Lähimatkailua laihduttajan ravintolassa

Niinpä niin, sattuipa tällä viikolla sellainen juttu, että se on pakko jakaa täällä. Tarina on tosi, vaikkei sitä heti ensilukemalta ehkä uskoisikaan...

Kun tämä kesä nyt on mitä on ja aurinko on lakossa ja kaikki palmusaarten matkat on viety käsistä eikä pääse reissuun, on tehtävä jotain näissä omissa lähinurkissa. Niinpä lähdimme tutun ja turvallisen matkaseuralaiseni eli äipän kanssa retkeilemään Kustaviin. Naamakirjasta olin bongannut kyseisessä kunnassa olevan sisustuspuodin ja ajattelimme, että olisi mukava käväistä kurkkimassa mitä ihanuuksia siellä olisi tarjolla. Lähdimme matkaan ja saavuimme Kustavin "keskustaan" puolilta päivin. Nälkä kurni vatsassa ja kyllähän retkellä nyt virvokkeitakin on nautittava. Niinpä etsiskelimme kaikesta siitä huikeasta tarjonnasta mitä tuo saariston helmi suo itsellemme paikkaa, josta saisi murua rinnan alle. Ja siinä se oli! Vanha, rapattu, ruskean harmaa rakennus, jossa edustalla lukee RAVINTOLA. Lisäksi vieressä oli myös iso punainen kyltti jäätelöbaari. Kaikki vaikutti siis lupaavalta eikä valinnanvaikeutta ollut, sinne!

Ensimmäisenä tiedustelin tiskin takana seisseeltä tarjoilijatytöltä mikä mahtoi olla päivän lounastarjonta. Hän käveli lounaspöydän luo ja esitteli meille henkilökohtaisesti pöydän antimet; " Tässä on kalakeittoa ja tässä toisessa on...hmmm...makaroonia...jauhe...lihaa...hmm...porkkanoita..." Tässä vaiheessa henkilökunnan epävarmuuden oman ruokatarjontansa suhteen olisi pitänyt herättää meissä jonkilaisia epäilyksen merkkejä, mutta nälkä vei voiton. Lounas kalaliemineen ei kuitenkaan jotenkin iskenyt, joten tartuimme reippaina ravintolan menyyseen, jossa vaihtoehtoja oli vaikka kuinka ja paljon. Toisella puolella oli parikymmentä erilaista pizzaa ja toisella saman verran perusannoksia.

Onnellisen tietämättömänä tulevasta...

Pienen mietinnän jälkeen valitsin grillipihvin ja äiti hampurilaisannoksen. Tähän tarjoilijaneito vastasi jälleen epäröiden: " Muistin juuri, että meiltä on grillipihvit loppu." No eihän se mitään haittaa. Vaihdoin lennossa samaan kuin äitikin. Maksoimme ja menimme ulos paistattelemaan päivää ja odottamaan herkkuateriaa. Siinä odotellessa tarjoilija lähestyi naapuripöydän seuruetta kädessään rahaa. Hän valitteli, että annokset, jotka tämä perhe oli tilannut, olivat valitettavasti päässeet loppumaan. Perhe sai rahat takaisin ja vaihtoi annokset pizzoihin. Kaikki oli jälleen hyvin. Kului viisi minuuttia ja sama toistui, mutta tällä kertaa tarjoilija lähestyi uhkaavasti meidän pöytäämme. Ja taas kuului sama valittelu, rahat siirtyivät takaisin meidän kukkaroihin ja piti valita uusi annos. Tiedustelin kohteliaasti mitäköhän näistä listan ruuista heillä olisi tarjolla. Vastaus oli karu - "ei mitään tällä puolella, vain ne toisen puolen pizzat." Auts! Aika paha! Tilanne alkoi olla todella koominen, sillä olimmehan tulleet ravintolaan, jossa käsitykseni mukaan yleensä tarjoillaan muutakin kuin nesteitä.

...kunnes hymy hyytyy.

Koska nälkä alkoi olla melkoinen tilasimme yhden pizzan puoliksi. Kymmenen minuuttia myöhemmin eteemme kannettiin...te, jotka tätä luette, ette kyllä ikinä usko...uuninlämpöinen PAKASTEPIZZA!!! Ai, ai, mikä herkku! Jos nälkä ei olisi ollut huutava, kyseinen lärpäke olisi saattanut jäädä siihen tai lentää frisbeenä mereen, mutta kiltisti söimme tämän eksoottisen herkun. Onneksi emme tilanneet molemmille omaa, vaan jaoimme tämän 12 euron arvoisen elämyksen. Tosin tavallaan tämä ei ollut kauhean kallis lounas. Tarjoilijahan palautti meille kaikki rahat, jotka olimme aiemmin maksaneet eikä koskaan laskuttanut meitä tuosta A-luokan italian ihmeestä, josta ei muuten maun perusteella olisi haitannut, vaikka sen olisi vedellyt kitaansa pahvipakkauksineen päivineen.

Tämähän ei suinkaan vielä ollut tämän farssin loppu, vaan meidän jälkeemme tullut seurue sai omat roolinsa myös tässä esityksessä. He olivat olleet periaatteessa fiksuja ja tilanneet heti suoraan sitä pizzaa, kun sitä kerran tarjolla on. Mutta, mutta...ai, ai - seuraavaksi saapuu kokki, oikein masterchef itse ja pahoittelee, kun tilattuja pizzoja ei valitettavasti olekaan. Tässä vaiheessa me olimme onneksi jo omat gourmeemme popsineet ja jatkoimme matkaa.

Tätä ravintolaa voi siis hyvillä mielin suositella kaikille laihduttajille, karppaajille ja mitä niitä nyt onkaan. Voi huoletta tilata puolet listan herkuista eikä kaloriakaan kerry. Siinä pysyy hoikkana, kun siemailee vain vettä lasista.

Onneksi retkellämme oli jotakin oikeasti mukavaakin. Ajelimme valtavan suuren lossin kyydissä eteenpäin. Mökkimatkan lossit ovat aivan varmasti tämän Vartsalan lossin poikasia ja tämä on itse isukki neljän kaistan ja liikennevalojen kera. Kyytin mahtui kaksi rekkaakin, joista toisella oli vielä perävaunukin. Voin sanoa olleeni vaikuttunut!

Vartsalassa päämääränämme oli Vartsalan Vanha Koulu- sisustusliike ja kahvila. Siellä oli paljon kauniita tavaroita, herkullista kakkua ja muutenkin seesteinen tunnelma. Mukaan lähti jotakin pientä niin omaa kuin muidenkin kotia kaunistamaan. Retkipäivä oli ehdottomasti ikimuistoinen ja hauska kaikessa koomisuudessaan. Suosittelen lämpimästi ihan koko pakettia! ;)