Meillä on sellainen perinne, että joka kesä vuodesta käpy ja lehmä olemme tehneet jonkinlaisen kesäretken yhdessä mummuni ja äitini kanssa. Aikoinaan seuraan kuului pappanikin, mutta siitä on todella kauan. Kävimme vuosikaudet aina Kustavin savipajalla ja pappani kotinurkkia nuohoamassa. Mutta kun pappa ei enää seurassamme ollut, aloimme hiljalleen siirtyä vaihtoehtoisiin kohteisiin. Kesäretki on aina päiväretki eli minnekään kauas ei ole voinut lähteä. Olemme retkeilleet Raumalla, Salossa, Velkualla jne. Ideana on kai ollut päästä hetkeksi pois kotinurkista. Tälle kesälle paikaksi valikoitui Fiskars.
Ennen Fiskarsiin ajelua kävimme kuitenkin tankkaamassa vatsamme Kiisan pirtissä, jossa lounas maksaa 10 euroa. Mielestäni se on melko edullinen seisovan pöydän ruoka, vaikkakin ehkä jotenkin hieman ikäihmispainotteinen rosolleineen, perunalaatikoineen ja silakkarullineen. Mutta ihan maukasta ruokaa mukavassa paikassa kävijöiden keski-iän ollessa 70 ja risat.
Reilun sadan kilometrin päässä sijaitsi päivän kohde. Fiskars on vuonna 1649 perustettu rautaruukki Fiskarin kylässä. Se on mm. saksista ja veitsistä tunnetun Fiskars-yhtiön synnyinpaikka. Nykyään se toimii lähinnä taiteilijoiden ja käsityöläisten täyttämänä turistikohteena. Alue on aika pieni ja sen kävelee nopeasti läpi. Se on täynnä pieniä putiikkeja, joista voi ostaa kaikkea mahdollista käsitöistä ruokaan. Alueella on mielenkiintoinen lasinpuhaltamo, takomo ja söpö pieni paperikauppa. Parasta antia tällä kertaa oli kuitenkin pikkiriikkinen suklaapuoti herkullisine tarjoiluineen. Aiemmalla vierailukerralla tein ostoksia hopeasepän pajasta ja tälläkin kertaa siellä oli käytävä. Enkä nytkään palannut tyhjin käsin. Fiskarsin myymälästä taas lähti mummulle mukaan uusi kirves saunapuita varten.
Päivän hetkenmielijohdekohde oli Mustion linna. Saapuessamme Fiskarsiin bongasimme kyltin tuosta kyseisestä kohteesta ja ruukkialueen kiertelyn jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme vajaan 20 kilometrin matkan linnalle. Linna ei tosin tässä tapauksessa ollut oikeastaan linna, vaan upea keltainen puukartano suurine puistoalueineen. Puistossa kukki suuri määrä erilaisia kukkia ja puita. Patsaita, perinteisistä malleista Miina Äkkijyrkkään, oli ripoteltu sinne tänne ja ulpukan kukat heiluivat hiljalleen järven pinnalla. Alueella oli muun muassa ravintola, kesäteatteri, kappeli ja hotelli. Itse päärakennus toimitti museon virkaa. Hieno paikka!
Meillä on sellainen perinne, että joka kesä vuodesta käpy ja lehmä olemme tehneet jonkinlaisen kesäretken yhdessä mummuni ja äitini kanssa. Aikoinaan seuraan kuului pappanikin, mutta siitä on todella kauan. Kävimme vuosikaudet aina Kustavin savipajalla ja pappani kotinurkkia nuohoamassa. Mutta kun pappa ei enää seurassamme ollut, aloimme hiljalleen siirtyä vaihtoehtoisiin kohteisiin. Kesäretki on aina päiväretki eli minnekään kauas ei ole voinut lähteä. Olemme retkeilleet Raumalla, Salossa, Velkualla jne. Ideana on kai ollut päästä hetkeksi pois kotinurkista. Tälle kesälle paikaksi valikoitui Fiskars. 
Ennen Fiskarsiin ajelua kävimme kuitenkin tankkaamassa vatsamme Kiisan pirtissä, jossa lounas maksaa 10 euroa. Mielestäni se on melko edullinen seisovan pöydän ruoka, vaikkakin ehkä jotenkin hieman ikäihmispainotteinen rosolleineen, perunalaatikoineen ja silakkarullineen. Mutta ihan maukasta ruokaa mukavassa paikassa kävijöiden keski-iän ollessa 70 ja risat.
Päivän hetkenmielijohdekohde oli Mustion linna. Saapuessamme Fiskarsiin bongasimme kyltin tuosta kyseisestä kohteesta ja ruukkialueen kiertelyn jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme vajaan 20 kilometrin matkan linnalle. Linna ei tosin tässä tapauksessa ollut oikeastaan linna, vaan upea keltainen puukartano suurine puistoalueineen. Puistossa kukki suuri määrä erilaisia kukkia ja puita. Patsaita, perinteisistä malleista Miina Äkkijyrkkään, oli ripoteltu sinne tänne ja ulpukan kukat heiluivat hiljalleen järven pinnalla. Alueella oli muun muassa ravintola, kesäteatteri, kappeli ja hotelli. Itse päärakennus toimitti museon virkaa. Hieno paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti