Tuas on meirän pitkät pellot, tuas on meirän vainio

Lainaan otsikossani syviä puistatuksia minussa aiheuttavaa Tähkän miestä, sillä tekstini aihe, Pohjanmaa, tuo mieleeni hänet, joten minkäs sille voi. Vuotuinen Pohjanmaan matka on siis jälleen takana. Joka kesä viimeiset neljä vuotta olen suunnannut auton keulan kohti lakeuksia ja tärkeitä ystäviä. Ensimmäisellä kerralla sain matkalleni seuraa, mutta viimeiset kolme vuotta on mennyt yksin korpia kurvaillessa. Matkassa menee noin 6 tuntia, jos pysähtyy kerran nopealle tauolle. Yksin tällaisen matkan saa kulumaan valtaisan levypinon kera ihan mainiosti. Nupit kaakkoon ja kaasua!

Reittini kulkee aina samaa rataa Tampereen liepeiltä Kurun ja kumppaneiden halki Lappajärvelle ja sieltä Kaustiselle. Maisemat ovat koko matkan melkolailla samat: mäntyjä, kuusia, mäntyjä, kuusia, metsää, metsää, metsää, metsää ja muutama traktori. Puolivälin tienoilla minua yritettiin vakuuttaa siitä, että alueella joku asuukin, jättiläismäisellä kyltillä "maaseudulla on elämää". Ei ihan heti uskoisi siellä korvessa, mutta jonkun tuokin on sinne täytynyt käydä pystyttämässä, että on siellä ainakin ollut.

Tämä kesä on siitä erilainen, että oikeastaan päämääräni ei ollutkaan enää Kaustinen, vaan pikkiriikkinen Teerijärvi. Ihanat ystäväni ovat muuttaneet ja asustavat nyt ihkaomassa tuvassa, jossa on tilaa, Hyacinthia lainatakseni, vaikka ponille. Enää en siis majoittunutkaan tutussa Terveyshotelli Kansanlääkintäkeskuksessa (Jestas, mikä nimi paikalla!), vaan minulle oli varattu luksushuone hotelli Tuomelasta. Ja olipa isäntäpari remontoinut minulle ikioman vessankin. Huikeaa! Kiitos tästä siis K&J!

 Parin päivän matkaohjelmaan kuului sisustuskauppoja, syntymäpäivät ja stand upia. Talon isäntä saavutti pyöreitä vuosia ja herkuttelimme mansikoilla ja sitruunakakulla. Sankari availi lahjapaketteja ja siinä välissä ahersi töissä. Juhlailtana pääsimme kuitenkin porukalla "aikuisten keskustelutilaisuuteen", kuten tämä 2-vuotiaalle selitettiin. Menimme siis nauttimaan maailman ensimmäisestä Kaustisen komediakesästä. Se on kolmipäiväinen festari, jossa esiintyvät Suomen eturivin koomikot. Me pääsimme ihastelemaan Sami Hedbergin verbaalista taiturointia kaksituntisen shown puitteissa. Ja hauskaa oli! Samikin oli tehnyt saman havainnon kuin minä noista seudun ruotsinkielisistä. Kummallisia nimiä ja vielä kummallisempia lempinimiä ovat saaneet osakseen. Yleisön PAAAAAAAAAtrik sai kokea tämän kummastelun aiheen aika mojovasti nahoissaan. Eikä Ikea-vitseiltäkään vältytty. Hahaahaa!

Nauruhermojen kutkuttelun lisäksi teimme tyttöjen retkiä tavarataivaisiin eli sisustuskauppoihin. Tie vei meidät Evijärvelle, Lappajärvelle ja vielä viimeisenä aamuna Kokkolaankin. Jotain tarttui mukaankin. Sain eteiseen ovimaton, keittiöön kuppeja ja muutamia kankaanpaloja ompelukoneen syötäväksi.

Parasta reissusta oli kuitenkin seura. Tänä vuonna olemme istuneet iltaa yhdessä jo ennätykselliset kolme kertaa. Yleensä näemme vain kerran kesässä, kun välimatka on niin pitkä. On mukava höpötellä kuulumisia ja siinä samassa seurata perheen 2-vuotiaan prinsessan touhuja. Tämä on sellaista leppoisaa lomailua mukavien seuralaisten kera. Kiitos teille!

Paluumatkallekin on kuitenkin aina jossakin vaiheessa startattava ja myös siihen kuuluu jonkinlaisia perinteitä - Toyotalla Tuuriin. Pistäydyn siis Vesan hoodeilla juoksemassa massiivista tavarataloa ristiin rastiin mahdollisimman lyhyessä ajassa, jotta olisin edes välttävästi ihmisten ajoissa kotona. Yksin reissaavana tämä maratoni onnistuu reilussa tunnissa, kun ei ole ketään kelle esittelisi löytöjään. Tälläkin kertaa parkkeerasin varmuuden vuoksi tutulle hieman reunassa olevalle parkkipaikalle, jos vaikka kuitenkin visiittini tuottaisi viime kesän kaltaisia massiivisia ostoksia, kuten huonekaluja. Kun yksin punnertaa huonekaluja henkilöautoon, ei halua olla ihan kaupan edustalla kaikkien töllisteltävänä. Viime kesän punaisena hehkuva pää, tutisevat kädet ja jalat ja omasta avuttomuudesta nouseva kiukku eivät tällä kertaa toteutuneet, enkä ostanut uutta lipastoa. Ostokseni mahtuivat ihan sellaiseen tavalliseen hevosenkenkä-muovikassiin. Enkä nähnyt edes Vesaa tai Tarjoushaukkaa.

Kotimatkalla poikkesin vielä tietysti Huittisissa hampparilla pitkän päivän päätteksi. Kotona odotti kauniisti silputtu lähes pitsinomaisesti kuvioitu vessapaperirulla sekä kissanruokayrjöt eteisen lattialla, ei edes matolla! Homma pulkassa!