Calling Elvis, is anybody home?

Tänään oli Elvis-teemapäivä. Ollaan koettu Elvistä kaikissa mahdollisissa muodoissa. Ja olihan se hienoa, vaikka ei mitään superfaneja ollakkaan. Lähdimme liikkeelle jo ennen yhdeksää ajamalla parkkialueelle, jonne muuten oli 10 dollarin maksu. Äippä oli ostanut meille itse pääsyliput jo etukäteen netistä, joten marssimme suoraan lippuluukulle vaihtamaan ne oikeisiin kuponkeihin. Paikalla oli vain kourallinen ihmisiä, kun nousimme ensimmäiseen Gracelandin ovelle vievään bussiin. Bussimatkailu saa tämän kuulostamaan siltä, että Elviksen koti sijaitsisi kaukana lippukassalta, mutta niinhän ei suinkaan ole. Talo on vain toisella puolen katua ja alle 100 metrin päässä. Mutta Amerikassahan ei kävellä minnekään, vaan autolla mennään oli matka mikä tahansa. Saimme mukaamme myös audioguidet, joiden avulla alueella oli helppo liikkua ja informaatiota tuli juuri sopivasti ja erittäin selkeästi.

Astuimme sisään hohtavan valkoisten pilarien reunustamasta pääovesta ja olimme heti olohuoneessa, jonka tunnusmerkki on valkoinen pitkä sohva ja riikinkukoin koristellut lasiovet, joiden takana oli flyygeli. Kultaa ja sinistä joka puolella. Niistä se Elvis piti kovasti, näin kerrottiin. Eteishallista johti portaat yläkertaan, jonne turisteilla ei ole pääsyä. Se on yhä yksityisaluetta ja vain perheen käytössä. Sinne se isännän maanpäällinen tarukin päättyi.

Mutta me näimme kyllä aika ison osan taloa. Seuraavaksi oli vuorossa Vernon ja Gladys Presleyn makuuhuone, ruokailuhuone ja keittiö, josta menimme jyrkät rappuset alas ihailemaan TV-huonetta ja biljardisalia. Kellarista nousimme jälleen ensimmäiseen kerrokseen legendaariseen Jungle Roomiin, jota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa tyylikkääksi. Seinät ja katto oli päällystetty vihreällä pitkähapsuisella kokolattiamatolla/katolla. Päätyseinällä lorisi vesiputous!

Päärakennuksesta siirryttiin ulkorakennuksiin, joissa oli toimisto, josta käsin bisneksiä hoideltiin iskä Presleyn toimesta. Näimme myös metreittäin kultalevyjä, palkintoja ja esiintymisasuja. Aika isokokoinen on tämä rockin kuningas ollut; hujoppi ja harteikas, myöhemmin hieman ehkä mahakaskin. Tosin niitä aikoja ei kovin hanakasti oltu haluttu esitellä. 

Piha-alueella oli uima-allas ja hevosten aitauksia sekä tietysti se pyhin; hautausmaa. Suihkulähde solisi hiljaa, kun ihmiset käyskentelivät Elviksen ja tämän isän, äidin ja isoäidin hautakivillä. Kuolleesta kaksoisveljestä oli paikalla vain muistolaatta, kun oikea hauta on Tupelossa. Hauta oli suorastaan kuorrutettu kaikella mahdollisella krääsällä Amerikan lipuista tekokukkiin.

Gracelandin lisäksi alueella on valtava määrä kaikkea mahdollista Elvikseen liittyvää. Tien toisella puolella on useita näyttelyhalleja ja meidänkin lippuun kuului viisi erilaista sisäänpääsyä. Näimme kulkuneuvoja traktoreista ja moottorikelkoista kuuluisimpaan vaaleanpunaiseen Cadillaciin. Vuoden 68 comebackille omistettu näyttely, lentokoneet ja vuoden 72 kiertue tuli myös kierrettyä. Yhdestäkään tilasta ei päässyt ulos kuin myymälän läpi kulkemalla. Ihan fiksua! Ja mekin menimme ansaan ja kannoimme kortemme kekoon ostamalla Elvis-roinaa.

Gracelandia ympäröi kivimuuri, johon kävijät ovat kirjoittaneet kirjoituksia siitä asti, kun Elvis talon osti. Mekin olimme varautuneet jo kotoa asti tähän ja tuoneet mukanamme hyvän tussin, jolla kiveen voi nimensä rustata. Nyt siis Gracelandin aidassa komeilee sekä meidän nimet että Elvistä fanittavan mummuni terveiset.

Kokonaisuutena tämä retki oli äärettömän positiivinen kokemus. Ihmisiä oli yllättävän vähän eikä tarvinnut runnoa itseään kyynärpäätaktiikalla minnekään. Joka paikassa sai oleilla suhteellisen rauhassa. Itse Graceland oli paljon paljon pienempi kuin kuvista voisi ajatella. Se oli jopa yllättävän kodinomainen ja mukava kultaloistosta huolimatta.

Neljän tunnin kiertelyn jälkeen päädyimme takaisin hotellille ja vihdoinkin avatulle allasalueelle. Nyt on grillattu olo yli 30 helteen ja paahtavan auringon käsittelyn jäljiltä. Huomenna on edessä tähän asti pisin automatka melkein 800 kilometriä. Onneksi auto on saanut tänään paljon kaivatun vapaapäivän.