Varikkokäynti ja matka jatkuu

Tänään matkaa kertyi 392 mailia. Aikaa meni noin 6 tuntia kahden pysähdyksen kera. Siinäpä se tämän päivän ohjelma sitten olikin. Ei mitään ihmeellistä nähtävää matkalla. Osavaltioista listalle kertyi Kentucky ja Tennessee.

Ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa Springfieldistä kohti Dicksonia, piti meidän hoitaa auton huolto kuntoon. Olimme Tire&Lube Expressissä vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Kassalla hääräili ainakin 100-vuotias setä, jolla ei ollut minkäänlaista kiirettä. Meitä ennen oli muutama asiakas ja meidän jälkeen myös, mutta osa luovutti ennen kuin vuoro koitti. Kun meidän vuoro viimein tuli, saatiin sitten selitellä automekaniikkaa englanniksi, mutta hyvin selvittiin.

Tämä kyseinen huoltamo sijaitsi kätevästi Walmart-kaupan yhteydessä ja sillä aikaa, kun sedät huolsivat Itchyä kuntoon, me kiertelimme ostoksia tekemässä. Tuntia myöhemmin auto oli valmis ja kuitin mukaan siinä oli öljyjen lisäksi tsekattu kaikki mahdollinen muukin. Hyvää palvelua ja hintakin oli vain vajaa 60 dollaria. Hertzistä meidän pitäisi saada rahamme takaisin auton palautuksen yhteydessä.

Täällä on etua niin sanotusta englannin kielisestä sukunimestä. Olen suosiolla tiputtanut F-kirjaimen pois ja homma hoituu kaikissa nimeä vaativissa paikoissa mutkitta. Niin tässäkin tapauksessa, kun kuuluttivat kaupan puolelle nimen kera autoa noutamaan. Tosin tuo etunimi on hieman hankala, mutta Maizu kelpaa minulle.

Koska ajoimme Kentuckyn läpi, oli tämän päivän ruokailu hoidettava ehdottomasti KFC:ssä. Siellä sitä on kanaa kaikissa muodoissa ja kattavasti öljyssä upotettuna.

Ilmasto on täällä aika paljon Kanadaa mukavampi ja lämpomittari on parhaillaan näyttänyt 89 F eli yli 30 astetta. Aurinko paistaa ja auto kulkee. Huomenna siirrymme Elviksen kotikulmille ensin Tupeloon ja sitten Memphisiin.