Miljoona minuuttia Finnairin asiakaspalvelun "Oh, what a beautiful life"-biisiä kuunneltuani sain tiedon, että meidän lentomme Lontooseen oli niiden harvojen joukossa, joita ei ollut peruttu! Jihaa!
Pääsimme siis matkaan, tosin pari tuntia myöhässä ja vuokrakoneella suoraan lentohistorian museosta! Liettualainen lievästi retrohenkinen kone kuljetti meidät kuitenkin perille Englannin maalle asti.Jotta reissustamme ei olisi tullut liian mukava ja rentouttava, tuli perille saavuttaessa seuraava mutka matkaan. Koska kysymys oli synttärireissusta, olin järjestänyt reissulle yllärin, mikä oli heti alkujaan aikeissa torpedoitua täydellisesti. Meillä oli nimittäin valmiina liput Eurostarille ja Pariisiin, mutta sääolosuhteista johtuen sain kännykkääni viestin, että juna saattaa olla peruttu! Lukuisten sankarilta salaisten tekstiviestien ja puheluiden jälkeen ylläri onnistui kuin onnistuikin ja pääsimme siis tällä reissulla myös hyytävän kylmään, koleaan ja märkään Pariisiin, jossa taivaalta tipahteli tiskirätin kokoisia lumi/räntähiutaleita. Mutta päivä oli takuuvarmasti ikimuistoinen!
Kuinka ollakaan, kun edellisestä jännitysmomentista pääsimme, oli edessä seuraava. Nimittäin Finnairin lakko vain jatkui ja jatkui ja jatkui...Tämän seurauksena sain puhelimeeni lähtöä edeltävänä iltana tekstiviestin: "Lentonne on peruttu. Pahoittelemme tilannetta. Finnair. " Oikein kattava ja informatiivinen viestitys mielestäni! Ei auttanut muu kuin istua kuuntelemaan jo niin tuttua biisiä aina uudelleen ja uudelleen. Tuntien puheluiden jälkeen saimme itsellemme reitityksen Lontoo-Rooma-Helsinki. Hauskaa, ajattelimme vielä tässä vaiheessa!
Mutta isoimmat ongelmat tulivat vastaan seuraavana päivänä Heathrowlla, jossa tauluun pamahti teksti LENTO PERUTTU!!!
Taas istuin pari tuntia iki-ihanassa asiakaspalvelupuhelujonossa Finnairille ja savu nousi korvista. Tilanne oli se, että kotiin ei mentäisi illaksi ja hyvä jos edes seuraavaksi! Kyllä hymy hyytyi!
Selvittelyjen jälkeen ei auttanut muuta kuin tehdä niin kuin täti puhelimessa sanoi: Etsikää itsellenne kohtuu hintainen majoitus, menkää Gatwickin kentälle ja lentäkää seuraavana päivänä Riikan kautta kotiin. Pienten sananvaihtojen ja nettisekoilujen jälkeen tämäkin homma hoitui. Virtaa tosin ei sen jälkeen enää riittänyt istua samassa seurassa muiden kanssa iltaa. Kunnon yöunet lentokenttähotellissa ja aamulla lähtö kotiin.
Tällä kertaa lentoa ei enää peruttu! Jos niin olisi käynyt, olisin todennäköisesti kilahtanut lopullisesti ja uinut kotiin!
Tämä yllä oleva teksti kuvaa mielestäni aika hyvin oman näkökulmani reissuun. Huolenaiheita oli enemmän kuin tarpeeksi yhdelle "matkanjohtajalle".
Toki reissu oli muuten oikein onnistunut ja muiden kertomana mahdollisesti hieman enemmän onnistuneempi! Synttärisankaria juhlittiin teatterilla ja yllätys, josta me muut tiesimme jo pari kuukautta ennen matkaa onnistui täydellisesti, vaikka sankari olikin hieman hämmentynyt yöherätyksestään.
Voi sanoa, että matka oli ainutlaatuinen, niin hyvässä kuin pahassa. Ja takuuvarmasti ei unohdu koskaan ja se kai tällaisen juhlareissun tarkoituskin on.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti