 |
| Roseman Bridge |
Päivän teemana oli Hiljaiset sillat-elokuvan maisemat. Hotellin omistaja Bill neuvoi meille ystävällisesti tien pääpaikoille; Roseman Bridge ja Francesca's house. Aloitimme sillasta ja ajelimme reilun 10 mailia Wintersetin keskustasta pitkin kauniiden kukkien reunustamaa hiekkatietä. Silta oli keskellä peltoja joen rannassa päättyvän tien päässä. Paikalla oli myös matkamuistomyymälä, mutta se oli suljettu. Ei taida olla ihan turistikausi vielä täällä. Roseman Bridge on rakennettu vuonna 1883 eikä siitä enää saanut autolla ajella, mutta kävelimme sen läpi peläten koko ajan lintujen kakkivan päähän. Linnut olivat tehneet pesiä sillan ylärakenteisiin ja me ainoina vieraina alueella häiritsimme niiden rauhaa.
Sillalta matkasimme toiselle sillalle, joka sijaitsi itseasiassa aivan hotellimme vieressä. Siltoja on jäljellä enää kuusi, sillä muutamia vuosia sitten tuhopolttaja iski kyntensä useampaan. Cedar Bridge oli yksi kohteista ja niinpä tämä silta olikin kopio vanhasta. Alkuperäinen oli yhtä vanha kuin kuuluisin lajitoverinsa Roseman, mutta tämä uusi oli vuodelta 2004. Kaikkiaan siltoja on Madison Countyn alueella ollut 20.
 |
| Roseman Bridge |
 |
| Francesca's house |
Siltojen tutkailusta jatkoimme ajelua pitkin maaseutua viimeisenä kohteenamme Francescan talo. Se on siis talo, joka elokuvassa oli Meryl Streepin esittämän naisen koti, jonne Clint Eastwood piipahtaa matkallaan kuvaamaan kuuluisia siltoja. Elokuvaa kuvattiin sekä pihalla että sisällä. Vielä viime vuonna talon pihalla oli myös elokuvassa käytetty auto, mutta enää sitä ei ollut. Taloon on aiemmin päässyt kierrokselle, mutta pari vuotta sitten tuhopolttaja iski tähänkin kohteeseen ja talo paloi sisältä. Ulkokuori on kuitenkin vielä olemassa, mutta sitä saa ihailla vain tieltä porttien takaa. Vaikka kaukaa jouduimmekin katsomaan, oli talo silti ihan helposti tunnistettavissa. Tietysti myös tie, jota pitkin Clintin hahmo talolle saapuu on tunnistettava, sillä se kumpuilee juuri, kuten elokuvassakin.




Hiljaiset sillat-aamun jälkeen matka jatkui viimeiseen kohteeseen ennen paluuta Chicagoon. Ajoimme 230 mailia saapuaksemme Dubuqueen. Asumme täällä Baymont Innissä. Kävimme syömässä todella hyvää ruokaa Applebee'sissä. Ihanaa vaihtelua ylitsepursuavalle burgeritarjonnalle oli syödä pihviä ja muusia. Ruuan päälle kävimme lillumassa hotellin uima-altaassa ja seuraavaksi pitäisi pakkailla laukkuja huomista autonluovutusta ja Chicagoon saapumista silmällä pitäen. Jäljellä on enää vajaat 200 mailia. Saattaa olla, että kurvaamme kuitenkin vielä yhden uuden osavaltion, Wisconsin, kautta, kun kerran aikaa on.
Voi, voi, voi jo toinen ilta, ettei mitään raportoitavaa. Menee iltarutiinit ihan metsään.
VastaaPoistaNo nyt on helpotusta ja paluuta rutiineihin, kun tekstiä ilmestyi taas pienen tauon jälkeen. Enjoy! ;)
VastaaPoista