Chongqingissä ihan pandana

No niin, nyt on Kiina koettu ja olen tuhat kokemusta ja valokuvaa rikkaampi sekä ehkä hieman pienemmän määrän euroja köyhempi. Koska kymmenen päivän reissussa ehtii kertyä noita edellä mainittuja kuvia ja erilaisia kaupunkeja jonkun verran, olen päättänyt jakaa tämän kaiken hieman pienempiin osiin. Niinpä kirjoittelen tänne useamman tekstin tästä yhdestä matkasta. Näin tätä kaikkea on ehkä pikkiriikkisen helpompi jäsentää ja ymmärtää. Tarina alkakoon aivan alusta. Näin se meni...

Ensimmäinen selkeä muisto tästä matkasta sijoittuu lentokentälle. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja lähtöaulassa meitä kohtasi ensimmäinen yllätys. Lähtevät-taululla komeili teksti: 17:40 Chongqing AY055 NEW INFO AT 20:00!!! Mitäs, mitäs tämä tällainen uusi tieto oikein tarkoittaakaan? Asia selvisi hyvin nopeasti lähtöselvitystiskillä. Meille kerrottiin, että koneen servo on rikki ja kone on vietävä hallille korjattavaksi, jonka jälkeen sillä suoritetaan koelento. Tähän on nyt sitten arvioitu menevän aikaa ainakin sinne kasin kieppeille. Samaan hengenvetoon meille iskettiin käteen ruokakupongit ja käskettiin vain odotella rauhassa. Niinpä kulutimme aikaamme syöden ja selvittelin samalla netistä mikä se sellainen servo oikein on. Matkaseuralaiseni Sanna ei halunnut tietää mikä osa koneessa oli rikki, jos ja kun siihen samaiseen koneeseen olisimme vielä menossa myöhemmin. Tässä vaiheessa, kun lennot on jo lennetty, niin voinen paljastaa lentokoneista ja niiden osista tietämättömille, että kyseessä on jonkinlainen siipien/peräsimen radio-ohjattavuuslaitteisto. Eli en kauheasti vastaan pistänyt, että vaihtoivat rikkinäisen tilalle ehjän. Hyvä, hyvä! Tässä kaikessa ei kuitenkaan klo:20:n infot riittäneetkään. Tunti tunnilta lähtöaika siirtyi, kunnes puolilta öin paikalle saapuivat koneen kapteeni ja muu lentohenkilökunta kertomaan tilanteesta tarkemmin. Kävi ilmi, että Finnairin kone olikin päättänyt napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kehitellä koneeseen vielä toisenkin teknisen vian. Jihaa! Tällä kertaa ei bensakorkki suostunut aukeamaan ja tankissa taisi olla jäljellä vain höyryt. Tämän asian kanssa he olivat taistelleet viimeiset tunnit. Huh,huh! Hiljalleen alkoi mieleen hiipiä epätoivo siitä, että menettäisimme kokonaan ensimmäisen Kiinan päivämme ohjelman, jossa oli mukana mm. ne itselle niin kovin tärkeät pandakarhut. Kun vihdoin ja viimein n.klo:01.20 pääsimme lähtemään, olin jo mielessäni asennoitunut, että byebye pandat. Nyyh!

Kahdeksan tuntia myöhemmin saavuimme rättiväsyneinä Kiinan maankamaralle, 30 asteen helteeseen, täysin ryytyneinä, tukat pystyssä ja naamat mustine silmänympäryksineen kuin pandalla. Kentällä meitä odotti maailmanparas matkaopas Janne, joka vetäisi meidän 14 hengen seuruettamme perässään ympäri Kiinan seuraavan kymmenen päivän ajan. Saapuessamme oli päivä jo pitkällä iltapäivässä, mutta noin kahdeksan tunnin myöhästymisestä huolimatta matkaohjelmamme oli voitu säilyttää ennallaan. Nyt sitten mentiin vaan tukkaputkella hieman vauhdikkaammin kuin alkuperäissuunnitelmassa. Henkinen varautumiseni pandoista luopumiseen oli siis mennyt hukkaan ja ensimmäisenä kiisimme bussilla kohti Chongqingin eläintarhaa.

Ihanat pörröiset pandat istuskelivat bamburöykkiöidensä keskellä mutustelemassa kaikessa rauhassa, kun joukolla töllistelimme niiden touhuja. Voi miten sympaattisen näköisiä olentoja olivatkaan! Meille kerrottiin, että pandat syövät 14 kg päivässä bambua ja käyttävät siihen aikaa 13 tuntia. Tämän lisäksi ne nukkuvat 10 tuntia ja sitten sen jäljelle jäävän tunnin käyttävät kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Oletan, että leikkivät, peseytyvät ja ainakin kakkivat vihertävistä kasoista päätellen. Kyllä kelpaisi olla panda!

 
Pandojen lisäksi ehdimme nähdä kiinalaista kalligrafiaa ja maalaustaidetta pienessä museossa, tutustua Jangtse-joen rotkojen ja patoamisen historiaan sekä ihailla Chongqingin lähes 30 miljoonan ihmisen kaupunkia niin päivänvalossa kuin ilta-asussaankin. Ensimmäinen kiinalainen ruokakokemuskin otettiin haltuun. Tässä vaiheessa emme tienneet, kuinka monta näitä ravitsemushetkiä olisikaan tiedossa ja kuinka niistä tulisi kehkeytymään koko matkan ns. kuuma peruna tai ehkä paremminkin riisi. Avaan tuota edellisen lauseen sisältöä lisää jossakin muussa kirjoituksessa. Saattaa olla, että se ansaitsee ihan oman kertomuksensa.

Päivän päätteeksi meidät vietiin Victoria Cruises-laivayhtiön alukselle Jennalle ja risteilymme Jangtse-joella oli valmis alkamaan. Tosin ennen lähtöä oli suoritettava tärkeä tehtävä; pelastusliivien pukeminen ylle ja niiden toimivuuden tarkastaminen. Sen jälkeen ne saattoi jemmata takaisin kaapinpohjalle ja nauttia lämpimän illan hönkäilyistä omalla parvekkeella värivalojen loisteessa. Viiden tunnin aikaero ei tuntunut missään, kun pitkän vuorokauden jälkeen kömmimme peittojemme alle ja annoimme laivan tasaisen hurinan ja Jangtsen liplatuksen tuudittaa uneen.