Sweet home Chicago! Ja ROCK!

Tadaa! Täällä ollaan taas parin päivän katkon jälkeen. Ollaan hengissä ja kuten otsikosta saattaa arvata, olemme päässeet perille Windy Cityyn. Auto on palautettu ehjänä ja parkkisakko maksettu! Se oli muuten sittenkin vain 40 dollarin sakko, sillä olimme kilttejä, maksoimme ajoissa ja summa pieneni. Jee! Maileja kertyi Itchyn kyydissä kaikkiaan 4564 eli kilometreissä 7302. Se on enemmän kuin matka Chicagosta Pariisiin!

Nyt ollaan majoituttu Allerton-hotellissa Magnificent Milella. Ollaan siis aivan keskustassa. Vastapäätä on Tiffanys ja viereisessä rakennuksessa on Saks Fifth Avenue. Asumme 17.kerroksessa. Huone on kuin pakastin ilmastoinnin puhaltaessa kylmää ilmaa yötä päivää. Mutta ennemmin vilu kuin jatkuva hikoilu, kuten Dubuquen hotellissa oli.

Syy parin päivän hiljaisuuteen on ollut nettiyhteyden maksullisuus. Tämä 4 tähden hotelli on nimittäin ainoa, jossa netti on maksanut. Muualla ollaan surffattu ilmaiseksi, mutta täällä siitä täytyy maksaa 10 dollaria. Huh! Nyt siis on tiedossa parin päivän pikakelaus.

Saavuimme tänne Cubsien kotikaupunkiin keskiviikkona puolen päivän kieppeillä. Koska äiti ajoi matkan alussa tässä kaoottisen liikeenteen kaupungissa, oli minun vuoroni kurvailla paluumatka. Onneksi täällä on autoja niin paljon, että niistä aiheutuu melkoista ruuhkaa ja silloin vauhtikin on hitaampi. Niinpä sain rauhassa rullailla Chicagon katuja eteenpäin kohti Hertzin toimipistettä. Sinne jäi uskollinen ystävä ja Scratchykin oli enemmän samalla aaltopituudella kuin taipaleemme alussa.

Ensimmäinen päivä meni palellessa pitkin katuja. Olimme jo ehtineet tottua aika lämpimiin maisemiin ja tänne tullessa lämpöä oli enää reilut 20 celsiusta ja tuulikin oli kylmä. Tänään olikin sitten ihan toisin ja siitä kärsin erityisesti minä juuri nyt. Lämpötila on ollut aamusta asti 30 asteen hujakoilla ja eilisen jälkeen järki ei mitenkään sanonut, että aurinkorasva voisi olla hyvä juttu. Niinpä iho on yhtä punainen kuin matkalaukkuni ja se on siis todella iloisen kirkas. Auts!

Meidän lisäksemme tässä kaupungissa on tällä hetkellä muitakin erittäin tärkeitä henkilöitä. Conan O'Brien majailee myös täällä ja heittää jotain pikkushowta Chicago-teatterissa. Kolmena iltana olen katsonut ohjelmaa telkkarista. Mainostauolla tulee salainen koodi, jolla saa ilmaiseksi itselleen tietyistä paikoista Conan-paidan. Paitoja on jaossa rajoitettu määrä ja meidän aamumme alkoi paitajahdilla. Ensimmäisestä paikasta paidat loppuvat juuri vähän ennen meitä, mutta jatkoimme matkaa Navy Pierille ja siellähän niitä oli vielä jäljellä. Pienen jonotuksen jälkeen olimme ylpeät paidan omistajat. Ja saimme jopa hieman harvinaisemmat ns. Bean-versiot. Yeah!

Kävimme katsommassa myös Buckingham Fountainin, joka on ohjelmasta, jonka tunnus menee jotakuinkin näin; "Love and marriage, love and marriage..." Niin upea kuin tuo loriseva vesisuihku olikin, se haisi pahalle ja jatkoimme matkaa Millenium Parkiin. Siellä kävimme tuijottamassa itseämme hassusta taideteoksesta, jonka paikalliset ovat nimenneet Bean, papu. Kyllä sillä joku oikea hieno nimikin on, mutta kuka sellaista muistaa.

Sitten oli aika hoitaa viimeiset shoppailut. Aika vähän ollaan mitään osteltu, mutta löytyihän täältä sentään jotain. DSW - Designer Shoe Warehouse oli todellinen kenkätaivas. Merkkikenkiä kaksi kerrosta ja aika edullisin hinnoin. Nyt olen ylpeä Converse-parin sekä sandaalien uusi omistaja ja äipällekin tarttui kesäkenkää mukaan.

Ruokalistalla oli tänään Chicagon kuuluisaa deep pan pizzaa. Herkullista, vaikka sen kypsyminen kestääkin 45 minuuttia. Hyvää kannatti odottaa ja ilmeisesti olimme jossakin todella legendaarisessa paikassa, sillä jono oli ulkona useita metrejä pitkä, kun me rullasimme vatsat pullollaan hotellille odottamaan illan kohokohtaa eli otsikon ROCK-osuutta.

Kävimme kokemassa tämän hetken kuumimman, uskomattomimman ja mauttomimman musikaalin: Rock of Ages! Huomenna kyseinen tarina tulee täällä leffateattereissa ensi-iltaan, pääosassa mm. Tom Cruise. Mutta me koimme siis tämän unohtumattoman elämyksen livenä Chicago Broadway-teatterissa. Teimme aikamoisen aikamatkan takaisin kultaiselle 80-luvulle, tiukkojen miestrikoiden, pitkien permistukkien ja neonvärien valtaamaan maailmaan. Tämä aivan kieli poskessa toteutettu juttu oli kokemisen arvoinen ja superhauska. Nyt odotetaan innolla, että päästään näkemään leffa koto-Suomessa.

Nyt tässä sitten pakkailaan kamoja ja huomenna, suomalaisten tänään, siirrymme kohti lentokenttää ja karistamme Amerikan tomut vähäksi aikaa. Saa nähdä koska päästään seuraavan kerran kurvailemaan baanoja täällä päin. Huomenna istutaan lentokoneessa ensin yli 10 tuntia ja sitten yritetään jaksaa pöntöt aikaerosta sekaisin ajaa vielä kotiin. Huoh!