Kiinalainen helvetti

Ensimmäinen aamumme Kiinassa valkeni kauniina ja lämpimänä, mutta usvaisena. Aluksi luulin, että usva tai sumu olisi vain aamuisin ilmenevä juttu, mutta moinen ilmiö seurasi meitä Kiinan halki koko matkan. En osaa sanoa onko kyseessä saaste, lämpö tai molemmat, mutta päivisin ei aurinkoa näkynyt, vaikka lämpöä riitti ja iltaisin oli turha katsella taivaalle tähtien toivossa.

Olimme yön aikana seilanneet Jangtsea pitkin noin 170 kilometrin matkan ja saapuneet ensimmäiseen kohteeseemme Fengduun. Fengdu on aavekaupunki ja kiinalaisten uskomuksen mukaan helvetti. Jokainen kiinalainen haluaa eläessään käydä kerran Fengdussa, koska kuollessaan jokainen joka tapauksessa päätyy sinne. Fengdussa ihmisen hyvyys sitten testataan erilaisin hyve-tehtävin ja vasta siellä päätetään joutuuko helvettiin vai selviääkö seuraavaan elämään siirtymisestä vähän vähemmällä. 

Fengdun aavekaupunki sijaitsee ylhäällä Ming-vuorella ja sinne pääsemiseksi oli kiivettävä jokunen porras (470) jyrkkää ylämäkeä. Alueella on erilaisia väriloistossaan kylpeviä temppeleitä patsaineen. Jokaisessa temppelissä saattoi rukoilla erilaisia asioita, kuten terveyttä, vaurautta, rakkautta, lapsia jne. Kiinalaiset ovat äärimmäisen taikauskoisia ja kulkiessamme alueella oli vähän väliä tarpeen suorittaa erinäisiä varotoimenpiteitä koskettelemalla esimerkiksi seiniä ja patsaita, hinkkaamalla vesikulhoja, kävelemällä siltoja tietyin askelmäärin ja olemalla kiinnittämättä huomiota, jos aaveet kuiskailivat nimeä tai koskettelivat. Rappusissa ei saanut kääntyä katsomaan taakseen. Tärkeä asia, jonka opimme heti alkuun, oli, että naisten tuli astua temppeileihin ja niistä ulos aina oikea jalka ensin ja miehet taas päinvastoin vasemmalla. Tämän tavan sain iskostettua mieleeni aika äkkiä ja yritin muistaa sen koko matkan ajan kaikissa rakennuksissa vieraillessamme.

Peffaa hipelöimällä pahat pojat muuttuvat kilteiksi. Kaikkeni olen siis työni puolesta tehnyt!

Helvetin portti

Hyvien ajatusten polttaminen muiden hyväksi

Viimeinen hyve-tehtävä: kivenpäällä yhdellä jalalla seisontaa.

Opas, joka puhui siasaksaa.

Fengdussa meillä oli mukana paikallisopas, jonka puheesta ei saanut mitään selvää. Kosketuspintaa kiinalaisten englanninkielen taitoon saimme siis alkuun oikein kunnolla ja pettymys oli melkoinen. Sain tosissaan pinnistellä, että ymmärsin mistä oli kyse, vaikka opas selitti oikein pitkän kaavan mukaan ja sanoja/lauseita uudelleen ja uudelleen toistaen. Onneksi oma Suomi-oppaamme oli aika mukavasti briiffannut meitä jo etukäteen ja saatoimme luovuttaa paikallisoppaan suhteen, olla kuuntelematta ja nauttia näkemästämme.

Kaikkien kivien hipelöinnin ja hyve-tehtävien suorittamisen jälkeen saatoin hyvillä mielin jättää helvetin taakseni ja todeta, että onnea oli kertynyt runsain mitoin, rakkauttakin pitäisi olla tulossa, kun ylitin sillan seitsemällä askeleella ja ikää kertyisi reilusti yli sadan vuoden.

Palasimme laivalle ja ehdimme nukkua matkan ainoat kunnon päikkärit, kun laiva lipui jälleen kohti uutta satamaa. Illalla oli mahdollista lähteä vapaaehtoiselle retkelle katsomaan pagodaa, mutta jätimme retken väliin, sillä niitä olisi tiedossa muinakin päivinä. Sen sijaan istuimme niin laivan kannella kuin oman hytin parvekkeellakin, katselimme ohi kulkevia maisemia ja nautimme lämpimästä illasta. Sattumalta näimme myös rannalla olleen ilotulituksen. Kyllähän ilotulitus on asia, joka on Kiinassa nähtävä ja meille se tarjoiltiin yllättäen ja pyytämättä - iloinen ja ikimuistoinen hetki yön pimeydessä.

Myöhemmin oli tiedossa vielä kunnon risteilymeininkiä eli show, jossa esiteltiin vähemmistöjen pukeutumistyylejä sekä kiinalaista pukuloistoa eri aikakausilta. Värejä ei ainakaan ollut säästelty!