Muutaman tunnin ajon jälkeen saavuimme kahden suuren rajalle ja luistelimme sujuvasti tiemme Kanadan puolelle. Ei ole ruokaa, lahjoja eikä tuliaisia (laukussa suklaata, kahvia, salmiakkia, sisuja...= ei mitään) ja lähes kaikki tarkastuksessa esille tulleet asiakirjatkin oli takaluukussa. Hyvin meni!
Matka jatkui samaan malliin kuin Usan puolellakin, ainoana erona mailien muuttuminen kilometreiksi.
Olimme perillä Hamiltonissa, tai oikeastaan Mount Hopessa, kolmen maissa emmekä tuhlanneet aikaa Super8-motellissa hillumiseen. Matkaa kertyi tälle etapille noin 270 mailia. Seuraavaksi Itchyn keula suunnattiin kohti Koivula Residenceä, jonne puhelimitse tavoitettu lady of the house toivotti meidät tervetulleeksi. Tästä alkoi vajaan kahden vuorokauden vierailumme suomalaisten ystäviemme luona, jotka ystävällisesti lupautuivat toimimaan meille oppaina täällä Wayne Gretzkyn kotikulmilla. Vaihdoimme kuulumisia sateen loppumista odotellessa, mutta koska loppua ei Jumalan pissalle (lainaan seurueemme jäsen N:lta kuulemaani sanontaa) näkynyt, päätimme tehdä sightseeingiä autosta käsin.
Kiertelimme Hamiltonin katuja ristiin rastiin ja kävimme kaupoissa etsimässä muun muassa tyynyjä ja kattiloita matkaoppaidemme uuteen kotiin. Kiertue saatiin päätökseen yhdeksän paikkeilla illalla ja palasimme motellille pimeän jo laskeuduttua. Treffit sovittiin seuraavaksi aamuksi klo:8 ja päivän kohteena tulisi olemaan Toronto. Siitä lisää seuraavaksi.
Yöpaikastamme on kyllä pakko vielä mainita, että huoneen pitäisi olla tupakoimaton. Olen kuitenkin aika varma, että tarra, joka tuossa oven pielessä siitä kertoo, liimattiin siihen ehkä noin 3 minuuttia ennen saapumistamme. Muuten kiva paikka, mutta tuoksu on aika ankea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti