Paras lahja ikinä!

Kolmen hengen reissuryhmämme astui siis koneeseen torstaina 17.3.2011 Turun lentoaseman terminaali 2:sta(!). Pienen ihmisen ensimmäinen oikea ulkomaan matka saattoi alkaa. Saimme mukavasti paikat, joista yksi oli ikkunan vieressä ja siihen itseoikeutetusti istutettiin innokkain seurueemme jäsen E. Jännitys oli aikalailla käsinkosketeltava, kun lentokone alkoi rullata kohti kiitorataa. Olimme ennakkoon kyllä käyneet läpi erilaisia lentokoneella matkustamiseen liittyviä asioita. 

Pienen pojan ilme oli kuin Hangon keksi, kun kone nousi ilmaan. Samassa kuuluivat sanat: "Tämä on paras lahja mitä oon koskaan saanut!" Ooh! Sydämen sulattava liikuttava kommentti. Siltä tuntui meistä lahjan antajistakin, kun vieressä katsoimme toisen iloa ja onnea. 

Ja tottakai jo lento hoidettiin niin kuin kuuluu eli ostoskärrystä tilattiin mitä mieli teki. No arvata voi, että tokaluokkalaiselle mieluisinta ovat sipsit. Ja itselleni ostin kolmioleivän, mikä harmaine kalkkunan siivuineen ja muutenkin aneemisen oloisena ei ollut itselle suuri elämys. Silti matkailu-untuvikolle sekin kelpasi oikein mainiosti, kun sitä tarjosin.

Saavuimme perille reilun tunnin lennon jälkeen. Sää oli kohtuullisen mukava ja hyppäsimme taksiin, jolla huristelimme kohti hotelli Novotel Centrumia ihan Gdanskin vanhan kaupungin viereen. Taksimatkakin oli elämys monelta osin. Ensinnäkin E kertoi, että taksillakaan hän ei ole ajanut kuin kerran elämässään, joten taas lisää kokemuksia reppuun. Toinen suurempi juttu oli reitti, jota pitkin matkamme taittui. 

Lentokentäthän eivät tunnetusti sijaitse ihan hienoimmilla alueilla kaupungeissa, vaan pikemminkin keskellä ei mitään. Matkan varrella katselimme ikkunasta ja päästyämme pois kentän läheisyydestä alkoi näkyviin tulla asutustakin. Nämä seudut eivät ehkä olleet ihan priimaa ja pienen pojan ilmeestä näki, että ihmetys ja kummastus hiipi mieleen. Lopulta hän puki ajatuksensa sanoiksi ja totesi, että "aika ränsistynyttä ja roskaista täällä Puolassa". Jep, jep! Ehdin jo hetken pelätä, että kaveri haluaa takaisin kentälle ja kotiin. Onneksi ei!

Pääsimme hotellillemme ja kirjautuessamme sisään hotellin henkilökunta huomioi lapsiseuralaisemme kunniamaininnan arvoisesti! E sai lahjaksi ihanan pehmoisen leijonan. Siinä unohtuivat roskat ja rauniot hetkeksi!

Hotellimme oli todella siisti, mukava ja tilava. Sijainti oli mainiosti aivan vanhankaupungin vieressä. Huoneessa oli kaksi parisänkyä, joten miespuolinen seurueemme jäsen sai valloittaa itselleen aivan oman suuren sängyn.

Tutkittuamme huoneemme tarjonnan, suuntasimme iltakävelylle. Ystäväni S oli suositellut erästä ravintolaa, jonka tarjontaa päätimme kokeilla heti. Ravintola Primitive tarjoilee ruokaa esihistoriallisissa tunnelmissa ja voi kuvitella, että tällainen erilaisilla dinosaurusten mukaan nimetyillä annoksilla varustettu paikka, vetoaa myös perheen pienimpiin. Ruoka oli oikein hyvää, sitä oli riittävästi ja kolmen hengen ruuat juomineen teki 15 euroa eli edullinenkin vielä. Ruuan jälkeen raahustimme vatsat pullollaan huoneeseemme nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.