänä heittää muiden lelujen joukkoon ja unohtaa.
Niinpä siis minä, kummipoika E ja äippäni, joka myös osallistui lahjaan, olimme lähdössä reissuun kohti Puolaa. Ensin vain piti antaa tämä yllätyslahja päivänsankarille.
Toteutimme homman siten, että vain neljä päivää ennen lähtöä kirjoitin ns. lahjakortin, joka sisälsi lennot, hotellimajoituksen ja loistavaa seuraa. Leikkelin kirjoitetun kortin palasiksi ja paketoin palaset. Kun annoimme lahjan, oli sankarin ensin koottava tuo pahvinen palapeli ja sitä kautta selvisi yllättävä viesti. Eipä tainnut 9-vuotias ihan heti edes ymmärtää mistä oli kysymys. Sinäänsä hyvä, sillä eipähän ymmärtänyt menettää yöuniaan reissujännityksen vuoksi.
Kun H-hetki lopulta koitti ja lentokoneeseen astuminen oli enää muutaman tunnin päässä, sankari myönsi, että maha sattuu ja päätäkin särkee, kun jännittää niin kamalasti. Ei onneksi liikaa, sillä reissuun päästiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti